Karavaani kulkee ja banjot soi

1. Unelmamies

- Muistakaa että Jeesus oli puuseppä, äijä oli vitun ripped. B T vitun W, Jenni huomautti seurueelleen faktasta jota muut eivät olleet vielä maininneet.

- Sulta kysytään minkälaine sun unelmamies on, voit vaan vastata Jeesus, Ansa hihitti.

- Legit, partajäbä with long hair, Jenni nyökkäili hyväksyvästi ajatukselle.

- Sillee goals. Mä elän kyl harvinaisen homoa aikakautta, Ansa joka oli aina ollut enemmän naisten perään ja lopulta nähnyt lesbouden valon kuvaili jatkuvaa haaveiluaan.

- Etkös sä aina, penkin selkänojalla kyykännyt Halla ähkäisi sarkastisesti hypätessään alas.

Yleinen virnistely Ansalle sai hänet juuri siihen puoliksi loukkaantuneeseen tilaan jossa useimmat tekisivät parhaat vastaiskut, mutta Ansa ei kuulunut kyseiseen ihmisryhmään.

- Toisin ku eräät, hän yritti.

- No siis, Halla on periaatteessa ollu aika usein lähempänä saada mut ei vaan oo ite halunnu kun sä taas oot ollu aina puutteessa, Jenni vahvisti ääneen Ansan jääneen alakynteen suolauskisassa.

- En sentään oo hetero, lattialle kyykkäämään siirtynyt Halla heitti lieventävänä tekijänä.

- Hei homo meijän pitää kohta mennä vaikka nää toiset homot onkin hyvää seuraa, RJ muistutti hivuttautuessaan oven suuntaan.

- Okei okei, mennään. Miä tuun myöhemmin taas kiusaa teitä, Halla vilkutti seuratessaan lainattuun isoon huppariinsa hukkuvaa ystäväänsä. 

Keskustelu Jeesuksen fyysisestä olemuksesta jatkui RJ:n ja Hallan poistuttua kaupungin turhimmasta liikekeskittymästä. Hihitellen keskenään kyseenalaiselle simppauksen kohteelle, he kävelivät kirjaston parkkipaikalla odottavalle autolle.

Ovia avatessa torin suunnalta alkoi kuulua hätääntynyttä kirkumista, jota seurasi kirkas välähdys joka näkyi selkeästi jopa aurinkoisena kesäpäivänä, pakottaen toverit peittämään silmänsä ja toivomaan että kädet olisivat jääneet vapaaksi myös korvien suojelemiseen.

- Mitä helvettiä tuolla tapahtuu? Halla voihkaisi korvien soimisen lähes peittäessä aikaisempaa vaimeamman kiljunnan.

- Jotain mitä ei ehkä kannata mennä kattomaan, RJ arveli yhtä pöllyisessä tilassa.

- Erittäin samaa mieltä toveri.

Ilman minkäänlaista halua selvittää henkilökohtaisesti tapahtumia tarkemmin kaksikko istui pieneen Corollaan ja kaasutti pois.

Parkkipaikalta päästyään Halla vilkaisi taustapeiliin, katuen heti. Taivaalla torin yläpuolella leijui jotakin suurta joka ei sinne olisi kuulunut, mutta uusi välähdys pakotti katsomaan muualle.

- Siä et muuten mee kotiin. Mennään suoraan meille, hän totesi puristaen rattia.

- Mitä? Miks? RJ kyseenalaisti.

- Kato taivaalle. Eka tankille ja sit mennään niin kovaa ku Hopeanuoli kulkee, Halla nyökkäsi ja iski kaasun pohjaan uuden välähdyksen sokaistessa heidät hetkeksi. 

Samaan aikaan Stellassa meteli ja kirkas valoilmiö kiinnitti vallattua penkkiä puolustamaan jääneiden huomion.

- Miks ihmiset kiljuu? paikalle juuri Jeren kanssa saapunut Laura kysyi hämmentyneenä nopeasti eskaloituneesta yleisestä ilmapiiristä.

- Ja juoksee tänne? Ansa jatkoi väkijoukon rynniessä päättömästi penkin ympärillä.

- Koska ne panikoi alieneista! Jenni kiljaisi pystyttyään vihdoin katsomaan torin suuntaan josta välähdys oli tullut.

Koko seurueen kollektiivisen katseen suunta kääntyi seuraamaan Jennin osoittavaa sormea. Lasiseinän toisella puolella torin yläpuolella leijui pyöreä esine.

- Perseet ylös kaikki, nyt mennään! Jere otti ohjat tilanteessa valmiina juoksemaan Kirkkopuiston puoleisia ovia kohti väkijoukon mukana.

- Ei me voida varustautumatta lähtee mihinkään, Jenni puuttui suunnitelmaan.

- Mä etin auton, tulkaa lastauslaiturille ku ootte valmiita, Jere huusi kompromissina juostessaan ulos.

Jeren kadottua ulos ihmisjoukkoon ja tyttöjen alakertaan, torilta kaikunut huuto loppui äkisti uuteen kirkkaaseen välähdykseen.

- Lähetään äkkiä, Laura aneli muiden juostessa käytävää etsien mitä tahansa mistä voisi olla myöhemmin hyötyä.

- Heti ku meillä on jotain millä pidetään ittemme hengissä, Jenni totesi jatkaessaan porttien läpi sisään kauppaan. 

Muutkin olivat selvästi ajatelleet samoin. Kaoottisesti juoksentelevat ihmiset repivät tavaroita hyllyiltä ja toistensa käsistä ennen kuin poistuivat tyhjien kassojen välistä yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

Aivan liian innokkaan Jennin johdolla vastahakoisemmat Ansa ja Laura keräilivät kaikkea mitä osasivat arvioida hyödylliseksi. Useaan kertaan muut ryöstelijät yrittivät viedä erityisesti juuri ja juuri mukana pysyvältä Lauralta korissa päällimmäisenä olevia satunnaisia tarvikkeita, mutta kukaan ei päässyt kauaksi saamatta elämänsä myllytystä jatkuvasti maanisemmin hymyilevältä Jenniltä.

Korit täynnä järkevyydeltään vaihtelevia tuotteita tytöt seurasivat kaupan läpi kulkevaa ihmisvirtaa takaisin maanpinnan tasolle. Ihmismäärä aulassa oli pienentynyt, mutta kaaos oli ennallaan.

Nyrkit heiluen Jenni raivasi tietä kohti lastauslaitureita tarkistamatta seurasivatko vähemmän aggressiivisesti väistelevät Ansa ja Laura perässä. 

Ulkona syrjässä kadulta odotti tilataksi takaovi auki, huutava Jere kuskin penkillä.

- Kaikki äkkiä kyytiin nyt mennään!

Tytöt survoutuivat tavaroineen takapenkille ja vetivät oven perässä kiinni. Heti oven sulkeuduttua Jere polkaisi kaasun pohjaan ja suuntasi kaoottisia katuja pitkin poispäin keskustasta.