Kaksois peli

4.Osa

Edith Pov:

Kello oli jo kahtakyt vaille 17 ja olemme lähdössä kohti jää hallia.

Minua jännitää ihan törkeästi sillä olemme menossa tapaamaan uutta joukkuettamme jossa pelata mahdollisimman kauan.

Saavuimme juuri jää hallin pihaan jonka mopot ja mopoautot oli täyttänyt.

Astuimme ulos autosta ja lähdimme kävelemään kohti ovia. Kannoin itse tietysti oman treenikassini ja mailan vaikka isä oli tarjoutunut sen kantamaan, kieltäydyin kuitenkin sillä en halunnut vaikuttaa säälittävältä tytöltä jonka isä kantaa sen treeni kassin.

Kääntyilimme pari kertaa kulmissa jotta löytäisimme pukuhuoneeseen jossa kaikki olisivat.

Isä oli käynyt tapaamassa joukkuetta jo etu käteen kun oli käynyt kirjoitamassa työ sopimuksen ja samalla ilmoitanut että tulemme jokkueeseen. Isä oli tarkka siitä että meitä ei arvioida eri tavoilla koska isämme on valmentaja tai että pääsemme joukkuesseen hänen takiaan, varsinkin Minä. Moni on edellisessäkin joukkueessa luulut että pääsin joukueeseen vaan sen takia että isä on valmenetaja ja ammattilais jääkiekkoilia mutta tosi syy on se että tyttöjen joukkueen valmentaja oli soittanut poikien valmemtajalle je kertonut että siiryn sinne sillä omistan yhtä paljon voimaa kuin pojat.

Minua on välillä pidetty poikana sillä pelaan poikien kanssa mutta oikeasti poikien kanssa on vaan rennompi olla ja heille on helpompi puhua.

Siinä se on, edessämme on pukuhuoneen ovi jonka takaa kuulemme naurua ja kova äänistä puhetta.

Toinen valmentaja on kuulemma siellä jo joten ainoat jotka puutuvat olemme me. Se on todella ahdistva ajatus että meitä odotetaan. Hyi!

Kun astumme sisään pukuhuoneeseen kaikki hiljenevät ja alkavat tuijottaa meitä. Isä kävelee meitä ennen joten kävelemme hänen perässään. Moni tuijottaa minua hylkivästi ja ihmeissään. Joo olen aika pieni kokoinen n.170 cm pitkä mutta se ei vaikuta voimaan.

"Tässä on lapseni. Edith ja Eemil saatatte tuntea heidät kanssa nimellä ICE TWINS!" Isä kailottaa koko hemmetin joukkueelle. Se oli niin noloa ja varsinkin kun sen piti kertoa nimi joilla meidät tunnetaan 'ice twins' se on niin tyhmä nimi. Suomeksi se olisi 'jää kaksoset' mutta se vaan ei hittaa minuun. Jotkut toimittajat olivat keksineet sen aikoinaan ja sitten se vaan on jäänyt.

"Siis tyttö?! Eiks tää ollu jätkä joukkue?" Joku pojista kysyy. Naurahdan tuolle sillä voin nyt jo arvata että tuo yllättyy voimasta jolla tulen työntämään tuon päin pleksiä.

"Kyllä tyttö! Joka satuttiin erottamaan tyttö joukkueesta voiman takia." Joukkueen pää valmentaja Kalle ilmoittaa. Kun kuulen tuon punastun varmaan paloauton väriseksi sillä kukaan ei ollut koskaan puhunut aiheesta kuin vanhempani jotka olivat huolissaan voimistani koska olen niin pieni kokoinen tyttö.

"Erotettiin!" Pari poikaa huutaa yhtä aikaa. Naurahdan tälle rektoille sillä moni oli hyvin hämilläön ja tuijotti minua, myös veljeni tuijotti minua koska hänelle ei koskaan kerrottu syytä miksi tulin poika joukkueeseen.

" Niin mutta nyt kamat päälle ja jäälle! Ja ai niin joo tervetuloa Edith ja Eemil!" Valmentaja huudahtaa ennenkuin lähtee.

Isäkin lähti pois pukkarista ja jätti meidät sinne mutta yhtäkkiä valmentaja palasi.

" Haluatko Edith vaihataa tässä vai haluatko mennä erikseen toiseen pukaariin?" Valmentaja kysyi minulta.

"Voin vaihataa tässä koska olen aina vaihatanut samassa poikien kanssa jos käy?" Vastaan hieman iloisempana kuin tänne tullessa.

"Joo tottaki käy! Sano vaan jos haluat oman pukkarin niin löydämme missä olisi vapaata." Valmentaja vastaa minulle ja jatkaa matkaansa.

Alan vaihataa vaateitani. Ensin avaan treeni kassini ja kaivan sieltä kamani pois. Otan paitani pois sillä lailla että päälläni on vain urheilu liivit. Tunne monet silmät rinnoissani ja selässäni. Se on hieman ahdistavaa mutta olen tottunut siihen jo.

Käänyn katsomaan kuka minua tuijottaa mutta huomaan ttä yli puolet pojista tuijottaa minua. "Vitun pervot keskittykää siihen vaateiten vaihtoon älkääkä minuun!" Tiuskaisen noille ja samalla sekunilla heidän päät kääntyy pois päin minusta.

Kun olen saanut vaihdettua kaikki kamat pääleni monien katseiden jälkeen lähden pukuhuomeesta pois ja lähden jäätä kohti.

Onko parempaa tunnetta kuin juuri teroitetuilla luistumilla jäälle meno. Luistelen pari kertaa kaukalon reunoja pitkin jolloin muut pojat olivat tuleet jäälle. Kun lopetan kuulen parista suusta että 'ompa toi nopee' ' siis toiko on meijän uus pelaaja' ' toi on täydellinen' 'hyökkääjä ihan varmasti'

Olemme rivissä odottamassa valmentajaa kunnes tämä päättä tullä jäälle. Pelaamma tänään harjoitus pelejä ja meidät jaetaan kahteen joukkueeseen. Minä ja Eemil olemme samassa joukkueessa.

Eemil on keskus hyökkääjä ja minä olen oikea hyökkääjä. Vasen hyökkääjä on Kristian koulusta ja pakkeina ovat joku Julius ja Leevi.

Tää on vähän lyhyempi osa mutta ei anneta sen haitata kirjoitan teille ylihuomiseksi uuden osan. Kertokaa ideoita mitä vois kirjottaa sillä mun ideat on TOSI lopussa tällä hetkellä.
Sanoja 677
Ei mulla kummempaa!
Luku hetkiä!
<3: Hemyli