Kahden auton karavaani eteni vauhdikkaasti Juvalta Rantasalmen suuntaan ohitellen ajoittain laillisempaa nopeutta kulkevia matkalaisia. Toisistaan tietämättä molemmissa autoissa kuunneltiin musiikkia koska kukaan ei osannut ottaa elämää ennenkään vakavasti, joten maailmanlopusta selviytymisen lyöminen läskiksi oli luontainen osa prosessia. Apulannan Zombeja! oli ylivoimainen huutoäänestyksen voittaja, ja huuto vain koveni kaikkien muistaman kertosäkeen koittaessa.
Musiikin vaihtuessa mutta tempon pysyessä Corolla johti taksin Savonlinnaan joka oli lähtiessä sovittu seuraavan kusitauon ja bensavarkauden sijainniksi.
ST1 aseman pihasta päätellen etujoukoilla oli ollut samat suunnitelmat, mutta jo melko rajusti käsitellystä pumpusta irtosi silti tarpeeksi menovettä molempiin autoihin.
- Onko mitään suunnitelmia loppupäivälle? Laura kysyi hieman liian tavallisella sanavalinnalla.
- Ei meillä sinänsä oo kovin kiire ku se ongelma tulee perässä kävelyvauhtia ja Jere ja Halla ajaa aika hemmetin kovaa, Ansa pohti sisältä asemalta löytämänsä kartta kädessä.
- No sit voitais periaatteessa vaan ettii joku hyvä yöpaikka ja ehkä vähän suunnitella, Halla ehdotti.
- Kannatetaan.
- Ei vastalauseita.
- Sit varmaan jatketaan vähän matkaa ja etitään vaikka jonku mökki. Uiminen ja sauna kelpais jos siihen kerta on aikaa, Jenni jatkoi Hallan toteamusta muuttaen selviytymissuunnitelman mökkiviikonlopuksi.
- En ois koskaan kuvitellu että maailmanloppu ja alienien invaasio ja zombiapokalypsi ois näin chilli, Nea mutisi vieressään seisovalle Heidille.
- Ei se varmaan ookaan kovin monelle muulle, Ansa vastasi irrottamatta katsettaan kartasta jota tutki Heidin kanssa.
- Sitä suuremmalla syyllä meijän pitää ottaa kaikki ilo irti muittenki puolesta, tilataksia tankannut Jere virnisti pudotettuaan vielä valuttavan bensapistoolin maahan.
Valmiina uuteen asuntomurtoon Flopit suuntasivat pohjoiseen, löytäen itsensä pian murtautumassa mökin sijaan massiiviseen huvilaan Enonkosken lähistöllä.
- Nyt ku meillä on ollu suunnilleen yhtä dramaattinen heimoneuvoston kokous ku temppareissa ni oisko sit pidettävä myös se iltarovio? peräkonttia avatessaan puolet ruuista maahan pudottanut Nea jatkoi lausetta kiroilun perään.
- Kelpaako nuotio vai onko oikeesti pakko tehä rovio? vähemmän motivoitunut Jenni uteli toivoen pääsevänsä vähemmällä.
Koko remmin asetuttua taloksi ja saatua aikaan vaivattomasti kunnollisen rovion sytyttämällä pihan keskellä olleen grillikodan, seuraavan päivän suunnittelu alkoi harhailla aiheesta Jennin ottaessa jälleen banjon esiin ja aloittaessa Sweet home Alabaman intron.
- Voitko oikeesti joskus lopettaa ihan ku koko matka tänne ei ois ollu tarpeeks, Ansa aneli.
- No mut siis jos me lähetään ennen kymmentä ni ne meitä lusmummat ei oo vielä liikkeellä, häiriön sivuuttanut Jere jatkoi vielä suunnitteluun keskittyville ystävilleen.
- Jaa että meinasit tehä meijän aamuvuorosta Helvettiin vielä pikkusen hirveemmän, erittäin ei-aamuihmisenä tunnettu Halla totesi happamasti.
- Hirvemmän, RJ hihitti ystävänsä negatiiviselle asenteelle.
- Hirvikolarin, Heidi jatkoi kuin povaten onnettomuutta matkalle.
Samaan aikaan kahden metrin päässä Ansa onnistui hämäämään Jennin vaihtamaan banjon soiton uimiseen. Heitellen vaatteita mutta silti onnistuen pitämään stetsonin päässään Jenni juoksi kohti laituria ja pommitti vauhdista pitkässä kaaressa järveen.
YOU ARE READING
Karavaani kulkee ja banjot soi
Action"Joskus vaan tekee mieli raidaa Tokmanni" . . . Alieneita, zombeja, vanha jengi koossa ja koko Suomi hajalla. Floppien jengi saattaa selvitä ihmisiä zombeiksi muuttavista avaruusolioista paremmin kuin keskivertokansalaiset, mutta mikä ei voisi...
