Kaksois peli

Prologi ja 1.osa

Moi rakkaat lukijat! Yritän kirjotta nyt vähän enemmän eli yritän saaha teille kakkos osan tätä kirjaa seukki viikolle. Muutin vähän päähenkilöiden nimiä joten käy katsomassa uusiksi jos olet lukenut sen aijemmin ennen tätä lukua.
Ei mulla kummempia... Luku hetkiä!
<3: Hemyli

Edith pov:
Oli aika normaali päivä Amerikassa. Eli oli lähemmäs 25 astetta lämmintä ja koulussa meni puolet päivästä.

Oli kuitenkin ollut semi normaali päivä tänään siihen verratuna että isäni oli kuuluisa jääkiekkoilia Markus Kaarinen ja äiti no se on normaali ihminen Saaga Kaarinen.
Minusta ja kaksois veljestäni Eemilistä ollaan kuitenkin arveltu tulevan kuuluisia jääkiekkoilijoita jotka seuraavat isänsä jäljissä. Meidät veljeni kanssa tunnetaan nimellä ICE TWINS ja se kertoo minusta aika hyvin meistä. Minä pelaan siis veljeni kanssa samassa joukkueessa vaikka olenkin tyttö. Välillä kuulen siitä että on olemassa tyttöjen joukkueitakin mutta en halua pelata tyttöjen kanssa jotka pelkäävät taklata ja ottaa kiinni. Haluan pelata niin että saan ottaa kunnolla kiinni mutta ainut huono puoli tässä on se että kukaan KUKAAN pojista ei koskaan otan minuun kiinni koska olen tyttö ja heiveröinen. Se ärsyttää minua suunattomasti.

Tulin veljeni kanssa koulusta kotiin normaalisti. Yleensä vanhemmat ovat töissä neljään mutta tänään heidän kummankin autot näytyivät olevan pihassa joka on hyvin harvinaista. Kun tulimme kotiimme huomasimme kumpikin että talo on täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Olin hieman peloissani joten tarrasin kaksois veljeni kädestä kiinni. Eemil näytti hieman pelokkaalta kans kun katsoin häntä. Astelimme kumpikin yhtä aikaa olohuoneeseen josta kuului ääniä. Vanhempamme siivosivat ja pakkasivat tavaroita. Ilmeisesti äiti oli ainut joka huomasi meidän saapuneen paikalle järkyttyneinä. Äiti tökkäsi isää kylkeen ja he kumpikin kääntyivät katsomaan meitä päin. Äiti ja isä ilmoittivat että muutamme takaisin suomeen koska isä oli saanut työ tarjouksen valmentajaksi. Olemme asuneet suomessa ihan pieninä mutta muutimme yhdysvaltoihin koska isä pääsi pelaamaan tänne joukkueeseen mutta isä oli vasta jättänyt työnsä koska huomasi ettei enään ole kotana kuin muutaman päivän kuusta. Isä ja äiti oli puhuneet jo pitkään takaisin suomeen muutosta mutta olin ajatellut sen olevan vain vitsiä, ei nähtävästi ollut.

Muutamme kuulemma huomenna ja oli kauheassa paniikissa koska en ollut pakannut vielä mitään. Tottakai en ollut kuulin siitä vasta äsken. Minun oli silti helppo jättää USA koska minulla ei ollut kauheasti kavereita täällä vaitsi joukkue. Jääkiekko koukkue on kuin iso perhe jota ei jätetä. Mutta nyt olemme muutamassa melkein toiselle puolella maapalloa ja se on katastrofi. Uuden joukueen nimi on kuulemma Kärppä Junnut mutta vanhempien sarjassa. Eli voimme pelata melkein Jääkiekon nuorten mm tasoon asti. (En tiiä onko tollasta oikeesti mutta nyt on) Se kaivertaa vatsassani ilkeästi.

#Seuraava päivä ja nyt alkaa 1.osa#

Eilen hyvästelimme joukkueemme jossa olimme pelanneet jo kymmenen vuotta se on hyvin haikeeta. Mutta tänään muutamme ja se jos joku on jännittävää. Olin pakannut kaiken eilen valmiiksi tätä päivää varten.

