Pikkuskidi pt.2

139 9 6
                                    

Joelin nk

Kävelin koululleni. Olen nyt toista vuotta lukiossa. Vihdoin sain sinne kaverin, koska nyt Joonaskin on lukiossa. Tapasimme pihalla Joonaksen kanssa ennen koulun alkua. Saatoin Joonaksen oikeaan paikkaan, sillä hän oli aika hukassa. Lähdin itsekkin kohti oikeaa luokka, jossa näin monet tutut kasvot. En tosin keneenkään ollut tutustunut.

Juttelin Ollin ja Joonaksen kanssa välitunnilla. Olli oli minua kolme vuotta nuorempi, mutta häntä ei oikein tuo koulu kiinnostanut, joten hän oli jo toista kertaa seitsemännellä luokalla. Näen kuinka meitä lähestyy pieni, lyhyt blondi poika. Tai ei hän oikeasti edes ollut niin lyhyt, mutta lyhyempi kuin minä. Hän liittyy seuraamme. Huomaan heti hänen kirkkaat siniset silmänsä. Hän on söpö. Tai siis... ei mitään. 

"Kukas toi pikkuskidi on?" Kysyn heti, kun saan katseeni irti tuosta. "Se on mun luokal, sen nimi on Aleksi", Olli vastaa minulle, ennen kun tuo poika, Aleksi siis, kerkeää edes tajuta mitä kysyin. Hän on siis Aleksi. Se on kiva nimi. Melkein yhtä kiva, kun Joel.

Juttelimme koko välitunnin ja lähdin Joonaksen kanssa takaisin lukiolle. Yritin parhaani mukaan keskittyä ja kuunnella, mitä Joonas minullse selitti matkalla, mutta en saanut ajatuksiani irti tuosta minua neljä vuotta nuoremmasta pojasta, Aleksista.

Ruokatunti läheni ja tiesin mitä se tarkoittaa. Kauppareissua. Tallustimme Joonaksen kanssa ulos koulun sivuovesta, koska se on lähimpänä koulua, mistä muut tulevat. Eli Olli, Tommi ja Niko. Ja Aleksi jos hän siis tulee. Ilokseni nään myös Aleksin kävelevän meitä kohti. Tosin hän näytti hieman pelokkaalta.

Muut menivät kauppaan, paitsi minä ja Aleksi. Pidimme vahtia, ettei nuo yläastelaiset jää kiinni kauppareissusta. En kyllä tajua, mikä idea siinä oli, että toinen vahtijoista oli yläastelainen. Olemme hiljaa Aleksin kanssa. Se on hieman kiusallista, koska molemmat vilkuilemme koko ajan toisiamme. Tai minä ainakin vilkuilen Aleksia. Yhtäkkiä näen Minnan lähestyvän kauppaa. "Ei vittu!" Sanon. Tai oikeastaan kuiskaan ja huudan samaan aikaan. Etsin äkkiä puhelimen ja laitan koodisanamme 'kukkuu' ryhmään, jossa on kaikki pojat. Paitsi Aleksi, koska tapasinhan hänet tänään.

 Tajusin, että Aleksikaan ei saa jäädä kiinni, joten mietin päässäni kaksi vaihtoehtoa. Joko vedän hänet seinän taakse tai suutelen häntä. Hetken mielijohteesa, päädyn toiseen vaihtoehtoon. Astun Aleksin eteen ja yhdistän huulemme. Yllätyksekseni tuo vastaa suudelmaani ja se kestää aika pitkään. Täytyihän Minnan päästä kauppaan sisälle asti ennen, kun voisin astua pois Aleksin edestä. Mielestäni tilanne oli todella söpö ja voisi olla suoraan jostain leffasta. Pojat kuitenkin keskeyttää katsekontaktin tulemalla pois kaupasta takaisin luoksemme.

---------------------

Sanoja:382

Joo tykkäsin kirjottaa sitä edellistä osaa nii kirjotin sit saman päivän Joelin näkökulmasta. Mitä mieltä ootte tästä?

Kirjotin tän tosiaa yheltä yöllä ku en saanu unta... Eli jos on kirjotusvirheitä nii laitetaan väsymyksen piikkiin.

Päätin kuitenki julkasta tän vast tällee aamulla nii kivaa päivää kaikille:))

Loved enough for youWhere stories live. Discover now