Loved enough for you

En jaksa sua enää- ilme

Nikon nk

Olimme baarissa. Olimme jo jonkun verran kännissä ja sen tiesi siitä, että minä ja Joonas pussailimme. Teimme aina niin kännissä. Olimme baarissa vain bändin kesken tällä kertaa. Emme olleet Joonaksen kanssa mitenkään kaatokännissä, mutta kuitenkin kännissä. Tommi päätti, että lähdemme nyt kotiin. Hän soitti muille taksin, mutta halusimme Joonaksen kanssa välttämättä kävellä. Päätimme mennä meille, koska Joonaksen kotiin olisi pidempi matka.

Hoipertelimme pitkin katuja. Olimme jo lähellä kotiani. Minna ei tykkäisi tästä, että tulen taas kotiin kännissä ja vielä niin, että Joonas on mukana. Yritin avata oven hiljaa, mutta kun pääsimme sisään Joonas kompastui Rommin kantokoppaan ja piti yhtää kovaa ääntä kuin mikäkin pommi olisi räjähtänyt. Kuulen jotain ääntä makuuhuoneesta, eikä aikaakaan kun Minna seisoo edessämme hyvin vihaisen ja väsyneen näköisenä. Katson häntä anteeksipyytävästi, mutta hän vain tuhahtaa ja hakee kaksi tyynyä ja peittoa ja heittää ne sohvalle. Ilmeisesti saan nukkua tämän yön Joonaksen kanssa. 

Herään hirveään päänsärkyyn. Näen jotain naamani edessä. Joonaksen hattarapää. Nukuin näköjään lusikassa tuon pojan kanssa. Minna istuu ruokapöydän ääressä. Nousen äkkiä pois sohvalta ja jätän Joonaksen siihen. Käyn hakemassa särkylääkkeen ja vettä. Heitän lääkkeen suuhuni ja juon lasin tyhjäksi. Istun ruokapöytään Minnan seuraksi. Hän katsoo minua 'en jaksa sinua enää'- ilmeellä. "Mikä on?" kysyn. Minna on vain hiljaa. Katson häntä kysyvästi. "Sinä", hän vastaa. Katson häntä edelleen kysyvästi, sillä en tajua mistä hän puhuu. "Et enää ikinä oo kotona ja jos oot, oot joko kännissä tai Joonaksen kanssa tai molemmat. Ei enää nähä ikinä, etkä anna mulle huomioo, annat sitä vaa Joonakselle", hän vihdoin vastaa. Tottahan tuo oli, mutta hän ei vaan tuntunut enää oikealta. 

Joonaksen nk

Herään kamalaan mekkalaan. Kuulen hirveää riitelyä ja sitten tunnen, kun joku nappaa minua ranteesta ja vetää ulos talosta. Mitä ihmettä missä olen ja miksi en saa särkylääkettä. Päätäni särki hirveästi, mutta en päässyt tuon henkilön kovasta otteestaa irti. Hän puristi rannettani ja veti samalla. Pysähdyimme vihdoin. Näin tämän mysteerihenkilön ja tunnistin hänet Nikoksi. Hän näytti siltä, että hän on itkenyt. "Ootko itkeny ja jos oot nii miks?" kysyn. Niko kertoi, että hän ja Minna päättivät erota. Halasin ja lohdutin Nikoa niin pitkään, kunnes päätimme lähteä luokseni.

------------

Sanoja:347

Oon nyt menossa sinne mummille nii oli aikaa tehä tää. En tiiä onks tää vähä sekava mut kertokaa mp.

Kiitti muute 100 lukijaa<3 Tulee inspistä ku näkee et jotkut lukeeki tätä.