Uusi koulu ja uusi elämä

Yö

Joonas:

Järkytyin aika paljonkin kun Niko uskalsi huutaa noille kahdelle. Itse en olisi ikinä uskaltanut. Enhän mä uskalla tulla edes kitaran kanssa kouluun, koska pelkään tulla kiusatuksi.

Kun olimme olleet hetken aikaa hiljaa niin Niko vaan lähti kitaransa kanssa ulos. "Hei oota" sanoin. "No?" Niko kysyi selvästi ärsyyntyneenä. "Onks sulla kaikki varmasti ok?" kysyin. "Joo t-tai emmä tiiä. Mä oon vaan ihan vitun huolestunu Joelista" Niko sanoi.

Menin halaamaan tuota. "Kyllä me se vielä löydetään" kuiskasin hänen korvaan. "Mä meen nyt kotiin" Niko sanoi ja lähti.

Nostin pyöräni maasta ja lähdin ajamaan kotiin. Missä helvetissä se yks voi olla, oli ainoa asia mitä pystyin miettimään loppu iltana.

Pääsin koti ovelleni ja jätin pyörän meidän paritalon eteen. "Moi" sanoin. "Moi. Oliks Nikolla kaikki kunnossa?" äiti kysyi. "Joo Niko on ihan fine mun Joel ei taida olla. Nikon skeban kielten väliin oli laitettu joku lappu" kerroin ja annoin lapun äidille. Olin nimittäin saanut sen Nikolta.

Äiti luki lapun ja hän järkyttyi tosi paljon. Kyyneleet alkoi taas tippumaan mun silmistä. Äiti tuli mun luokse ja sanoi "me löydetään se. Mä autan teitä." En vastannut mitään. Itkin äitin olkapäätä vasten.

Menin mun huoneeseen soittaa kitaraa. Soitin sitä koko loppu päivän. Se vei ajatukset edes hetkeksi muualle.

Yöllä en kuitenkaan saanut nukuttua oikeestaan yhtään. Olin ihan liian huolissani Joelista. Mun pitäisi tehdä jotain eikä vaan itkee sängyn pohjalla. Päätin laittaa Nikolle viestiä.

Joonas: Mennäänkö yrittää ettii Joelia?
Niko: Joo. Mä en pysty mitenkään nukkumaan
Joonas: Samoin. Mä tuun sinne nii tuu sun kämpän eteen
Niko: Joo

Nousin ylös sängystä ja laitoin hupparin ja housut jalkaan. Juoksin rappuset alas. Laitoin kengät jalkaan ja lähdin ulos. Juoksin Nikon kämpälle. Oli vähän kylmä yö koska oli jo lokakuu. Olisi varmaan pitänyt ottaa joku takki mutta vitut. Kyllä mä selviin.

Niko oli jo talonsa edessä. Hänellekin oli vaan huppari päällä. "Missä se vois olla?" Niko kysyi. "Sen kun tietäs" sanoin. Aloimme vähän miettimään asiaa.

"Hei eiks se vois olla jonkun Joelin kiusaajien kämpillä" ehdotin. "Joo. Onks mitään hajuu missä ne asuu?" Niko kysyi. "Mä tiiän missä Jenna, Ronja ja se Ronjan jätkä asuu" sanoin ja lähdin juoksemaan sinne päin. Juoksimme ihan täysillä.

Pääsimme kerrostalon eteen missä Ronja ja hänen poikaystävä asuivat. "Ronja ja sen jätkä asuu täs samassa talossa" kerroin. Niko nyökkäsi.

Kävelin ovelle. Yritin avata sitä mutta se oli tottakai lukossa. "Voi vittu.." kuulin Nikon sanovan takaani hiljaa. "Mitä vittua me nyt tehään?" kysyin. "Missä talossa ne asuu?" Niko kysyi.

Lähdin kävelemään kerrostalon vieressä. Pysähdyin ja osoitin toiseen kerrokseen ja kerroin "Ronja asuu tuolla." Niko nyökkäsi ja katseli ympärilleen. Mitä toi aikoo?

"Meijän pitää jotenkin päästä kiipeemään tonne parvekkeelle" Niko sanoi. "Hä? Et oo tosissas" sanoin. "Joo joo. Ei täällä kukaan liiku tähän aikaa nii ei me muuten tonne päästä" Niko sanoi. "Sä oot iha hullu mut mennää sitte" sanoin.

"Meijän pitää löytää joku köysi tai joku et me päästään tonne" sanoin. "Tai sitten kiivetään tota seinää pitkin" Niko sanoi. "Ei me päästä tonne koskaan jos me tonne yritetään kiivetä" sanoin.

Menimme katsomaan jos me löydettäisiin jotain minkä avulla päästäisiin parvekkeelle. Olimme kerrostalon takana ja Niko sanoi "mikä vittu tää on?" Menin tuon luokse ja näin jonkun oven. Niko yritti avata ovea ja sai sen auki. Hän katsoi mua hetken aikaa hämmentyneenä. "Mennää sisään" sanoin.

