The Chosen One||Aleksi & Reader

Ettekai te pane siellä??

Aleksin pov

Nyt tulee tosiaan se vaikea osuus. Pitäisi livahtaa vessaan ilman että pojat huomaa, kaikkihan tietää että se on mahdotonta. Saana menee ensin vessaan ja livahdin nopeasti tuon perässä vessaan ja lukitsen oven. "Istu vaan siihen ja nosta sitä paitaa niin mä puhdistan sen" kuiskaan tuolle ja hän tekeekin niin kiltisti. Otan vanulapun ja siihen vähän puhdistus ainetta jonka jälkeen kastelen sitä vähän kylmällä vedellä. Menen kyykkyyn ja katson Saanaa joka melkein itkee. Hän hengittelee raskaasti ja jännittää selvästi lihaksia. "Lakse nopeasti mielessäsi vaikka kymmeneen, se auttaa ainakin mua" kuiskaan tuolle ja otan tuota kädestä. Alan pikku hiljaa puhdistamaan tuota haavaa kun tuo yrittää olla mahdollisimman hiljaa ettei pojat kuulisi. Hän puristaa mun kättä kuin viimeistä päivää mutta sen ymmärtää koska haava oli tosiaan iso, varmanahan se kirpaisee. "Haluutsä vaikka side harsoa sitten siihen ympärille?" Kysyn. "Ei tarvii" Tuo vastaa.
"Ettekai te pane siellä??" Joku huutaa oven takaa. "Joo ei panna" Huudan takaisin. "Ootko ihan varma" kuluu. "No aika varma kyllä olen" Huudan turhautuneena. Voi vittu, pitihän se arvata että joku niistä huomas.

Saatiin vihdoin puhdistettua Saanan haava ja laitettua siihen uusi suojapalanen vai mikä onkaan. Avaan oven ja nään kaikki bändin jätkät oven edessä tuijottamassa meitä. "Mitäs te siellä teitte kahestaan, olitte tosi hiljaa" porko sanoo sarkastisesti. Mietin hetken epäröiden ja katson takanani olevaa Saanaa joka vain katsoo jätkiä ihmeissään. "Mitä sillä on paidassa?" Joel kysyy osoittaen juuri sitä veri läikkää jonka takia tänne tulimme. "Mulla aukesi sormi ja.....ja...ja sitä meni Saanan paidalle niin yritin puhdistaa sitä. Joo silleen meillä kävi" sanon mutta eihän kukaan niistä uskonut mua. "Joo tottahan toki, oliko se sinä joka sitten täällä inisi?" Porko kysyy. "Aleksi anna olla, mulla oli haava kyljessä ja se aukes niin Aleksi auttoi ja puhdisti sen mun puolesta. Siks mulla on tää tahra paidassa." Saana kertoi. Katsoin vain häntä ja hymyilin. "Eli teillä ei ole mitään juttua, ootte vain kavereita?" Niko kysyi. "KYLLÄ! Me ollaan vain kavereita" vastaan tuolle.

Sitten otin Saanaa kädestä ja lähdimme studion makuuhuoneeseen. "Minne me mennään" Saana kysyy ihmeissään kun pojat katsovat meitä. Pysähdyn ja käännyn kaikkiin päin. "Mennään vaihtamaan Saanan paita koska se on veressä ja tässä vaiheessa sanon että me EI mennä tekemään mitään muuta. Tuutsä?" Kysyn saanalta ja hän menee edeltä sinne. Mulkaisen jätkiä ja menen hänen perässään lukiten oven. "Multa pitäs löytyä joku paita sulle, vai haluutsä hupparin?" Kysyn. "Ihan sama, anna vaan mitä kehtaat antaa" Tuo vastaa. Annoin hänelle jonkun mulle vähän pieneksi jääneen hupparin. Heitän sen tuolle ja suljen kaapin ovet, käännyn ja nään kun tuo on ilman paitaa. Peitän silmäni äkkiä kädellä ja katson muualle. "Oi sori, ei ollu tarkotus" "Joo ei se mitään, heh kuitenkin tykkäsit" Tuo vastaa ja alamme vain molemmat nauramaan. "Noni voit kääntyä" kuulen ja käännyn, huppari on vähän iso. Se näyttää super söpöltä Saanan päällä, tuijotan Saanaa jonkin aikaa. "Mitä sä tuijotat, näytänks mä pahalta. Mä vähän arvasin hei ota tää taka-" "ET! Sä et näytä yhtään pahalta, itseasiassa sä näytät hyvältä" sanon ja nään kun tuo punastuu.

