Karavaani kulkee ja banjot soi

3. Karavaani kulkee ja banjot soi

Pelastusretkikunnan päästyä takaisin Juvalle huomattavasti tyhjempää tietä pitkin, muu seurue oli saanut aikaan päätöksen siirtää väliaikaistukikohta syrjemmälle valtatien liittymästä. Muiden mahdollisesti järkevämpien ihmisten pyrkiessä kauemmas pohjoiseen Floppien valinta oli heittäytyä täysillä talonvaltausunelmiin ja murtautua tyhjään omakotitaloon yöpymistä varten.

Hallan ja Jeren esitellessä epäilyttävän sujuvia tiirikointitaitojaan Laura huomasi olevansa ainut joka tunsi pienintäkään syyllisyyttä ystäviensä pelottavan normaaleina pitämistä rikollisista taidoista.

- Onko tää jonku countrymuusikon kämppä? Ansa ihmetteli eteisessä kutsumattomia vieraita vastassa olleiden stetsonien määrää.

- No siis sopii Juvalle, Jere hymähti heilauttaen lähimmän päähänsä.

- Pliis kertokaa että täällä on vähintään Toby Keithin levyjä tai jotain kunnon banjomusaa, eteisestä kengät jalassa sisälle tömistelevä Jenni haaveili poimien itselleenkin hatun Jeren esimerkkiä seuraten.

- Tai vaikka se banjo, Ansa ehdotti potkaistessaan kengät jalasta mahduttuaan vihdoin eteiseen.

- Legit tekisin mitä vaan että saisin banjon. Voisin jopa uhrata Ansan, Jenni haaveili kiinnittämättä huomiota mainitun uhrin yritykseen heittää häntä kengällä.

- Jätä uhraamatta ni saat tän heti, Halla tarjosi pidellen olohuoneesta löytämäänsä kyseistä soitinta.

- Mitä oikeesti oliko täällä banjo eikä jooko saanko?!

Väkivalloin Ansan sivuun tyrkännyt Jenni rynnisti huolestuttavan nopeasti ja muista välittämättä päin Hallaa joka yritti pitää löytönsä turvassa mahdolliselta kaatumiselta. Hänen onnekseen ja Ansan katkeruudeksi Jenni pysähtyi kuin seinään ojennellen maanisesti käsiään banjoa kohti kunnes Halla tuomitsi tilanteen rauhoittuneen tarpeeksi.

- Vittu kohta alkaa karavaani kulkee ja banjot soida, uutta aarrettaan klonkkumaisesti ihaileva Jenni kuiskasi.

- Ei se nyt ehkä ihan noin menny mut ihan sama anna palaa, nopeasti tönäisystään toipunut Ansa korjasi juuri syntynyttä uutta sanontaa. 

Sänkyjen ja sohvan täytyttyä joukon hitain eli Jere onnistui korjaamaan tilanteensa löytämällä kaapista ilmapatjan jota ei kuitenkaan jaksanut täyttää kokonaan. Jäätyään ainoaksi ilman pehmustetta Jenni näki tilanteessa nopeasti mahdollisuuden kiusanteolle joka ei ehkä auttaisi nojatuolissa mutkalla nukkumisessa mutta pitäisi tunnelman koholla edes loppuillan.

Jeren testaillessa patjaansa hän asetti banjon hellästi valtaamaansa tuoliin ja siirtyi keittiön ovelle ottaakseen vauhtia niin paljon kuin pienet sisätilat mahdollistivat. Muutaman askeleen mittaisen juoksun päätteeksi Jenni hyppäsi pommina patjan tyhjälle puolelle laukaisten Jeren vaikuttavassa kaaressa yllättävän korkealle ilmaan ja lopulta lattialle.

- Haista vittu et saa mun patjaa. Ihan oma vika että jäit ilman ku vaan rämpytit sitä saatanan banjoa, Jere nurisi kääntyen kyljelleen lattialla. 

- Kyl se on ihan mun eikä Saatanan. Enkä mä ollu sitä ottamassa ku halusin testata vaan. Mut nuku sit kans vittu hyvin ku oot noin väsyny ja vakava, Jenni ilkkui näyttäen kieltään. 

