Kaksois peli

5. Osa

Edith Pov:
Harjoitukset menivät hyvin jollei lasketa paria tuijotusta ja yli vedettyä kannustusta mutta muuten meni täydellisesti.

Heräsin aamulla itse ilman herätys kelloa. Se oli hieman pelottavaa herätä siihen pimeyteen sillä kello oli 6.05  Mietin hetken nousisiko ylös vai jäisikö sänkyyn makaamaan. Päätin olla reipas ja mennä jo nyt aamupalalle. Vaihdoin eiliset vaatteet pääleni ja lähdin hiljaa alakertaan. Yllätyksenäni huomasin äitini ja isäni istumassa keittiön pöydän ääressä. He näyttivät vakavilta ja hieman jopa surullisilta. Mietin hetken keittiön ulkopuolella kannattaako minun mennä sinne mutta päätin kuitenkin mennä sillä jos jostain pahaa on tapahtunut kyllä he meille kertoisivat. Astuin keittiöön ja katsoin vanhempiani hetken hiljaa.

"Huomenta" Sanoin ihmettelevällä äänen sävylläni jonka oli tarkoitus saada vahemmat kertomaan inulle miksi he istuvat täällä tähän aikaan mutta se ei nähtävästi toimiut, sillä he taisivat enemmänkin säikähtää minua.

"Huomenta kulta miten olet jo nyt ylhäällä eikö sinulla ole asta 6.30 herätys?" Isäni kysyi minulta vakavana. "Joo mulla on vasta sillon herätys mutta heräsin jo aijemmin. Miks te istutte täällä vakavina?" En halunnut olla töykeä mutta minun oli pakko kysyä jotta saisin joskus vastauksen kysymykseeni joka pyörii päässäni muuten en varmaan koskaan saisi sitä.

Vanhempani eivät kertoneet minulle mitään he vain mutisivat jotain todella epämääräistä sekä katsoivat toisiaan. Otin keittiön pydältä omenan ja söin sen. En ruukaa syödä kauheasti aamuisin sillä siitä tulee minulla ainakin vatsa kipeäksi mutta taas veljeni vetää joka hemmetin aamu jonkun oma tekemän brunssin jossa on varmaan kymmentä eri asiaa.

Lähdimme kouluun isän kyydillä kuin normaalistikkin. Matkalla oli todella painostava hiljaisuus. Se johtui varmaan siitä että normaalisti radio olisi päällä. Koululla isä käski meidän käyttäytä koska no... Emme ole veljeni kanssa mistään helpomasta päästä oppilaista meidän arkeen jopa Amerikassa kuului joutua rehtorin kansliaan.

Taas sama juttu astumme ulos autosta ja kaikkien päät käntyy meihin. Astumme sisälle lukioon ja suuntaamme suoraan Mikaelin ja muiden luo jotta voimme pahotella ettemme kertoneet heille keitä olemme oikeasti. Kerroimme heille ettemme halua kaikkia toimittajia koululle ja että ihmiset tulee pyytämään yhteiskuvia koko ajan. He taisivat ymmärtää pointtimme ja antoivat meille anteeksi kun emme kertonet heille totuutta.

(SKIP RUOKAILUUN ASTI)

Haimme ruokaa ja istumme jonnekkin keskele ruokalaa neliön muotoiseen pöytään. Ehdimme istua siinä jonkin aikaa kunnes huomaamme koulu suositun bimbo ryhmän kävelevän meitä päin.  Tiedättehän viisi blondia tyttöä joilla on kymmenen kiloa meikkiä naamassa ja kalleimmat isänsä rahoilla ostetut vaateet joita löytyy. Noh siinä he ovat joiden "päälikkö" Minea on aivan liian barbi kuin olla ja voi. Blondit hiukset pinkki mini hame ja siihe  sopiva valkoinen yläosa ja tietenkin korkokengät. Kymmenen kiloa meikkiä ja varmaan 50 kiloa itseruskettavaa.

Minea kävelee Mikelin luo ja on istumassa tuon syliin mutta Mikel estää sen. "Hei hani tuuks tänää meille pidetään vähän hauskaa" Tuo ehdottaa. Minua alkaa jo oksettaa ajatus kuinka tuo ärsyttävä bimbo yrittää iskeä Mikaeliä. Hänen ilmeensä kuitenkin muuttuu hetki kun huomaa minut ja veljeni, hän kevelee lluokseni ja koskee minua olkapäästä toislle. "Hmm... Kauan ootte ollu yhes?" Tämä kysyy. Naurahdan tälle ja tämän käytökselle. Katson veljeäni ja tämä katsoo minua, alamme nauramaan kovempaa niin että varmaan koko ruokala alkaa katsomaan meitä. Nousemme ylös pöydästä ja kävelemme bimbon eteeen sillä laille että olemme vierekkäin. Ja katsomme tuota odottavasti. Hymähdän kun tuo ei tajua katsoa naamojamme ja verrata samoja piirteitä, Eli jos olisin poika olisin varmaan Eemili kaksoisolento.

"Olemme kaksosia se olisi todella väärin ja iljettävää jos olisimme yhdessä, bimbo." Tokaisen sille mutta kuitenkin lopun vähän kovempaa jotta se varmasti kuuluu toiseen päähän ruokalaa. Yhtäkkiä alkaa kauhea kuiskuttelu kun olin ilmoittanut meidän olevan kakasoisia kukaan muukaan ei vissiin ollut huomannut tuota joten tulipahan kaikille selväksi ette emme ole yhdessä rakkaan veli kultani kanssa.

No tulipahan kirjotettua jotakin.  Tää on vähän lyhyempi osa kuin normaalisti.   Mä oon alkanu kirjottaan yhtä Hylkiö nimistä kirjaa joten mitäs sanoisitte jos mä alkaisin kirjottaan sitä tänne kanssa, lukisittekote sitä? Mä aatelin julkasta huomenna yhen osan sitä joten kertokaa ihmeessä teidän mielipide siihen sitten.     Sinne on nyt julkastu se osa joten käykäähän lukemassa         

Ei mulla kummempaa! Luku hetkiä! <3: Hemyli6