The Chosen One||Aleksi & Reader

Villi päivä

Saanan pov

Yksi askel eteenpäin olisi varma kuolema, yksi askel taaksepäin olisi kärsimystä. Aleksi kävelee viereeni katsoen järvelle. "Sinuna en hyppäis" Hän huokaisee, käännän katseeni Aleksiin ja kysyn "Miksi" Aleksi vilkaisee minua ja sitten kääntää katseensa takaisin järvelle jonka taakse aurinko on laskemassa. "Koska jos sä hyppäät mä tulen perässä" Aleksi vastaa ja sydämmeni jättää lyönnin välistä. "Miksi" Kysyn samalla itsekkin kääntäen katseeni järvelle.

"Mä välitän susta liikaa" Aleksi huokaa. "Me ollaan tunnettu kaksi viikkoa, etsä tekis niin" Vastaan. "Lyödäänkö vetoa?" Aleksi kysyy heilutellen jalkaansa reunan yli ja nojaten eteenpäin. "ÄLÄ" Huudan hänelle tyrkäten Aleksin kalliolle. "SÄ OLET HULLU" Jatkan huutamista hänelle. "No uskotko sä nyt mua? Jos sä Saana hyppäät niin mä tulen perässä, mutta nyt mä tiedän että sä välität musta kun tyrkkäsit mut pois" Aleksi selittää samalla nousten istumaan kalliolle ja istun hänen viereen. "No myönnetään sitten että tykkään susta mutta ei mulla ole mahiksia, enkä mä ansaitse sua ja sä tarviit jonkun paremman, koska niinkuin sanoin mä oon yks iso virhe" Selitän Aleksille ääni väristen samalla kun yritän peittää uusia kyyneliäni.

"Kenen mielestä sä oot mukamas virhe" Aleksi kysyy. "Kaikkien" Vastaan. Käännyn katsomaan Aleksia ja välillemme syntyy katsekontakti, en enää pysty taistelemaan kyyneliä vastaan ja taas poskelleni tipahtaa pari kyyneltä. Vittu mikä itkupilli mä olen! "Mä olen vahvasti eri mieltä" Aleksi kuiskaa hivuttautuen lähemmäs asettaen kätensä poskelleni. Hän tulee lähemmäs ja lähemmäs kunnes olemme senttien päässä toisistamme. Otan hänen kädestä kiinni ja puristan sitä vähäsen samalla kääntäen katseeni käsiimme jolloin Aleksi hivuttautuu taaksepäin. "Anteeksi Aleksi mutta mä en halua tai pysty olemaan sun kanssa. On parempi jos me pystyttäisiin ystävinä" Sanon.

Pienen hetken jälkeen käännän katseeni Aleksiin joka katsoo minua silmiin. Aleksin ilme on niin katuva ja särkynyt että oma sydämmeni särkyy katsoessani häntä silmiin, rinnassa tuntuu pieni vihlominen.

Aleksin pov

Tuntuu siltä kun sydän olisi juuri pettänyt ja hajonnut miljoonaan palaseen. "Mun se tässä pitäs pyytää anteeksi, mutta mitä helvettiä mun pitäs mukamas tehdä mun tunteille koska mä en voi unohtaa niitä noin vaan" Kysyn pidätellen omia kyyneleitä. Olen huono itkemään ja haluan pitää sen sillä tavalla koska mä olen iso mies enkä itke. Mä en vain saa itkeä Saanan edessä. "Etsi joku toinen, sellainen kenet sä ansaitset, sitten sä kyllä unohdat tuntees mua kohtaan. Jos sulla edes sellaisia on oikeesti" Saana vastaa.

"Mutta mitä vaan tapahtuu niin voidaanhan olla edelleen maailman parhaimpia ystäviä." Kysyn Saanalta. "Sen mä voin luvata sulle" Saana vastaa ja hymyilee minulle. Hymyilen takaisin ja hivuttaudun tätä lähemmäs antaakseni halin tuolle ja Saana vastaakin haliin rutistaen minua kunnolla. Irrottaudumme toisistamme mutta jään tuijottamaan Saanan huulia, kunpa vielä joskus voisin suudella tuota tyttöä. On kuitenki mahdollista että Saana puhuu totta, joo, ehkä mun pitää löytää joku toinen. Kyllä mä pääsen Saanasta vielä yli, mä etsin jonkun toisen. Mut en mä noin vain voi tehdä, ehkä me ollaan tarkoitettu toisillemme ehkä emme. Miten voi elämä olla näin vaikeata.

Okei ehkä mä vain odotan ja toivon että Saana hyväksyisi mun tunteet sitä kohtaan, mutta siinä voi kestää vaikka vuosia. "Saana" Kuiskaan siirtäen katseeni tuon vihreisiin silmiin upoten niihin. "Noh" Saana kuiskaa takaisin. "Voidaanko yhdessä miettiä tätä juttua nyt" Kysyn toivoen että Saana vielä taipuisi. "Mä lupaan harkita ja miettiä asiaa, mä en vaan osaa kuvitella meitä yhdessä." Saana huokaisee ja vetäydyn taaksepäin. "Mutta mä osaan ja voin kertoa että se olisi ihanaa" Huokaisen.

"No mut tää on vaikeeta. Mä en halua ainakaan vielä oikein tehä tästä mitään vakavaa, enkä todellakaan halua mitään friends with benefits paskaa. Katotaan mitä aika tuo tullessaan, kenties löydät jonkun uuden ja rakastut siihen." Saana selittää tuijottaen käsiään. "Käy mulle, miten susta tuntuu niin mennään sen mukaan." Vastaan saaden hymyn Saanan kasvoille. "Okei no nyt kun ollaan tosi hyvät kaverit voinko tulla sun viereen nukkumaan koska se sohva on aivan saatanan epämukava ainakin nukkumiselle" Saana nauraa

"Ihan miten vaan, mulle on ihan sama missä nukut" Vastaan hymyillen Saanalle.

