Uusi koulu ja uusi elämä

Turpaan, terkkarille, kotiin

Joonas:

Vihdoin noi kaks on saatu yhteen mut me kaikki tiedetään jo että noi kaks ei päästä seuraavaan kahteen kuukauteen toisistaan irti. Mutta onhan ne kaks tosi söpöjä.

Päästiin Nikon ja Joelin kaa koululle. Kaks Joelin rinnakkais luokkalaista tuli meitä vastaan. Joel tönäistiin loskaseen maahan. Tyypit vaan nauroivat tuolle ja lähtivät varmaan kauppaan.

"Ooksä kunnossa?" kysyin ja autoin Joelin ylös. "Joo" Joel sanoi. Hänen housut ja takki olivat ihan märät. "Pitäskö sun mennä kuitenki kotii?" kysyin. Joel nyökkäsi. "Mä saatan sut himaa" päätin. "Miks? Sul alkaa tunti" Joel sanoi. "Ettei ne tuu hakkaa sua" sanoin.

Sain vietyä Joelin kotiinsa. Juoksin koululle.

Niko:

Meillä oli matikkaa. Emme olleet nähneet Joonasta ja Joelia ennen tunteja. Ehkä ne oli vaan myöhässä.

Menimme kahden matikan tunnin jälkeen sohville. Joonasta tai Joelia ei vieläkään näkynyt. Laitoin Joelille viestiä:
Niko: Missä oot?
Joel: Kotona. Mä oon kipee
Niko: Okei. Tiiäks missä Joonas on?
Joel: Eiks se oo koulussa?
Niko: Ei. Onks jotain käyny?
Joel: Nosiis mä me mentiin Joonaksen kaa kouluun ja mut tönästiin tohon paskaseen maahan. Joonas saatto mut kotiin ja sano et menee takas kouluun

Näin Joonaksen tulevan ihan paskassa kunnossa koulun ovista sisään.

Niko: Se on ihan paskassa kunnossa. Meen auttaa sitä
Joel: Joo

Juoksin Joonaksen luokse. Tommi, Aleksi ja Olli olivat jo Joonaksen luona.

Joonas:

Olin menossa kouluun. Näin nuo samat tyypit. "Voi vittujen vittu" sanoin hiljaa itsekseen. Nuo tulivat mun luokse. Pysähdyin. "Mitäs sä täällä teet?" eräs Iiro sanoi. "Kouluun menossa" vastasin. "Jaahas. Mihis sä sun skeban oot jättäny?" Vilho kysyi ilkeästi nauraen. "Himassa se on" vastasin kyllästyneesti. "Vittu sä oot nolo. Kuka oikeeet soittaa jotain saatanan skebaa päivät pitkät" Vilho sanoi ja he nauroivat. "Mä" sanoin.

Seuraavaksi nyrkit oli naamassa. Silmissä sumeni. Heräsin maasta. Joku nuori nainen oli mun vieressä. Hän oli ilmeisesti herätellyt mua. "Mä soitan sulle lanssin" hän sano. "Ei älä soita" kielsin ja yritin nousta. En kuitenkaan onnistunut. Nainen auttoi mut ylös.

Päätä alko yhtäkkiä särkemään ihan hirveesti. Katsoin maahan mihin olin kaatunut. Siinä oli verta. Olin ilmeisesti saanut aika pahasti turpaan. "Miks noi vetää sua turpaan?" nainen kysyi. "Ne vihaa mua kosk mä rakastan musiikin tekemist. Mä soitan skebaa ja se on mun elämä" kerroin. Nainen naurahti. "Mitä?" kysyin. Hän vaan jatkoi nauramista. "Jaahas" sanoin ja lähdin koululle.

Jalka oli ihan vitun kipee ja päähän särki kokoajan vaan enemmän. Nenästä tais tulla verta ja luulen et joka puolella naamaa on haavoja. Ainakin tuntuu siltä.

Sain vihdoin raahattua itteni koululle. Voin sanoo et sattu aivan helvetisti joka paikkaan. Sain just ja just oven avattua. Pääsin sisälle ja menin polvilleni lattialle.

Niko, Olli, Tommi ja Aleksi tulivat mun luokse. "Mitä vittua sulle on tapahtunu?" Aleksi kysyi paniikissa. Yritin vaan hengittää. "Se ei saa henkee kunnolla" Niko kertoi. "Terkkarille" Olli sanoi. "Joonas yritä nousta. Me viedään sut terkkarille" Niko neuvoi. En olisi halunnut mennä sinne mutta kai mun on pakko. Jätkät kuitenkin pakottaisi mut sinne.

Pääsin jätkien avustuksella ylös. Menimme terkkarin ovelle. Niko koputti oveen toisella kädellään. Toisella hän piti mua pystyssä. Ovi avautui. Katsoin alas päin enkä nähnyt tuon ilmettä. Uskon että se oli aika järkyttynyt.