Saanan pov

Sanoiko hän oikeasti mua hyvän näköiseksi? Tää ei voi olla totta, tuo muka. On se kyllä ihana mutta sen yhden biisinkin mukaan Out of My league. Istahdin sängylle ja aloin miettimään, tuo oli varmaan ensimmäinen kerta kun joku oikeasti sanoi minulle noin. Aleksi huomaakin sen. "Oothan sä kunnossa, teinkö mä jotain väärin?" Tuo kyselee istuen viereeni. "Mä oon kai kunnossa, toi vaan oli eka kerta kun kukaan sanoi mulle noin" Sanon katsoen häntä itkuisin silmin. "Oikeasti" Tuo kysyy. Nyökkään vastaukseksi. "Toihan on kamalaa, mä en ymmärrä miks ja miten" Aleksi jatkaa. "Mun äiti kuoli, mulla ei ole sisaruksia, mulla ei ikinä ollut poikaystävää ja mä en tiedä haluanko puhua mun isästä. Koulussa mä olin se outo huora jota kaikki kiusas. Jopa opettajat" Soperran itkun keskeltä. "Mä kerron sulle, se oli väärin ja kenenkään ei pitäs mennä sen läpi. Kuule se oot vahvin, kaunein, täydellisin, rohkein tyttö jonka oon tavannut ja voisin jatkaa ikuisuuksiin. Kuule mennyt on mennyttä eikä sille voi mitään, keskity tulevaisuuteen koska usko mua. Kaikki tulee vielä rakastamaan sua niinkuin minä" Aleksi kertoo. Ra-raskastaa. Minua?? MITÄ??? Halaan häntä niin tiukasti kuin pystyn. "Kiitos" kuiskaan tuon korvaan.

"Rakastatko sä mua oikeesti?" Kysyn hiljaa. Voi ei miks mä kysyin tota, entä jos se tykkää. En mä halua olla suhteessa, mä en ole valmis. "Siis tottakai, tai niinku tarkotan kaveri mielessä" Tuo selittää ja nauramme vähän "No siinä tapauksessa, kai mäkin sua" ja tällä kertaa mä oikeasti tarkoitin sitä. Ehkä mä yritän unohtaa menneet ja keskittyä oikeasti tulevaan. Aleksi on täydellinen kaveri mulle, voisin jopa tottua siihen. Nyt mä haluan hyväksyä sen, Aleksi Kaunisvesi on oikeesti mun kaveri. Miten jännää. "Sehän on kai kiva" Tuo sanoo ja hymyilee minulle, hymyilen takaisin. Tuon hymy ja siniset silmät ovat jotain sellaista jota en heti tule unohtamaan. "Mut mun vuoro kehua sua. Sä oot komea jaa taitava ja tosi kiltti sen huomas heti" Selitän tuolle yrittäen olla kohtelias koska tää on mulle uutta. En mä oo oikein sellainen ihminen joka kehuu jokaista vastaan tulijaa. "No voi kiitos neiti" Tuo höpöttää ja vain nauramme yhdessä. Aleksi on oikeasti hauska tyyppi.

Noh lopulta hetken juttelun ja lempinimien keksimisen jälkeen saattaisi olla aika liittyä muun bändin seuraan. "Noh herra käynytvesi olisiko aina siirtyä olohuoneeseen" "Noh neiti samperi mehän sovittiin että tuota lempinimeä ei Käytetä!" Tuo leikkimielisesti ärähtää. "Ja me sovittiin että tuota nimeä ei käytetä Minulle!" Sanon yrittäen matkia tuon äänen sävyä. "Kuules nyt neiti sinä olet pahassa pulassa" Tuo sanoo ja ottaa mut syliini. OMG mitkä lihakset. No ei nyt sentään, mitä te luulitte. Tuo viskaa minut sängylle, tuo ei tainnut muistaa mun haavoja. "Au toi oikeesti sattu paljon" sanon tuolle pidellen mahaani ja kylkeäni. "Voi ei anteeks, mä..mä oon tosi pahoillani mä en muistanut yhtään. Anteeks ihan kauheasti, mä voin korvata tän jotenkin. Eikun joo Hei lyö mua kylkeen, cmon antaa tulla. Niin kovaa kuin pystyt" Aleksi selittää hätääntyneenä. "En tasan lyö. Aleksi vahinkoja sattuu, etsä tarkoittanut sitä, kyl mä tiiän" "Aa okei no hyvä kai sitten mutta mennäänkö" Aleksi kysäisee. Ja lähdemme olohuoneeseen päin.

Päästään sinne ja nähdään kun koko bändi istuu sohvalla katsoen suoraan meitä päin. "Mitä te tuijotatte" Aleksi kysyy. "Teillä meni aika pitkään jos teidän piti pelkästään vaihtaa Saanan paita" Niko huomauttaa. "Mä jo luulin että te hankitte jotain lasta siellä" Porko huudahtaa. Tuo kuulosti jo liian tutulta. Mun pää ei kestä tätä ja kaikki muistot tulee mieleen sekunnissa.......