Kaksois peli

10.Osa

Edith nk:

Olen maannut koko päivän omassa sängyssäni sillä en pysty liikkua melkein ollenkaan itse. Kehoni oli ottanut jonkin tason shokki tilan itselleen ja ei toimi siksi. Se on vähän niin kuin murtunut luu, muut auttavat sinua pyörätuolissa ympäri sairaalaa sekä fysioterapeutti yrittää saada käden josta luu oli murtunut toimimaan normaalilla tavalla. Mutta silti se on täysin eri asia

Yhden asian olen huomannut nyt pyörätuolissa ollessani tämä kapistus ja jääkiekko eivät ole luotu toisilleen. Se että katson aitiosta muiden luisetelua ei auta yhtään sitä ikävää mikä minulla on luistelua kohtaan.

Fysioterapiassakin on tultu käytyä jo hetken aikaa. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole mutta se että joku ulkopuolinen henkilö jota et koskaan ennen ole edes tuntenut koskee sinun jalkoihin käsiin vyötäröön kaikkialle ei ole mukavaa, se että sinut laitetaan roikkumaan jonkin laisesta pidike pussista jotta kroppa tottuisi olemaan enemmän pystyssä ei ole kauhean mukavaa myöskään.

***

Kuulen kuinka ala kerrassa käy ulkoovi ja kauhea melu tulee koko taloon. portaista kuuluu monet askeleet ja yhtäkkiä huoneeni ovi on auki ja siellä seisoo monta minulla tuttua poikaa.

"Meillä on sulle yllätys ja nyt sä lähdet meijän mukaan!" Eemil sanoo innoissaan ja tulee auttamaan minua siirtymään pyörätuoliin.

Istun pyörätuolissa auton kyydissä tietämättä minne me olemme menossa kukaan ei suostu kertomaan mitään.

Saavumme jäähallin pihaan. Kaikki huonot muistot rynnivät mieleeni siltä yhdeltä illalta. Kaikki se kipu ja hälinä ympärilläni. Yök.

Mikael avaa hallin oven ja katsoo minua iloisesti he selvästi luulevat että tämä olisi kivaa. Vinkki: ei ole.

Matka jatkuu kohti jäätä pää ovista sisälle ja oikealle. Isot ovet avautuvat edessäni ja nään kaikki lähi joukkueet istumassa hallin katsomossa katsomassa minua. En tiedä mitä mieltä olla mutta tämä ei ainakaan vielä ole fresh.

Koko halliin kajahtaa ihmisten supina ja sormia tulee minua kohti yleisöstä. Pyörätuolini laitetaan aivan kaukalon viereen että näkisin jäälle en tosin vielä silloin tiennyt että mitä siellä oli tapahtumassa.

Jäälle alkaa luistella minulle tuttuja pelaajia nimittäin oma joukkueeni. Missä välissä he sinne menivät? En tiennyt mitä he siellä tekivät mutta kaipa jotain järkevaa ainakin toivon niin. Hallissa alkaa soida musiikkia ja jäälle kävelee kukas muukaan kuin oma isäni, valkku ja itse Jukka Jalonen. Mitä se edes tekee täällä ja miten se edes tietää tälläsen joukkueen... Yleisö taputtaa niin kovaa että korviin sattui.

Kun puhetta alkoi tulla tajusin tämän oleva se hetki kun meille kerrotaan että on meidän vuoro tulla arvioiduiksi olisiko meistä oikeisiin jääkiekko joukkueisiin niinkuin Kärpät, Tappara ja Ilves. Meille selitetään että kaikki ei todellakaan pääse valituksi mutta monella on hyvät mahdollisuudet.

Tapahtuman loputtua minut siirretään omaan pukkariimme jossa oli kaikki jäällä mainitut henkilöt.

"Olen pahoillani siitä mitä sinulle tapahtui silloin jäällä. Se oli aivan uskomaton temppu vastustaja joukkueelta mutta jos yhtään helpottaa kuulin että se pelaaja joka taklasi sinut oli heitetty koko kisoista ulos." Kuulin puhetta yhtäkkiä itseäni hieman ylempään. En ollut uskoa silmiäni kun näin että itse Jukka Jalonen puhui minulle. Vastasi hänelle ja keskustelumme jatkui siitä vielä hetken ajan.

***

Päädyimme siihen että koko joukkue tulee meille ja tilaamme pitsat uutisten vuoksi. Itseäni hieman risoi se etten itse välttämättä kerkeä tähän ensimmäiseen lajittelu sakkiin mutta onneksi jos nyt vain kuntoutan itseni nopeasti minulla on vielä mahikset päästä.