Kaksois peli

7. osa

Viime päivät ovat olleet meille hankalia. Koulussa oppilaat katsoo naamat auki ja kuiskii kun kävellään ohi,  harkoissa kaikki on todella hiljaisia tai pojat juttelevat keskenään olen yleensä ykksinäni jossain kulmassa. Äidin lähto otti minut todella koville vaikka olinkin aina ollut isän tyttö oli silti äiti minulle tärkeä henkilö johon luotin.

Tänään meidän joukkueella on peli mini tapparoita (en sit edelleentään tiiä onko olemassa jne joten sorii) vastaan. Heidän joukkue on tullut jo edellisenä päivänä ja kaikki he ovat asettuneet jonnekkin hotelliin vaitsi muutama ja heidän valmentaja ovat meillä yötä. Kaikista paskin asia tässä on se että minun eksä, Jasper, on yksi mini tapparoiden parhaista pelaajista ja juuri hän tietenkin asuu meillä plus muutama olivatkohan he Dani ja Veeti. Valmentaja on joku isän vanha kaveri mutta pitävät edelleen vissiin yhteyttä joten hän oli saanut hoidettua näin nämä yö kylä jutut. Isä tiesi että Jasper oli minun eksä mutta ei kai tajunnut että puhumme samasta kusipäästä.

Olen ollut huoneessani niin pitkään että lähtöön hallille ei olisi enään pitkä aika. Veljeni on käynyt välillä huutelemassa huoneeni ovella ja kyselemässä onko kaikki ok mutta en ole vastannut. Ai miksikö no hyvä syy on Jasper. En vain jaksa katsoa sitä naamaa.

Minä ja Jasper erottiin alun perin siksi että jasper petti minua mun entisen bestiksen Kiian kanssa. Joo tiiän kuulostaa kliseeltä mut niin on. Kiia ja Jasper jäivät kiinni juuri muutama päivä ennen syntymäpäivääni koska olin menossa käymään Jasperin tykönä ja kun avasin oven näin suoraan olohuoneeseen jossa ne kaksi tekivät sitä kaunenita sohvalla. Jasper juoksi perääni kun oli kuullut kun oli  paiskannut oven perässäni mutta en kuunellut lähdin vain niin nopeasti siitä kuin voin. Jos oikein muista taisin sen jälkeen vielä mennä hallille purkamaan tunteitani kiekkoa lyömällä.

Isä tuli juuri huoneeni oven läpi jotta saisi puhua kanssani estelyistäni välittämättä. Isä oli huolissaan minusta ja koska en ollut syönyt koko sinä aikana kun Jasper oli ollut tässä kirotussa talossa. Isä pakotti minut alakertaan syömään jptta en kuihtuisi ja jotta jaksaisin pelata pelin aikana hyvin.

Kun raahauduin alakertaan näin Jasperin, Danin ja Emilin pelaamassa änäriä. Jasper katsoi minua hetken hymyilken mutta kun huomasi kuinka laiha olin hänen ilmeensä muutui heti synkemmäksi. Häneei vissiin ollut odottanut että olisin kuihtunut näin paljon siitä kun viimeksi näimme. Olen laihtunut varmaan parikymmentä kiloa vain sillä että olen käynyt salilla ja lenkeillä ja no siellä hallillakin on tullut käytyä aika monesto viikossa. Veljenikin käänsi katseensa minuun. Hänestä huomasi kuinka hän jätti kaiken muun huomioimatta ja keskittyi minuun. Hän nousi ylös sohvalta jätti pelin siihen ja tuli luokseni. Hän halasi minua  ja vain kantoi minut keittiöön. Emil ojensi minulle omenan ja sanoi tekevänsä leivänkin jos tarvii vaikka kerroin etten tarvitse niin hän teki sen silti.

Kello alkoi olla jo niin paljon että olisi lähdön aika. Lähdin yläkertaan hakemaan kassiani ja mailaani. Kaivoin joka huoneen nurkan mutta en löytänyt sitä mistään. Mailani. Miten olen onnistunut hukata sen yhden elämäni tärkeimmistä asioista. Juoksi kassini kanssa alakertaan suoraan isän tykö. "Ooks sä nähny mun mailaa mä en löyä sitä mistään?" Kysyn isältäni. Hän kertoi nähneensä sen viimeksi huoneeni hyllyllä. Kyllä hylkyllä. Säilytän mailaani hyllyn päällä. Silloin se iski. Tietenkin se oli siellä miten en tajunnut. Juoksi takaisin ylä kertaan katsomaan sielä ja siellähän se oli. Ikioma mailani.

Hallilla oli paljon porukkaa. Liput oli kuulemma myyty loppuun jo ensimmäisinä päivinä kun ne oli tullut myyntiin. Kuulin myös että jotkut olivat tulleet Rovaniemeltä asti katsimaan tätä peliä tänne Ouluun. Huhhuh sanon minä ite en olisi varmaan tullut mutta oma tapansa kullakin.Oman joukkueen löytäminen oli kyllä oma haasteenaa siitä seka sorrossa mutta kyllä he sieltä lopuksi löytyivät. Pukuhuoneessa me vaihdoimme vain nopeasti kamat ja lähdimme jonottamaan jäälle pääsyä.
Kaikki muut olivat jo päässeet jäälle vaitsi minä ja Emil. Kun selostaja vihdoin lausin ne maagiset seitsemän sanaa. " Viimeisenä muttei vähimmäisenä, kärppien oma kaksikko, ICE TWINS!" Yleisö huusi ja hurrasi kun minä ja veljeni saimme vihoin luvan astua jäälle. Lähdemme kiihytyämään vauhti keskelle jäätä ja siinä se tapahtui varmaan sadatta kertaan meidän oma kättely jolla aloitamme joka pelin olemme sitten Suomessa tai Usassa.

***

Mä oon niin pahoillani että en oo tehny enempää osia nyt lähiaikoina. Mulla oli kauhee katke kirjottamisesta enkä millään oo jaksanu kirjottaa mitään. Toivottavasti tää jotenkin korvasi teijän odotyamisen. Yritän saada viimestään keskiviikkona yuden osan teille ku on kestäny nii  kauan tän tulossa. Sanoja 715 Ei mulla kummempaa! Luku hetkiä! <3: Hemyli6