Lyhyttarinoita & lumihiutaleita

Juustoa & Kepposia

Kuva: Pexels

Eräänä päivänä päätin kokeilla komediaa genrenä, tässä tulos! ;)

Hei vain! Minä olen Erica, ja asun vuorilla tavallisessa maalaistalossa enoni ja tätini kanssa. Ainiin! Täällä asuu myös hassu kanini, Albert. Ja noh, myös viisi hiirtä. Hihhii, tiedän reaktiosi, olet ihan että kääk, miten ne voi asua tuolla, hiirenloukkuja kehiin! Ei nyt ihan!! Vaikka nämä hiiret eivät mitään lemmikkejä ole, ne eivät tee mitään pahaa, niinkuin yleensä. Eivät levitä tauteja, jyrsi mitään, tai syö ruokia ilman lupaa, (Paitsi Töpö tietenkin!) No mutta, pitihän meidän nimetä ne! Punaruskea, joka vikisee aina, ikäänkuin pälpättää on Löpö. Se on vanhin, ja tykkää tehdä kaikkia temppuja, joita sille olen opettanut. Sitten on ihan tummanruskea, Höpö. Ei millään pahalla, mutta se on aika.. No... Höpsö!! Yleensä se vai nukkuu tai hupsuttelee jotain ihmeellistä pitkin kattoparruja! Oikeasti! No seuraava, Nöpö! Harmaa hiiri, joka on nopein, se viilettää häntä heiluen pitkin lattioita, kai luulee olevansa jossain hiiri-olymppialaisissa!? No jaa, en tiedä muuta. Ja sitten on tietenkin Töpö, vaaleanruskea hiirulainen, tai no, AHMATTI! Se syö, nukkuu, syö lisää, ja... Syö vielä vähän! Mutta en ikinä pystyisi hylätä sitä pikku pullukkaa! (JOKA TARVITSEE LAIHDUTUSKUURIN!) Viimeisenä, ja söpöinpänä.. Söpö! Valkoinen hiiri, joka on niiiiiiiiiiin söpö! Se ujostelee, ja menee aina koloihin, yleensä vain yöaikaan liikkellä. Sitten aina aamuisin sen turkki on muuttunut pölystä harmaaksi!! Ai että, joskus se ja Nöpö leikkii kaksosia! Siinä taisi olla kaikki (HULVATTOMAT) asukkaamme. Katsoin juuri komediaa pienestä televisiostamme, kun Höpö ja Nöpö tulivat joka-aamuiselle tutkimusretkelleen sohvapöydälle. Nöpö yritti kivuta maljakkoon, mikä nyt luonnollisestikin johti siihen että se kaatui. Äh, niin tavallista! Kuivasin hekotellen kehäkukkia ja alppiruusuja, ne olivat vähän saaneet "onnettomuudessa" osumaa. Nöpö vähätvälitti, ja päätti näköjään pitää kaatuneen maljakon edessä allasbileet. Sitten se liukastui ja lensi selälteen kamunsa viereen. Se nousi ja heilautti itseään että "Mitäs, yritin kiivetä läpinäkyvää seinää, se muuttui uimaaltaaksi, ja sitten lensin tänne! Hassua!" Olin ihan herkillä, kohta purskahtaisin nauruun, nin hupsulle kaikki näytti! Vein kukat roskikseen ja tulin katsomaan mitä Höpö oli tälläkertaa sitten keksinyt. Se hyppeli kaukosäätimen nappuloilla, ties mitä ohjelmia tv-ruudulla vilisi. Sitten se pysähtyi kokkiohjelman kohdalle, jossa esiteltiin juustoa. Höpö kiipesi tv-pöydälle ja hyppi juuston kohdalla. Nauroin maha kippurassa, ja kun tyrehdytin nauruni, aloin säätää televisiota takaisin. Noin! Istahdin sohvalle ja Albert kömpi syliini. "Mokoma vanhus!" Toruin lempeästi. Sitten vihelsin, ja kuului pientä vikinää sekä rapinaa. Lopulta koko hiiri-viisikko oli siinä. Nostin albertin sohvalle, ja se käpertyi siihen kuin tyynyksi, ja lähdin keittiöön. Hiiret seurailivat uteliaina: Löpö olkapäälläni, muut lattialla juoksennelleen. Nappasin jääkaapista juuston ja istahdin matolle. "Ensin sinulle, pikkuinen!" Puhelin ja jaoin juustoa pienininä paloina jokaiselle. Löpö näytti tyytymättömälle palaansa, hotki sen ja otti Nöpön palan, jota tämä ehti tuskin haistaa. Annoin Nöpölle uuden palan ja hihitin Löpölle: "Äläs nyt, senkin ovela varas!" Töpö tuli (TIETENKIN!) anomaan lisää, enkä myöskään voinut välttää söpön ihania hiirensilmiä! "Äh saatte kaikki vielä yhden palan, jos noin paljon sitä tarvitsette!" Naurahdin ja jaoin loput juustosta. Nousin ja ajattelin: "Taas nuo hiirulaiset saivat aikaan päivän naurut!!"