Niko menin edellä ja mä hänen perässään. Huone oli ihan pimeä. Niko otti puhelimensa esiin ja laittoi valoa puhelimestaan. Hän osotti sitä eteen päin. Tutkimme huonetta.

Siellä oli toinenkin huone jonne menimme. Niko osoitti valoa yhteen nurkkaan. Näimme siellä jonkun ihmisen. Säikähdimme molemmat ja paljon. Niko pudotti puhelimensa maahan.

Hän nosti puhelimen ja osoitti valon takaisin nurkkaan. Mitä helvettiä? Se oli Joel. Menin nopeasti hänen luokse. "Anna se valo" sanoin ja ojensin käteni Nikoa kohti. Sain puhelimen käteeni ja osotin valon Joeliin.

"Ei helvetti" kuulin Nikon sanovan hiljaa takanani. Joel oli ilmeisesti tajuttomana. Hänen kädet ja jalat olivat sidottu ja suun ympärillä oli teippi. Otin teipin hänen suultaan. Hän ei reagoinut mitenkään. "Avaa noi jalat nii mä avaan kädet" sanoin Nikolle ja aloin avaamaan hänen käsissään olevaa köyttä.

Saimme vihdoin molemmat köydet auki. Otin tuon pojan syliini ja Niko otti puhelimensa, jolla näytti valoa. Pääsimme ulos ja veimme Joelin Nikon luokse sillä hän asui lähempänä.

Pääsimme Nikon luokse ja menimme sisään. Hänen vanhempansa olivat nukkumassa. Eivät olleet ilmeisesti huomannut Nikon olevan poissa.

Laitoimme Joelin makaamaan sohvalle. "Mitäs me tolle tehään?" Niko kysyi hiljaa ettei hänen vanhemmat heräisi. "Emmä tiiä. Jos me annetaan sen olla tossa nyt yön yli ja katotaan herääks se aamulla" ehdotin. Niko nyökkäsi.

Menimme ylös. Nukuimme Nikon huoneessa sillä hänen sänkynsä oli niin leveä että siinä mahtui hyvin kaksi nukkumaan.

Niko:

Heräsimme Joonaksen kanssa aamulla siihen kun äiti huusi alhaalta mun nimeä. "Niko tuu alas!" äiti huusi. "Vittu" sanoin. Nousin Joonaksen vierestä ja menin rappuset alas. Tiesin että äitin asia koskee Joelia.

"Kuka tää on?" äiti kysyi. "Joel. Me löydettiin se Joonaksen kaa yöllä yhen kerrostalon jostain varasto huoneesta ja se oli siel tajuttomana joten me tuotiin se tänne ja ajateltiin jos se heräsi kohta mut eipä oo näköjään vielä heränny" kerroin.

Joonas oli tullut mun taakse samalla kun olin kertonut. Äiti vaan nyökytteli. "Mitä meijän pitäis ny tehä?" Joonas kysyi. "Mä alan olee vähä huolissani" hän jatkoi. "Me viedään Joel nyt sairaalaan. Ei täs muuta vaihtoehtoo oo" äiti sanoi.

Joonas otti Joelin sohvalta syliinsä ja lähti kantamaan häntä ulos. Kouluunhan tänään ei ollut kummallakaan mitään asiaa. Saimme Joonaksen autoon. "Haluuks Joonas käydä kotona ettei sun vanhemmat huolestu?" äiti kysyi. "Mä laitan niille viestii" Joonas sanoi.

Pääsimme sairaalalle ja Joonas kantoi Joelin sinnekin. "Voidaanks me saada lääkäri?" äiti kysyi tiskillä olevalta vanhemmalta naiselta. "Odottakaa tässä hetken mä tuun kohta takasin" hän sanoi ja lähti käymään jossain. 

Hetken päästä hän tuli kahden lääkärin kanssa. "Tulkaa tänne päin" toinen lääkäreistä sanoi. Joonas otti Joelin taas syliin ja seurasimme lääkäreitä. Menimme yhteen huoneeseen.

"Mä oon Marika Laine" toinen lääkäreistä esittäytyi. "Ja mä oon Toivo Kinnunen" toinen sanoi. Mekin esittäydyimme. "Mitäs on tapahtunu?" Toivo kysyi. Joonas kertoi kaiken mitä oli tapahtunut. "Me aletaan nyt tutkimaan Joelia joten menkää te odottamaan tonne käytävälle" Marika kertoi. Nyökkäsimme ja menimme käytävälle odottamaan.

Ei mennyt kovin kauaa kun joku nainen ja mies tulivat meitä päin. "Moi" nainen sanoi. "Moi. Ketäs te ootte?" äiti kysyi. "Joelin vanhempia" mies sanoi. Nyökkäsimme. "Joonas kuka tää poika ja nainen on?" mies kysyi. "Niko on mun ystävä ja tää on sen äiti" Joonas sanoi. He vaan nyökkäsivät. "Missä Joel on?" hänen äiti kysyi. "Sitä tutkitaan" kerroin.

——————————————————————-
Sanoja 1064

Terve vaa kaikille