Niko:
Näin äidin kyyneleissä sohvalla. Juoksin hänen viereen sohvalle. "Mikä on?" kysyin huolestuneena. Äiti itki mun kainalossa. "Isä lähti" hän sanoi. "Lopullisesti?" kysyin. "Joo" äiti sanoi itkun läpi. Aloin itkemään myös. Molemmat itkimme ja huusimme.
En voinu uskoo tätä. Luulin eilen että tää elämä alkaa menee parempaan suuntaan kun sain sen kitaran. Eipä näköjään meekkään.
"Se lähti vaan ihan yhtäkkiä. Ei se eilen vielä näyttäny mitään merkkejä että lähtis" äiti sanoi. Otin tuon haliin. "Kyllä me kahestaankin selvitään" yritin lohduttaa.
"Se jätti meille lapun" äiti sanoi ja osotti keittiön yhdelle tasolle. Siinä oli paperi jonka hain ja menin sohvalle takasin.
Anteeks mutta mun on pakko lähtee. Mä en vaan pysty enää olemaan siellä kun mun pitää jatkuvasti pelätä että hakkaan jomman kumman sairaala kuntoon tai pahemmassa tapauksessa tapan kännissä. Mä en haluu että joudutte pelkäämään mun takia. Mä löysin toisesta kaupungista yksiön jonne muutan. Pitäkää huolta toisistanne. Mä rakastan teitä.
-isäMuutaman kyyneleet tippui paperille. Äiti otti mut halaukseen. "Kyllä se siitä" äiti sanoi. Tiesin että tää oli äitillekin tosi raskasta.
Seuraavana päivänä en pystynyt menemään kouluun. Onneks äiti ymmärsi eikä pakottanut mua sinne. Jos olisin joutunut kiusaamisen uhriksi taas niin en tiiä miten olisin selvinnyt. Tää on jo tarpeeksi rankkaa ilman kiusaamistakin.
Olli:
Olin ollut edellisen päivän pois koulusta koska sain isältä taas turpaan. Nyt se oli vielä pahempi. Mulla jäi kunnon jäljet naamaan. Verta vuosi nenästä koko edellisen päivän. Toivottavasti Jaakko ja Miika ei huomaa näitä pieniä haavoja mun naamassa tai ei arvaa niistä mitään.
Pääsin koulun pihalle. Siellä Jaakko ja Miika odotteli mua. "Missäs sä oli eilen?" Miika kysyi. "Himassa" vastasin. "Hehe. Miks?" Miika sanoi. Jaakko oli ollut eilen myös pois ja oli kipeenä. "Mäki olin kipee" valehtelin. "Okei" molemmat sanoivat.
Lähdimme sisälle. "Olli onks kaikki kunnossa?" Jaakko kysyi. "Joo? Miks ei olis?" kysyin. "Sä oot vähän hiljanen ja sul on haavoi sun naamassa" Jaakko sanoi. Meinasin alkaa itkemään.
Jaakko otti mun olkapäistä kiinni ja käänsi mut itseensä päin. "Sä et oo ihan kunnossa. Kerro meille mitä on tapahtunu" hän sanoi. Huokasin ja päätin että mun on varmaan parasta kertoo "mun isä veti mua aika pahasti turpaan. Sen takii mä olin eilen pois. Nää haavat oli eilen paljon pahemmat."
Kyyneleet tuli väkisin mun silmiin. Jaakko otti mut halaukseen. Molemmat menivät sanattomiksi. "Kauan tätä on jatkunu?" Miika kysyi. "Melkeen kaks vuotta. Se lyö mua monta kertaa kuussa. Mä oon aina saanu peitettyy mun naamasta ne jäljet mutta tällä kertaa se löi niin pahasti etten saanu" sanoin itkusena.
Jaakko ja Miika lohdutteli mua. "Vihdoinko alko kaduttaa Nikon kiusaaminen?" Joonas sanoi vittuilevalla tavalla. Miika ja Jaakko näyttivät tuolle keskaria. Tunti oli alkamassa joten pyyhin nopeesti kyyneleet pois ja lähdimme tunnille. Niko ei taida tulla tänään kouluun.
Menimme syömään. "Tiesits sä Olli et Niko on hommannu skeban?" Miika kysyi. Nikosta kitaristi? "Hä? Oikeesti?" kysyin. "Joo joo on" Miika kertoi.
Niko:
Menin torstaina takasin kouluun. Olin mä edelleen ihan paskana mutta mun oli pakko olla koulussa edes joskus. En mä aina voi olla kotona. Äiti oli kuitenkin sanonut että jos en pysty olla siellä niin voin lähteä kotiin. Tänään en ottanut mun kitaraa mukaan.
Pääsin koululle. Näin Jaakon, Ollin ja Miikan yhdellä sohvalla musiikin luokan vieressä. Niillä oli varmaan musiikkia. Laitoin vähän vauhtia mun kävelyyn ja menin musiikin luokkaan.
"Moi" musiikin luokan opettaja sanoi. "Moi. Mä ajattelin tulla vaan kertoo että mä voin tulla räppää siihen esitykseen" sanoin. "Nonii hyvä. Tuu koulun jälkeen tänne niin mä annan sulle sanat" hän sanoi. Nyökkäsin ja lähdin ulos.
Jätkät oli edelleen sohvalla puhelimilla. Kävelin heidän ohi ja Jaakko laittoi jalkansa mun jalan eteen. Kompastuin siihen mutta en kuitenkaan kaatunut. Olli tuli varmistamaan mun kaatumisen tönäisemällä mut maahan.
"Mä muuten näin sen sun skeban nii ihan vitun ruma" Miika sanoi. "Hei se on Moilasen skeba nii mitä sä oletti" Jaakko sanoi. "Totta" Miika naurahti. Muutamat ympärillä olevat tytöt alkoivat vähän nauramaan.
Olihan toi ihan perseestä mutta yritin saada unohdettua noi. Onneks pääsen jo 13.00. Menin hissan luokkaan. "Sori mä oon vähän myöhässä" sanoin. "Joo ei mitään mee vaan omalle paikalles" hissan opettaja sanoi.
Jaakko:
Pääsin kotiin. Menin Miikan ja Ollin kanssa samaa matkaa himaan. Ollin koti oli matkalla jonne hän meni. "Voinks mä tulla sun luo?" kysyin. En halunnut mennä kotiin. Äiti ja isä riitelee koko ajan ja heittelee tavaroita tyyliin toistensa päälle. En haluu joutuu siihen väliin.
"Sori mut mun pitää mennä treeneihin tänään" Miika sanoi. "Okei ei mitään" sanoin. En oikeesti vaan haluu mennä sinne. Pakkohan se oli kun ei mulla muutakaan paikkaa oo.
"Moi" sanoin kun pääsin sisälle. Ainoa asia mitä sain vastaukseksi oli molempien huuto toisilleen. Otin kengät pois ja menin ylös. Kumpikaan ei tainnut huomata mun tuloa. Riidelköön kahestaan ihan rauhassa.
—————————————————————
Sanoja 770Tää oli nyt vähän lyhyempi jakso mutta jaksohan tää silti on
YOU ARE READING
Uusi koulu ja uusi elämä
ActionTällänen kirja joka kertoo Nikon koulu ajoista ja kuinka bändi alko pikkuhiljaa löytämään toisiaan. Sisältö on tosi raskasta joten älä lue jos oot tosi herkkä. Oon varoittanu teitä joten älkää syyttäkö mua jos teille jää jotain traumoja tästä <33