"Edith tuu syömään ja sit lähetään" Isä hutaa mua alakerrasta. Hän kuulosti hieman ärtyneeltä mutta samaan aikaa iloiselta. Tiedän vaikea käsittää miten se on mahdollista.

Juoksin alakertaan joka oli jo aika tyhjä koska muutto auto oli käynyt jo aamu kahdeksalta ja kello on nyt yhdeksän. Lento lähtisi klo:12 joten meillä oli pieni kiire jo kentälle. En ymmärrä miks kentällä pitää olla niin aikasin.

Mulla oli mukana vain mun kånkenin musta reppu jonka sisällä oli piirtämis välineet,kuulokkeet,laturi ja lompakko.

Kello oli jo puol kymmenen ja me oltiin just saavuttu lentokentälle. Siellä mä hengailtiin hetki penkeille kunnes äiti kysyi että haluammeko käydä lantokentän kahvilassa. Johon vastasimme tietenkin "Kyllä" koska ainakin mulla oli kauhee nälkä koska en ehtiny syyä kunnon aamu palaa kuin vain yhden leivän.

Saavuimme kahvilaan joka oli aika tyhjä. Vain parissa pöydässä istui pari vanhusta ja nuorta. Olimme kassalla tilaamassa.

"Mitä te otatte?" Äiti kysyi minulta ja Eemililtä.

"Ice coffee" kuului kummankin suusta ja äiti naurahti meille niin kuin kyllä minä ja veljenikin.

"Oliko toi taas sitä kuuluisaa kaksois telepatiaa?!" Äiti kysyi naurahdellen. Minä ja veljeni vain tuijotetiin toisiamme hetki ja heilautettiin olkapäitämme merkiksi.

Lähdimme Eemilin kanssa valitsemaan pöytää mihin voisimme istua syömään. Eipä mennyt kauaa kun istuimme ikkuna paikalle syömään koko perhe leipää ja juomaan jää kahvia jotka äiti ja isä oli tuoneet äsken tarjottimilla.

Lennon lähtöön oli enään noin puoli tuntia ja olimme istuneet van siellä hemmetin kahvilassa koko ajan vaikka olisin halunnut juosta ympäriinsä lentokentällä. Yhtäkkiä kuului kuulutus.

"LENTO 156BH SUOMI HELSINKI-VANTAA LÄHTEE PIAN SIIRTYKÄÄ PORTILLE 6 TARKASTUSTEN KAUTTA KIITOS!"(mulla ei oo hakuakaan kuilutaako ne mitä) Kun tuon olimme kuulleet lähdimme kohti turva tarkastuksia. Pääsimme läpi turvatarkastuksesta helposti ja saimme paikka liput. Huomasimme että yksi henkilö joutuisi istua jonkun tuntemattomas vieressä ja tiesin jo nyt että tämä henkilö tulen olemaan minä koska äiti ja isä jutteli jostain maan ja taivaan välillä ja taas Eemil ei suostuisi vaihtamaan paikkaansa äidin vierestä vaikka maksettaisiin. Siis en ymmärrä miks Eemil ei vaan voi ottaa sitä matka lauria mukaan vaan pitää olla siinä äidin vieressä sitä lataamassa.

Meidän perhe on mennyt aina niin että Eemil on ollut äidin poika ja taas minä Edith olen ollut isä pikku tyttö. Siis minua kutsutaan pikku tytöksi koska olen viisi minuuttia nuorempi kuin veljeni.

Istuin suosiolla ikkuna pikalle yksin. Äiti ja isä tuijottivat minua sillä ilmeellä kuin olisivat nähneet aaveen koska menin siihen pikalle suosiolla.

Tässä ois tää prologi ja 1.osa ja sori ku on kestäny sen verean kauan julkasta tää osa mutta toivottavasti ssan teille ensiviikon ailana uuden osan. Sanoja 881 Ei mulla taas kummempia!
Luku hetkiä!
<3: Hemyli