1 Kaiken alku

941 29 10
                                    

[Olli]

Kuka helvetti soittaa mulle näin aikasin, mietin, kunnes tajusin, että tänään on maanantai. Voi vittu. Mä unohdin laittaa eilen illalla mun hälytyssireeniltä kuulostavan herätyskellon hälyttämään aamua varten, taisin myöhästyä koulusta.

Avasin mun silmät hitaasti ja näin, että Porko soitti. Vilkaisin kelloa joka oli puoli kymmenen.
Vastasin Porkolle:
"Olli ootko hengis viel, mis sä oot?"
"Vittu, taisin taas nukkuu pommiin, oon tasalta siellä."
"Ei jumalauta ootko kuullu semmosesta asiasta ku herätyskello."
"Aa hitto, en kyl oo.", Mä vastasin ja löin luurin korvaan.

No mutta, mikäs tässä. Tiedän, että tulen saamaan huudot opettajilta. En usko äidin suuttuvan, koska hän ei itsekkään ole mikään aamuvirkku. Isä on työreissulla vielä toistaiseksi, joten hänen reaktio tulee sitten viikonloppuna, jos tulee.

Kiskaisen äkkiä lattialta jotkut vaatteet, ja toivon, että ne ovat puhtaat. Otan purkkapussista pari minttupurkkaa ja alan pureskelemaan niitä siinä toivossa, että mun hengitys ei haisisi ihan kuolleelta kalalta. Pakkaan kirjat äkkiä reppuun ja toivon, että muistan lukujärjestyksen oikein. Heilautan repun selkään, laitan kengät jalkaan ja käyn hakemassa pyörän autokatoksesta. Onnekseni on vielä alkusyksy ja pärjään ilman takkia. Ilmassa tuoksuu aivan syksy, mun lemppari kaikista vuodenajoista.

Koululle on vähän yli kilometrin matka, joka menee pyörällä helposti kymmenessä minuutissa. Näen jo mutkan takaa koulun pihan, jolla näen yli parikymmentä yläkoululaista viettämässä välituntia. Onneksi täältä pääsee vuoden päästä pois.

Rullaan pyörälläni alamäen koulun pyörätelineille ja lähden kävelemään koulun pihalle. Luotan siihen, että kukaan ei varasta pyörääni, joten en laita sitä lukkoon.

Näen väkijoukon seasta yhden muita melkein päätä pidemmän brunen, Tommi. Jes mä löysin jätkät ilman isompaa ettimistä. Porko kiinnittää ekana huomiota mun saapumiseen. Se näyttää ehkä vähän huolestuneelta tai sitten se oli vain hupparini, jota koristi upea ketsuppitahra. Voi vittu, otinko oikeesti lattialta just sen hupparin. Onneks Joonas osasi pitää turpansa kiinni, niin ei tarvitse ehkä koko päivää kuulla vittuilua siitä, kuinka taitava oon syömään.

Astun muiden seuraan, ikäänkuin pieneen rinkiin, jossa syntyy aina parhaat läpät ja kuulee parhaat juorut. Kaikki on hiljaa paitsi Tommilla ja Nikolla on vissiin joku varvashippa menossa, kun ne hyppii ja pomppii toistensa jaloille.

Mulla on vähän semmonen fiilis, että joku on nyt pielessä. Joel näyttää surulliselta ja Porko puhuu sille jotain, mitä en kuule Tommin ja Nikon hihityksen yli. Sanoin hieman ääntä korottaen "Vitun apinat" ja heti tuli hiljaista. Joel vilkaisi minua päin nopeasti ja tiesin heti, että jotain on tapahtunut.

Lähdemme kävelemään ovia kohti kuultuamme kellojen soivan. Meillä on seuraavaksi pari tuntia musiikkia aivan koulun toisella puolella. Tommi ja Niko jatkavat edelleen pelleilyään, mutta minä kiinnitän huomion vastaan kävelevään poikaan, jolla on rehtori mukanaan.
En ole nähnyt poikaa aikaisemmin täällä, milläköhän luokalla hän on.

Rehtori alkaakin aivan arvaamatta puhumaan meille. Hän kysyy voisiko Aleksi liittyä mukaamme, koska hänkin on tulossa musiikin tunnille. Tietenkin me otamme hänet mukaan, koska ketään ei tietenkään jätetä yksin.

Minä esittelen itseni ja muut jätkät Aleksille ja kysyin mistä hän on muuttanut. Hän kertoo tulleensa takaisin Suomeen kolmen vuoden jälkeen, jotka hän on viettänyt perheensä töiden perässä Saksassa. En tiedä siitä maasta paljoa muuta, paitsi bisse on siellä halpaa ja saisin hieman yli vuoden päästä ostaa sieltä laillisesti alkoholia.

Sain tietää, että Aleksi on meitä muita vuoden nuorempi, mutta aloitti kuitenkin koulun samaan aikaan kuin me. Nyt hän alkaa käymään koulua samalla luokalla kanssamme. Uskon, että hän sopeutuu hyvin porukkaamme.

Tajuammekin pian, että olemme oikean luokan edessä ja astumme sisään. Siellä opettaja jo odottaakin parin oppilaan kanssa. Istumme paikoillemme ja Aleksi määrättiin viereeni istumaan. Ihan hyvin määrätty, ainakin mun mielestä.

___________________________________________

Joo tämmönen eka luku, mitäs ootte mieltä. Seuraavassa luvuvussa sitten selviää, mikä Joelilla on.

(583 sanaa)

Even if it kills me [Blind Channel story]Donde viven las historias. Descúbrelo ahora