Grow up together, live together - Blind Channel

17. Toipunut

Aleksi
Muut jätkät ovat tulossa kohta sairaalalle, heillä loppui koulu.

Menen poikia vastaan hyytävään ulkoilmaan.
"Moro", Joel tervehtii.
Kävellessämme sisälle, sairaalan liukuovet aukeavat.
"Olli sit on aika väsyny, se saattaa myös ahistuu helposti. Olkaa siis riehumatta okei?", sanon, ja katson kaikkia poikia vuorotellen. Kaikki nyökkäävät. Aijon silti pitää heitä silmällä, tämän apinalauman puuhista ei koskaan tiedä, milloin jutut eskaloituvat.

Avaan Ollin huoneen oven, numero 4. Huomaan kuinka Olli nukkuu söpösti ja sikeästi sängyllään. Pieni puna nousee poskilleni.
"Punastutko oikee ku näät ton, se nukkuu.. cmoon jätkä", Joel sanoo vittuillen ja tönäisee minua. Taitaa vain Joelia vituttaa kun hänellä ei ole yhtä täydellistä sielunkumppania. Sielunkumppani? Ajattelinko oikeasti noin.. Olli on kyllä täydellinen, mutta ehkä en mene asioiden edelle nyt.

Istahdamme kaikki Ollin sängyn ympärille ja rupattelemme hiljaa niitä näitä, kunnes Olli raottaa hieman silmiään. Huomaan taas, kuinka vetiset hänen silmänsä ovat.
"Vettä?", kysyn ja tarjoan lasia.
Olli nyökkää ja nappaa käteensä lasin, hörppää viileää vettä kuivaan kurkkuunsa.
Siirrän vähän peittoa Ollin päältä, ja huomaan hänen olevan hien täysin peitossa. Samassa sivusilmälläni näen, kuinka tämän bruneten pää retkahtaa oikealle puolelle tyynyä.
"Mitä vittuu tapahtuu? Olli?", Joel sanoo vähän hädissään ja nousee seisomaan.
"Paina sitä punasta nappia!!!", sanon vedet silmissäni. Olli on aivan hiessä, ja nyt pyörtynyt.

Hoitaja astuu huoneeseen ja kysyy, mikä on hätänä. Selitän tilanteen ja lääkäri touhuaa jotain vierelläni.
"Jos te viitsitte mennä hetkeksi käytävään, saan hoidettua Ollia paremmin ilman häslinkiä.", vaaleahiuksinen hoitaja ehdottaa. Tottelemme hoitajaa, haluamme Ollin olevan kunnossa. Käytävällä odotellessamme poskelleni vierähtää muutama, melkein huomaamaton pieni kyynel. Joonas, kaikkien tsemppari, huomaa tämän. Hän kietoo lämpimät kätensä ympärilleni.
"Kaikki järjestyy. Olli selviää, se on vahva", Porko kuiskaa korvaani. Nojaudun häntä vasten ja painan silmäni kiinni.

Joonas
Aleksi nukahti nojaamaan minuun. Ei se mitään, mutta Nikokin näyttää kaipaavan haleja. Niinkuin aina. Ainiin, Niko ja minä seurustellaan myös. Ollaan molemmat vähän hukassa itsemme kanssa, haluamme yrittää mitä tästä tulee. Olen onnellinen Nikon kanssa. Nyt hän saa odottaa, nyt olen hyvä ystävä meidän pikkuiselle Allulle. Tämä vaaleahiuksinen pieni ihminen on jaksanut valvoa Ollin vierellä koko päivän. Saa vähän nukkuakin. En usko, että hän tulee huomenna kouluunkaan.

Hetken pohdintatuokion jälkeen, kuulen vierestäni oven avautuvan. Hoitaja astelee ulos huoneesta 4. Aleksi säpsähtää hereille ja hieroo silmiään, jotta saa ne auki. Näytän pienen hymyn hänelle.
"Ollilla on kaikki hyvin, hänellä on vain korkea kuume, jonka takia hirveä hiki ja pyörtyminen. Seuraamme Ollin vointia seuraavat pari päivää. Lisäsimme lääkkeitä, jotta näin ei tapahtuisi uudestaan.", lääkäri selostaa. Huomaan taas, kuinka pikkuisen Aleksin syliin tipahtaa kyyneliä. Asetan käteni hänen olkapäälleen. Nuo ovat varmaan onnenkyyneliä, että hänen poikaystävänsä on kunnossa, mutta olen tsempparina silti.
Ennen kuin edes itse kerkeän nousta tuoliltani, Aleksi on jo ovella. Sinne hän ryntäsi heti ensimmäisenä.

Timeskip 3pv

Olli
"Pääset tänään kotiin, sillä ehdolla, että osaat ottaa rauhassa seuraavan kuukauden.", lääkärini selittää.
Vittu. Meillä on meidän ensimmäinen keikka kahden viikon päästä. En ole jättämässä sitä päivää välistä. Menen soittamaan ihan rauhassa, niinkuin treeneissä. Muut jätkät saavat hoitaa loput.
"Joo, oon rauhassa", vastaan kuitenkin uskottavasti. Pääsen kotiin isäni kyydillä. En ole jutellut hänelle kauheasti huutojen jälkeen. Nyt kuitenkin uskallan avata suuni ja kysyä mietityttävää asiaa.

—————
Sanoja: 510
Sori tästä pienestä tauosta, mulla oli vähänniinku koeviikko tällä viikolla 😩😩 nyt taas yritän kirjotella :)