Yllättävän kiireisestä ja verisestä lähdöstä huolimatta tunnelma keveni jalankulkijoiden ja peuranraadon jäätyä taakse. Muutaman ylimääräisen käännöksen jälkeen Sisu myös päätyi lopulta suunnitellulle reitille kohti pohjoista.
Lyhyen matkanteon jälkeen kaikki totesivat yhdessä pysähtymisen Hyrynsalmella toteuttamisen arvoiseksi ideaksi ja Klausin rysäytettyä enemmän tai vähemmän tarkoituksella ainutta S-marketin parkkipaikalla ollutta autoa päin niin että Fiat kääntyi kyljelleen koko seurue purkautui ulos sisusta ryöstämään mitä ässältä vielä irtoaisi.
Ansan ja Lauran valitettua koko kauppareissun niin Klausin kolaroinnista, ässän heikosta tarjonnasta ja taivaalle kertyvistä tummista pilvistä he saapuivat juuri ajoissa todistamaan mainitun valituksen kohteen kompastelua kaupan olemattomaan kynnykseen.
- No voi perkeleen helvetin perse, Klaus kirosi suoristautuessaan katsellen maahan.
- Mikä homma? Ansa kyseenalaisti välittömästi valmiina pettymään vastaukseen.
- Avain tippu.
- Nosta se, Jenni totesi suoraviivaiseen tyyliinsä keskittymättä asiaan enempää.
- Tonne ritilän alle, Klaus lisäsi happamesti viitaten oven edustalla syvennyksessä olevaa ritilää.
- Et niinku yhtään vaikeempaan paikkaan sitä saanu. Meillä ei varmaan oo vara-avainta, Ansa huokasi kuin pettynyt keski-ikäinen vanhempi.
- No mitäpä lottoot. Ja tota ei muuten kukaan käynnistä piuhoista.
Koko päivän kertyneistä pilvistä alkoi kuulua jyrinää tragikoomisen tarkalla ajoituksella ja muutaman pikku pisaran jälkeen taivas putosi karavaanin niskaan ankaran raesateen muodossa. Jenniä lukuun ottamatta kaikki kiirehtivät takaisin katon alle ennen kuin ensimmäinen salama välähti jyrähdyksen seuraamana.
Muiden tuijottaessa kuin nähdessään jalankulkijan ensimmäistä kertaa Jenni oikaisi selälleen asfaltille nauttien päälleen satavista rakeista ja salamoiden välähdyksistä. Katseltuaan hiljaisina täyden minuutin ystävänsä kyseenalaista loikoilua muut päätyivät suunnittelemaan avaimen pelastamista joka tapahtuisi heti sateen lakattua.
Kunnes rakeet vaihtuivat rankkasateeseen joka lähes peitti näkyvistä parkkipaikan toisen reunan. Mutta ei tarpeeksi estääkseen tilanteeseen jo valmiiksi leipääntyneitä karavaanareita näkemästä tietä pitkin lähestyviä jalankulkijoita.
- Aina vaan paranee, Klaus mutisi kuulostaen valmiilta istumaan sateeseen Jennin seuraksi ja odottamaan jalankulkijoita.
Lopulta Jeren katkaistua taskustaan kaivama ruuvimeisseli yrittäessään päästä käsiksi avaimeen ja Ansan esitettyä toiveen ettei kukaan varmuuden varalta rikkoisi enempää työkaluja, Jenni luopui vyöllään kantamasta sorkkaraudasta yhteisen hyvän vuoksi. Soveltumamman työkalun ja Hallan avulla Klaus onnistui vääntämään ritilän pois tieltä ja saamaan avaimen käsiinsä.
Ilouutisen saavutettua jalankulkijoita listineet iloisen Jennin ja niin verisestä tehtävästään kuin myrskystä kauhuissaan olevan Lauran kaikki rynnivät vaihtelevan märkinä ja kuraisina takaisin kyytiin kuunnellen tyytyväisinä moottorin käyntiä.
- Jatkossa ne avaimet sit pysyy ohjaamossa, vettä valuva Halla ilmaisi luottamuksensa Klausin motorisiin kykyihin kärsineen.
Kuin kohtalon ivana sade lakkasi Sisun vyöryessä liikkeelle, saaden välittömästi aikaan äänekkään valitustulvan.
- Et oo vittu tosissas, ainakin Klaus ja Ansa huusivat samalla hengenvedolla.
- Siirrytään vähän matkaa ja syödään ja vaihetaan vaatteet jossain lähellä, edelleen hieman stressaantunut Laura yritti rauhoitella turhautuneita ystäviään järkeilemällä.
YOU ARE READING
Karavaani kulkee ja banjot soi
Action"Joskus vaan tekee mieli raidaa Tokmanni" . . . Alieneita, zombeja, vanha jengi koossa ja koko Suomi hajalla. Floppien jengi saattaa selvitä ihmisiä zombeiksi muuttavista avaruusolioista paremmin kuin keskivertokansalaiset, mutta mikä ei voisi...