Välttääkseen myrskyn lailla lähestyvän tappelun uhan Laura ja Heidi kiirehtivät ehdottamaan neuvonpidon aloittamista tulevia suunnitelmia varten. Ansan ja RJ:n ymmärrettyä konfliktia pelkäävien ystäviensä tavoitteen molemmat istuivat keittiön pöydän ääreen kiskoen perässään Hallaa joka oli poistunut eteiseen valitsemaan itselleen hattua, RJ:n sanoin "kanavoidakseen sisäistä Karastiaan".

Paljon huutamista ja silti yllättävän vähän aggressiota sisältävän heimoneuvoston kokouksen jälkeen koko ryhmän päätyi vihdoin enemmän tai vähemmän yhteisymmärrykseen siitä, että paras jatkotoimenpide olisi ryöstää puhtaaksi mitä Tokmannin hyllyihin oli muilta jäänyt ja jatkaa perässä pohjoiseen.

Keskustelun karattua liian monetta kertaa aiheesta vilkaisu olohuoneen mauttomaan seinäkelloon vahvisti Lauran toteamuksen nukkumaanmenoajan tarpeesta. 

Aamun eli keskipäivän koittaessa kaikki talonvaltaajat olivat vihdoin kömpineet ylös peittokasoistaan ja juoneet jumalattoman aikaisin heränneiden Heidin ja Nean yhdessä keittämää vesimäisen laihaa kahvia. Keittiön kaappien tyhjennyttyä vihdoinkin täysissä pukeissa toisilleen vittuilevat selviytyjät tungeksivat eteiseen valmiina suuntaamaan päivän kohteeseen; Tokmannille.

Tilataksi ja Corolla ajoivat kilpaa liikkeen lähes yhtä tyhjään pihaan ennätysajassa juuri sopivasti näkemään toisen ryhmän näyttävän sisääntulon jo murrettujen ovien läpi.

- Täällä on vissiin jaettu ilmasia ämpäreitä. On jotenki vähän sen näköstä, Ansa kohotti kulmakarvojaan nähdessään hylättyjä ostoskärryjä ja pakkausroskaa tulvivan parkkipaikan.

- Ämpärit on aina ilmasia jos on sorkkarauta, lintua vaanivaa kissaa muistuttava Jenni hykerteli valmiina juoksemaan sisään.

- No nyt ei kyl tarvita ees sitä, Nea huomautti katsellessaan lasisen liukuoven jäänteitä.

- Noni poijjaat kimppuun vaan ja mitään ei jätetä, Halla kannusti pahoinpideltyään ostoskärryn tarpeettomasti irti ketjusta. 

Tunti maanista naurua, tyhjistä pakkauksista täysillä käytävillä juoksemista ja tavaroiden heittelyä myöhemmin astetta paremmin varusteltu Floppien seurue asteli ulos pakatakseen muuttokuormansa autoihin. Täydellisesti ajallaan nähdäkseen laumoittain vitostieltä zombimaisen päämäärättömästi haahuilevia ihmisiä raahustamassa kohti.

- Zombeja, RJ henkäisi vielä innokkaammin kuin kuullessaan tilanteesta ensimmäisen kerran.

- Mun ikuinen unelma on totta, Jenni virnisti maanisesti ja tiputti kantamansa korin saadakseen puukon vyöltään.

- Pidä huoli että se kestää pitempään ku minuutin, nyt mennään! Ansa yritti kiskoa häntä mukanaan autolle.

- Älkää jättäkö meitä Hallan kyytiin, Heidi aneli nähtyään ryöstösaaliin vyöryvän peräkontista takapenkille.

- Ei noi mitään zombeja oo. Mut yhtä vaarallisia. Kannattaa lähtee ennen ku tulee lisää, toiseen samaan aikaan ryöstelleeseen ryhmään kuulunut farkkutakkinen mies huomautti vähän matkan päästä jossa hän lastasi muovikasseja bemariin.

Nähtyään Floppien tuijottavan toisiaan hiljaisuudessa hän ravisteli päätään ja löi peräluukun kiinni. Bemari kaasutti ulos parkkipaikalta ennen oven sulkeutumista kokonaan, ja vasta moottorin äänen vaimennuttua Jere seurasi esimerkkiä ja sulki kontin varmistaen että ensimmäinen avaaja saisi niskaansa vähintään kasan päällimmäisenä olleen ostoskorillisen keksipaketteja ja mehupulloja.

- Eiku perään, hän totesi ja käynnisti auton.

- No nyt alkaa se karavaani kulkee ja banjot soida, Jenni julisti juostessaan valtaamaan etupenkin.