Grow up together, live together - Blind Channel

22. Voitto kotiin pojat!

Ollaan porukalla nyt bussissa, eikä mulla ole mitään hajua mitä tänään on vastassa. Tottakai jotenkin aikasemminkin on umk:ta tullut seurattua, mutta ei ainakaan tappiin asti. Onneksi pienilaatuinen stressi laskee muiden jätkien alkaessa laulaa.

Nousen Porkon jälkeen pois bussista ja kiitän vielä erikseen kuljettajaa, hänellä oli melkoinen apinalauman kestäminen. Kylmä tuuli saa minut hytisemään. Onneksi pääsimme heti nopeasti sisälle lämpimään. Meitä ollaan heti tervehtimässä iloisesti ja saammekin ohjauksen omaan huoneeseemme.

Aika riensi nopeasti jännittäessä, ääntä avatessa, sekä tottakai sekoilussa. Nyt on kuitenkin showtimen aika. Ja meidän vuoro. Sydämeni pumppaa kovaa, sykkeeni on korkea. Hengitykseni tiivistyy ja korvissa alkaa humista.
"Niko ooks ok?", Joel kysyy vierestäni
"Joo mua vaa jännittää iha helvetisti", vastaan. Joel nyökkää ja antaa niin sanotusti velihalin.
"Hyvin se menee bro", kuulen hänen vielä sanovan.
Ryhdistäydyn ja tsemppaan muut jätkät lavalle.

"Nyt mennää räjäyttää toi vitun lava!! Tähä me ollaa reenattu ja painettu duunia nii nyt hoidetaa voitto kotii pojat!"

Hengitin vielä kerran syvään. Sitten oli aika lähteä lavalle.

Veto meni omasta mielestä hyvin. Vieläkin adrenaliinit ovat katossa, mutta onneksemme on vähän sitä vanhempaa juotavaakin tarjolla. Pikkuhiljaa muidenkin esitykset alkavat olla lopuillaan, joka tarkoittaa pisteidenjakoa. Pisteitä jaetaan ja me, sekä Teflon brothers jäätiin jäljelle. Voittomahdollisuus on fiftififti.

"Ja voittaja on.......... Blind channel!"

Kylmätväreet valtasivat kehoni, laitettiin lippikset päähän ja lähdettiin lavalle. Me voitettiin umk! Hullua. Halasin kaikkia jätkiä lavalla, hymyilin niin isosti, että tuntui kuinka huuleni olisivat osuneet korviini asti. Pystimme on nyt meillä, seuraavaksi matkamme kohti euroviisuja alkaa!

Tulimme jo Joonaksen kanssa meille. Pysti on Tommilla, ettei se huku. Tommi ei sitä hukkaa.

Teen keittiössä Joonakselle ja minulle leipiä, hänelläkin on varmaan kauhea nälkä. Yhtäkkiä tunnen lämpimät kädet lantiollani. Sen jälkeen tunnen pienen pään olkapäälläni.
"Tajuuks sä et me voitettiin toi kilpailu? Nimittäi mä en, tää tuntuu unelta et lähetää euroviisuihin pian..", Joonas puhuu. Kuulen hänen äänestään jonkinlaisen ahdistuksen, samalla ilon. Käännyn poikaystävääni kohti ja huomaan hänet vain pyyhe lantiolla. Ei se minua haittaa, onhan se Porko nyt helvetin kuuma puolialastomana. Ja muutenkin..
"En mä ees tiiä.. jotenki pystyin tajuumaa sen jo mut kokoaja mun mieli vaihtuu..", vastaan.
"Ahistaaks sua tää homma? Sun ääni kuulosti äskön vähä siltä?" Varmistan vielä.
"Vähän joo.. tai siis.. mua vähän ahistaa et kaikki on niin kiireisiä ja stressaantuneita et meijjän frendisuhde huononee.. ja me. Entä jos sulla ei oo enää aikaa mulle ku käyt kokoajan jossain haastatteluissa euroviisujen takia?", Joonas selittää samalla kun huomaan, miten tämän posket kostuvat. Laitan kämmeneni tämän poskille ja pyyhin peukalollani hänen kyyneleet.
"Meijjän, eikä bändin muidenkaan jäsenien välit muutu huonompaan suuntaan. Lupaan sen sulle rakas"
Levitän käteni sivuille sen merkiksi, että tarjoan halia. Tottakai Joonas hyökkäsi kimppuuni ja pian tuntuikin etten saanut enää happea. Hän painaa päänsä rintakehääni vasten. Samalla nostan hänet syliini. Tunnen kuinka jalat kietoutuvat ympärilleni. Lähden kuljettamaan poikaystävääni makuuhuoneen puolelle samalla hänen jo aloittaen puuhia kaulani kanssa.

Leipien teko jäi siihen, sillä Joonas taisi olla nälkäinen jostain muusta. En valita.

————
Sanoja: 480
Oon huomannu ettei tän kirjottamine enää oo nii mukavaa joten teen tätä vielä muutaman osan, eli nää kaikki jutut etenee aika nopeesti :D