"No mutta mennäänkö takaisin sulle kun on aika myöhä jo" Saana kysyy ja nousen ylös. Ojennan Saanalle käteni ja autan hänet ylös. "Vielä yks hali?" Saana kysyy ja avaan käteni halin merkiksi.

Yleensä halimme kestävät aika vähän aikaa mutta tämä oli erilainen. Se kesti pitkään ja tuntui niin ihanalta, tunnen kun Saanan pää lepää olkapäälläni ja tiukennan otettani. Nojaan pian omaa päätäni Saanan päätä vasten ja kuulen vain hänen hengityksensä. "Kiitos" kuulen Saanan kuiskaavan. "Mistä?" Kysyn vähän ihmetellen. "Kaikesta mitä oot mun vuoksi tehnyt" Saana kuiskaa uudestaan ja siirrän toisen käteni hänen päälleen ja silitän sitä vähäsen. Irrottaudumme ja katsomme toisiamme vielä silmiin pitkään.

Saanan kädet on vielä ympärilläni ja minun kädet ovat Saanan lantiolla. Saana siirtelee vähän hiuksiani silmieni edestä ja pörröttää sitten niitä pikkaisen. "Lähdetäänkö?" Kysyn ja saan vastaukseksi nyökkäyksen jolloin matkamme kotiin alkaa. Kuulostipa dramaattiselta.

"Katotaanko Scream?" Huudan sohvalta ja käännän katseeni keittiöön jossa Saana häärää herkkujen kanssa. Siis keittiössä on sellainen rako kaappien ja keittiötason välissä Mistä nään keittiöön, nään kun hän ottaa kaikki kupit ja muut tarvittavat kerralla käteensä ja lähtee kuljettamaan niitä minun luokse. "Joo katotaan, se on ihan paras" Saana hihkuu. "Ai tykkäätkö sä kauhu leffoista" Kysyn ja laitan pari karkkia suuhuni kupista jonka Saana toi olkkarin pöydälle. "En ollenkaan vaan mä pelkään niitä, mutta sitten aina nauran itselleni kun kiljasen tai jotain. Oon mä kyllä nähnyt aina painajaisia mutta ei ketään kiinnosta." Hän selittää.

"Mä välitän jos aiot nukkua mun kanssa samassa sängyssä" Nauran Saanalle. "No mä sanoin että jos se ei oo sulle kokonaan ok niin en nuku mutta toi sohva tappaa mun selän" Saana sanoo osoittaen sohvaa jolla hän on nukkunut. "Joo okei aloitetaanko vaan se leffa" Kysyn ja saan vastaukseksi nyökkäyksen joten laitan leffan pyörimään.

Ekojen 10 minuutin jälkeen Saana meinaa säikähtää kuolleeksi. Katson Saanaa nauraen kunnes huomaan Saanan puristavan mahaansa jossa yksi iso haava on. "Kaikki okei" Kysäisen nopeasti. "Joo sattu vaan vähäsen kun rupesin haukkoa happea, tai ainakin luulen niin" Saana vastaa. Jatkamme katsomista kunnes kohta Saana piiloskeleekin viltin takana kun ei kunnolla uskalla katsoa. "Pelottaako" Nauran hänelle mutta Saana ei reagoi ollenkaan. Kuitenkin hän säpsähtää kohta uudestaan ja laitan elokuvan pois.

"Vaihdetaan elokuvaa, ehdotuksia" Kysyn katsoen Saanaa. "No sä lupaat että et naura koska tuun itkemään mutta oisko Five feet apart?" Hän kysyy ja sehän me sitten katsottiin. Paljon myöhemmin ja ison itkukohtauksen jälkeen elokuva loppui, mutta siis Saanahan se tässä itki enkä minä. Sain kuitenkin ottaa prinssi rohkean roolin rauhoitella häntä ja onnistuinkin liian hyvin sillä Saana nukahti nopeasti sohvalle ja jouduin kantamaan hänet sänkyyn.

Kuitenkin Saana herää kun yritän lähteä hiljaa huoneesta pois. "Taisin nukahtaa kesken leffa illan" Hän sanoo hieroen silmiään. "No tänään kyllä oli aika pitkä päivä että nuku vaan" Vastaan siirtyen istumaan Saanan viereen sängylle. "En mä pysty" Saana kuiskaa. "Miten niin et pysty" Kysyn ja Saana alkaa hätäilemään. "Siis halua tai mua ei pelota, EIKUN NUKUTA. Voi luoja okei tota en vaan halua olla yksin." Saana sanoo apeana pienen sähellyksen jälkeen.

"No aletaan nukkumaan, toisaalta en kyllä itekkään jaksa kauaa valvoa" Sanon ja alan vaihtamaan vaatteita, otan paitani pois mutta kuulen Saanan mutinaa ja käännyn katsomaan mitä hän puuhaa. "tyhmä...tyhmä.....tyhmä" Saana mutisee samalla hakaten päätänsä nyrkillään. Kapuan sängylle ja laitan käteni Saanan otsaa vasten jotta hänen iskut osuisivat käteeni. "Älä viiti satuttaa itteäs" Sanon ja nään kun tuo rauhoittuu ja menee selälleen.

"Olipa villi päivä" Sanon samalla jatkaen vaatteitten vaihtoa. "Niin, paljon mietittävää." Saana vastaa ja tuijottaa kattoa vaikka kuinka pitkään. Mitäköhän sen päässä liikkuu.