Klausin päästyä kuulustelusta karavaanarit totesivat yhdessä ettei hänelle ollut koko reissun lukuisten ryöstöretkien aikana kertynyt yhtään ylimääräistä kenkää. Toteamuksen seurauksena Jere uhrautui ystävänsä tähden ja luopui joltakin Tokmanneista mukaan tarttuneista ylimääräisistä lenkkareista jotka olivat vain muutaman sentin lyhyemmälle Klausille noin kaksi kokoa liian isot.
Nautittuaan yhdessä aamupalan ja korjaussarjan muut kuuntelivat yksityiskohtia Klausin operaatiosta viedä kenkä jalankulkijalta, ja lopulta keskipäivän auringon porottaessa silmiään siristeleviä krapulaisia he pakkautuivat jälleen iloisena Sisuun valmiina jatkamaan kohti pohjoista.
Alkumatkan uusilla kengillään polkimiin kompastelleen Klausin totuttua uusiin ulottuvuuksiinsa meno tasoittui mutta tunnelma puolestaan ei. Klausiin kohdistuneen iloisen kuittailun loputtua Halla päätyi ottamaan esiin musiikkijärjestelmänsä ja huutolauloi Teräsbetonin mukana Lauran ja Jeren liittyessä Missä miehet ratsastaa kertosäkeeseen. Toisen säkeistön alkaessa Jere pudottautui pois Lauran mutistessa edelleen täyttä kurkkua kiljuvan Hallan mukana kenenkään kiinnittämättä huomiota moiselle metelille silmiään pyörittelevään Ansaan.
- Halla on harvinaisen mukana tässä biisissä vaikka puolet lyriikoista kertoo miehuudesta, Jere kommentoi ystävänsä innokasta performanssia.
- Väitätsä etten miä oo tarpeeks mies? laulamisen keskeyttänyt Halla huusi äänellä josta kukaan ei osannut päätellä oliko kyseessä aggressiivisuuden vai kieron huumorintajun osoitus.
- Nyt ku tarkemmin mietin ni ... Jere aloitti varomattomasti.
- Älä mieti äläkä varsinkaan sano mitään, Ansa keskeytti ennen kuin Jere päästäisi suustaan mitään liian kriittistä.
- No siis jos et tienny ni Hallalla on veressä 100% testosteronia, sekä keskustelun että ystäviensä väliin tunkenut Jenni huomautti.
- Mä kun luulin että sen piti olla bensaa, alkuperäisestä toteamuksestaan luopunut Jere muisteli aikaisempia vitsejä aiheesta.
- Sama asia.
Viimeinen kertosäe katkaisi loputtoman räjähdyspotentiaalin omaavan keskustelun kaikkien liittyessä innokkaasti lauluun ja eläytyessä tuntemattoman fantasiamaailman soturien asemaan.
Matkustajien vihdoin rauhoituttua Klausin ja Ansan suureksi helpotukseksi matka ehti sujua sujuvasti ja mukavasti vain hetken ennen kuin nykiminen ja moottorin köhiminen saivat kaikkien huomion kiinnittymään Klausiin. Ennen kuin kyseinen kuljettaja pystyi muuta kuin kurtistamaan kulmiaan Sisun moottori sammui ja aiemmin hiljaa soinut Teräsbetoni kuulosti eturivin paikalta konsertissa taustamelun kadottua.
- Loppuko meiltä ihan oikeesti just bensa? epäuskoinen Jere kysyi ensimmäisenä panssariauton rullattua hitaasti pysähdyksiin.
- Saatto, Klaus mutisi huultaan purren.
- Peijooni, Laura mutisi itsekseen.
- Oisko valistunutta arvausta matkasta lähimmälle vähemmän ryöstetylle asemalle?
- Vitusti kävellen.
- Perhana.
- No sit pitää vaan lähtee kävelee, jo valmiiksi kyllästynyt Halla totesi happamasti.
- Ketkä kaikki lähtee? Kukaan meistä ei jaksa kantaa enempää ku kaks jerrykannua, Klaus huomautti jo puoliksi ulkona ohjaamosta.
- Mä ja Jenni ei ainakaan tulla mut mites Laura? vaellusvelvollisuudesta pois luikerteleva Ansa ilmoitti kartta kädessään.
YOU ARE READING
Karavaani kulkee ja banjot soi
Action"Joskus vaan tekee mieli raidaa Tokmanni" . . . Alieneita, zombeja, vanha jengi koossa ja koko Suomi hajalla. Floppien jengi saattaa selvitä ihmisiä zombeiksi muuttavista avaruusolioista paremmin kuin keskivertokansalaiset, mutta mikä ei voisi...
