Kaksois peli

9.osa

Edith nk: 

Kuulen piipityksen ja puheen äänen ympäriltäni. yritän avata silmiäni mutta ne ovat liian raskaat avattaviksi. Tunnista puheesta ainakin kaksi ääntä isä ja Eemil( Emil ja Eemil tää nimi nyt vaihtelee kesken kirjan miten sattuu mutta toivottavasti se ei haittaa teitä) miten päädyin tähän paikkaan, missä edes olen. En tiedä mutta olisi tietenkin ihan kiva tietää. Muistan vain sen että makaan jäällä ja päähäni sattuu ihan järjettömästi.

  "Huomenta Edith jos kuulet ääneni niin puristaisitko kättäni?" Kuulen äänen samalla kun käsi tunkeutuu kämmeneeni. Yritän puristaa sitä niin paljon kuin voin ja taisin saadakin jotain aikaiseksi sillä minua aletaan hieman ravistella ja herätellä selvästi enemmän en vain käsitä miksi en saa silmiäni auki.

Äänet ja liikkeet ympärilläni jatkuvat ja voimistuvat en kestä enään tätä tietämättömyyttä joten yritän avata silmiäni uudestaan. Saan ne aukikkin mutta en voi pitää niitä kauaa auki sillä katossa olevat valot tuottavat silmiini niin paljon kipua ja häikäisyä etten voi nähdä mitään. Äänet ja liikkeet ympärilläni tosin loppuvat kuin seinään. Tunnen monet katseet suoraan itsessäni tällä hetkellä. 

"Edith kiltti avaa silmäsi uudelleen en kestä enään yksin. älä jätä minua." Kuulen Eemilin itkuisen äänen vierestäni. Puristan tuon kättä niin kovaa kuin vain pystyn ja huomaan tuon jännittyvän.

"Hän puristi kättäni" Kuulen kaukaisen äänen jonka uskon olevan Eemilin. Se on niin ihana kuulla jonkun muunkin ääni eikä vain nämä omat ajatukset. Olen  ollut tällaisessa tilassa jo hetken en tiedä mitä ympärilläni tapahtuu seuranani ovat vain omat hieman ahdistavat tietämättömät ajatukseni jotka haluavat vain tietää ja tehdä jota en vain pysty tekemään. Yritän avata silmäni uudestaan ja onnistun. Valot eivät enään tunnu niin kirkkailta mutta silti näkemänikään ei ole niin ihanaa katsottavaa. Toivon että olisin voinut olla näkemättä tätä, isän ja Eemilin itkuiset ja väsyneet katseet omissani. Lääkärin huolestunut katse ja kaikki putket ja neulat kehossani jotka ovat jotenkin siinä kiinni aiheuttavat minussa pienen paniikin omaisen reaktion. Alan hengittää raskaammin. Itku puskee silmistäni ulos ja hengitykseni muuttuu melkein mahdottomaksi. Miten onnistuin taas tässä kysyn itseltäni. Sivuillani näen kasoja jotka ovat täynnä kortteja ja kukka maljakkokin on mutta se ei auta minun henkistä olotilaani yhtään toivon vain että minä pystyn jatkaa elämääni normaalisti mutta voin jo nähdä sen lääkärin ilmeestä että se on mahdotonta.

"Edith rauhoitu sinulla ei ole mitään hätää kaikki selviää kyllä tästä. nyt vain hengitä rauhassa äläkä panikoi yhtään enempää. shh shh" Lääkäri hoki minulle se ei niin kuin auttanut tilannettani taas yhtään enempää.

Haluan vain isoon lämpimään karhunhalaukseen isältäni ja veljeltäni. Yritän nostaa käsiäni mutta seitä ei tapahdu vaikka kuinka yritän sitäkin tehdä katson hätääntyneen lääkäriä joka vain katsoo minua myötä tuntoisella ilmeellä. Jos käteni eivät toimi niin jalkani kai ne nyt toimivat, en voi pelätä jääkiekkoa jos ne eivät toimi. Itkuni ja hätääntymiseni vain suurenee mutta sekin kaikki loppuu melkein kuin seinään onnekseni rakas veljeni huomasi tilani ja tajusi tulla pelastamaan minut ja tunteeni. En kestä enään räjähdän veljeni syliin henkisesti. Itken ja vain itken koska mikään ei tunnu enään toimivan. Kun itkuni oli loppunut vihdoin se ärsyttävä tunne takaraivossani nousi isoksi kipu aalloksi pääni sisälle. Päätäni särki niin paljon etten pystynyt ehdä yhtään mitään muuta kuin keskittymään sen lieventämiseen.

SKIP 2H

Oli kulunut aikaa pari tuntia ja kipu pääni sisällä alkoi helpotaa niinkin paljon että voin alkaa katsella ympärilleni paremmin. Katselin näyttöjä joissa näkyi erin laisia viivoja ja kuulu eri ääniä, huomasin seinillä olevat pinkin kukat joita oltiin maalattu joskus. Isäni ja veljeni olivat lähteneet kahvioon hakemaan itselleen kahvia ja jotain syötävää.

Hetken päästä ovi aukesi ja sieltä sisälle astui isä, emil ja jätkät. Mitä he täällä tekeät? Jätkät tulivat luokseni ja halasivat minua vuorotellen. Olin kuulemma ollut koko poissa olo aikani joukkueen puhutuin aihe, he jopa olivat lopettaneet tällä hetkellä olevat nuorten EM kisat välistä koska jos yksi ei joukkueesta pelaa niin kukaan ei pelaa. Meinasin alkaa itkeä tulloin koska en kestä kuinka oli ansainnut noin hyviä ystäviä täältä. Jätkät kertoivat minulle tämän hetkisiä kisa tuolksia ja itsessään mitä kaikille kuuluu joukkueessa.

 Kaikki oli mennyt hyvin koko käynnin ajan mutta yksi asia jäi mietittymään minua...

Haha haluan olla ilkeä ja jätän tän tähän vaikka sitä ette ansaitse. Olen taas tässä tilanteessa kun pyytelen anteeksi sitä kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan aikka olisin halunnut, en vain ole pystynyt siihen jos joku ei ole siis lukenut tuota mun väli julkasua niin mulla on ollu elämässä vähän ongelmia ja niitä on pitänyt vatvoa tässä, mutta nyt aijon ottaa itseäni niskasta kiini ja yritän saada teille ja itselleni uuden osan mahdollisimman äkkiä. Pitäkää itsestänne ja muista huolta luv u!                                                                                             Ei mulla kummempaa! Luku hetkiä! <3: Hemyli