Taikkarilaisten innostuttua RJ:n kaverilaumasta ulos saapuneet naamiaisasuiset opiskelijat päätyivät suostuttelemaan rähjäiset matkalaiset mukaan juhlimaan ennen matkan jatkamista. Heikko vastalause Lauralta ja Heidin epämukava kiemurtelu joka ilmeisesti oli yritys sanoa ei sanomatta ei jäivät huomiotta Jeren ja Hallan taluttaessa Jenniä kohti pääovea jolle oli ilmestynyt lisää karavaania ihmetteleviä opiskelijoita villeissä asuissaan.
Iltapäivän ja yleisen päihtymystilan edettyä pitkälle Halla liittyi lopulta ujompien vastustajien pyyntöihin jatkaa matkaa. Vain hieman painokkaammin, nimittäin heittämällä keskitason kyseenalaista hentai-taidettaan esitelleen opiskelijan yliampuva boffausmiekka suoraan Jennin päähän. Jo valmiiksi kunnon seilissä huojunut ja miekkan osumasta kaatunut Jenni oli helppo saada mukaan, mutta hyvään nousuun päässeiden Jeren ja Ansan suostuttelu vaati kaikkien yhteisen neuvottelukyvyn.
- Ukko-Pekan piti muuten olla täällä ku alko tapahtua, Laura huomautti seurueen vihdoin päästyä liikkeelle ja ohitettua rautatieasema.
- Ei vittu junaryöstö! Jenni hihkaisi takapenkin jalkatilasta jonne oli päättänyt jäädä pudottuaan penkiltä.
- Joo!
Jeren yhtä innokas huuto jäi lähes kuulematta muiden kiljuessa yllättävän lukkojarrutuksen heittäessä osan epävakaasta lastista takapenkin selkänojan yli Lauran ja Jennin niskaan. Vain muutama äänekäs sekunti myöhemmin vihainen Halla avasi kuljettajan oven.
- Mitä hemmettiä työ säädätte? Melkein just ruttasin molemmat autot! hän raivosi ikävästä yllätyksestä.
- Me ryöstetään juna! leveästi hymyilevä Jere julisti.
- ... ensinnäkin mitä vittua, toisekseen mikä juna? Ei täällä oo mitään.
- Sen pitäis poikkeustilanteita koskevien ohjeitten mukaan olla lähimmällä sivuraiteella taajaman ulkopuolella, Laura selitti kuin elämänsä suurimman itsestäänselvyyden.
- Mitä? Mun mielestä se meni noin, hän hätääntyi muiden kääntyessä tuijottamaan hiljaisina.
- Ei me epäilty, kuhan vaan ihmeteltiin että tiiät jotain museojunien poikkeustilanneprotokollasta, Ansa rauhoitteli.
- Näkyykö meijän kartassa radat? uudelleen innostunut Jere siirtyi valonnopeudella suunnittelemaan käytännön toteutusta.
- Joo mut kummalla puolella kaupunkia se sit on? Ansa liittyi juonimiseen.
- Lännessä. Se kävi vaan kääntymässä täällä ennen jatkamista Parikkalasta Joensuuhun, positiivisesta vastaanotosta rohkaistunut Laura vastasi epäröimättä.
- Kunnioitan aina turhaa tietoa mut miten siä muistat maailmanlopun keskelläkin mitä reittiä maan ainut höyryjuna oli kulkemassa just sillon ku paskahurrikaani iski tuulivoimalaan, Halla mutisi tietämättä vielä kuinka paljon innostua.
- Matkaan! Jere huusi vetäen oven kiinni lähes Hallan sormille.
Edelleen epätavallisen epävarma Halla palasi Hopeanuoleen jossa Heidi ja Nea odottivat selitystä yllättävälle pysähdykselle ja sille miksi Jere suoritti iloisesti virnistellen laajaa u-käännöstä koko kadun ja jalkakäytävän leveydellä.
Kaupungin ulkopuolella tilataksi kääntyi varmasti vaikkakin hieman liian suurella nopeudella radan huoltotielle jota seuraamalla rattijuoppouttaan piilottelematon Jere lopulta lähes törmäsi veturin kylkeen.
Muiden riehuessa junan ympärillä kiljuen kuin pikkulapset, Laura tutki veturia kiinnostuksestaan itsekin yllättyneen Hallan seuratessa sivusta.
YOU ARE READING
Karavaani kulkee ja banjot soi
Action"Joskus vaan tekee mieli raidaa Tokmanni" . . . Alieneita, zombeja, vanha jengi koossa ja koko Suomi hajalla. Floppien jengi saattaa selvitä ihmisiä zombeiksi muuttavista avaruusolioista paremmin kuin keskivertokansalaiset, mutta mikä ei voisi...
