The Chosen One||Aleksi & Reader

Kännit

Aleksin pov

"Mä oon tosi pahoillani" Sanon halaten Saanaa. Halaamme vaikka kuinka pitkään, en vain halua tai pysty päästämään irti. "Aleksi" Saana kuiskaa. "Kaikki hyvin?" Kysyn jolloin hän nostaa kasvonsa rintakehästäni. Hän katsoo seinää hetken epäröiden jonka jälkeen hän siirtää katseensa minuun. "Voitko sä pitää musta tän illan ja huomisen huolta koska mä todella haluan vetää kunnon kännit" Hän sopertaa.

Yllätyn vähän siitä mitä hän sanoo mutta tuollaisessa tilanteessa se on ymmärrettävää. "Sä tarviit sitä. Kaikkilla on joskus sellainen tunne että täytyy vetää kunnon kännit ja joskus se helpottaa. Mulla on huomenna kyllä töitä mutta voin tehdä ne kotoa käsin jos sä haluat" "No jos siitä ei oo sulle vaivaa" Hän vastaa ja pudistan päätäni hänelle.

Minua todellakin surettaa se että Saana ja Aatu erosivat. Mutta jossain syvällä sisälläni tunnen pientä iloa koska tunteeni ovat vahvistuneet Saanaa kohtaan.

------------------
Kello on melkein 11 mutta kumpikaan emme ole vielä ainakaan pahassa kännissä. "Haluatko sä puhua siitä mitä tapahtui?" Kysyn kun Istumme hiljaa sohvalla. "En mä oikein tiedä mitä mun pitäis sanoa tai kertoa?" Saana vastaa epäröiden. "No miksi te erositte?" Kysyn. Näen kuinka Saana puree huultaan. Hänen silmistä näkee että hän yrittää taistella kyyneliä vastaan. "No mä rakastuin toiseen ja Aatu...." Saana melkeinpä kuiskaa. "Ja Aatu?" Kysyn. "Aatu on homo" Saana sanoo.

Hetken hiljaisuuden jälkeen mieleeni tulee yksi kysymys, keneen Saana rakastui? Koska ei hän minulle kyllä ole maininnut kenestäkään. En kuitenkaan juuri nyt halua kysyä häneltä sillä haluan antaa Saanalle rauhan miettiä ja prosessoida asiaa. Se ei kuitenkaan ole minä. Miksi Saana huomaa kaikki muut paitsi mut. Kohta se ei varmaan halua edes olla mun kaveri, mä en halua päästää irti Saanasta. Se rikkoisi mun sydämmen uudelleen jonka jälkeen en varmaan koskaan uskalla enää rakastaa.

----------------
"Älä sinä saatana koske minuun jumalauta!" Saana raivoaa umpikännissä kun yritän nostaa tuota lattialta. "No etsä siihenkään voi jäädä" Vastaan yrittäen pysyä rauhallisena. "Hei hölkynkölkyn poika! Hei baarimikko tuo lisää siideriä tälle ylikomealle pojalle!" Saana nauraa edelleen lattialla maaten. Näen ensimmäistä kertaa Saanan kunnon kännissä enkä ymmärrä yhtään miten hän voi käyttäytyä noin. Ihan niinkuin hän näkisi näkyjä, tai hänen juttujensa perusteella se vaikuttaa siltä.

"Nouse nyt hyvä ihminen ylös sieltä lattialta niin pääset nukkumaan" Sanon samalla yrittäen saada häntä ylös. "Ei nukkumaan, ei vitussa nukkumaan. Sun kanssa mä kyllä voisin mennä sänkyyn tekemään jotain ihan muuta, onhan sulla iso muna?" Saana huutaa nousten istumaan. Nauran vain hänelle jolloin hän katsoo minua erittäin tuimasti.

"Ei vittu mun pitää päästä suihkuun" Saana yhtäkkiä huudahtaa maatessaan selällään, edelleen lattialla. Kunpa nyt vain saisin hänet sänkyyn tai edes ylös tuolta. "Et nyt mene suihkuun, kuitenkin vielä hukutat ittes sinne" Vastaan.

Hetken vääntelyn jälkeen saan onneksi Saanan syliini ja lähden viemään häntä kohti makkaria. "Oi oletpas sinä vahva, vilauta nyt niitä lihaksia vähäsen." Saana hymyilee minulle ja minä vain Nauran takaisin. Pääsemme makuuhuoneen kynnyksen yli kun yhtäkkiä Saana huudahtaa. "Ai joko me mentiin naimisiin" En tiedä mistä ihmeestä tuokin tuli mutta se silti sai minut hymyilemään. Kierrän sängyn toiselle puolelle jossa Saana yleensä nukkuu mutta en vielä kuitenkaan laske häntä sängylle, vaan jään vain tuijottamaan hänen kasvoja.

Saana katsoo suoraan silmiini ja olemme siinä vain hetken. "Mä rakastan sua mun oma aviomies" Saana kuiskaa hymyillen minulle. "Minäkin sinua" Vastaan toivoen, että jonain päivänä se olisi vielä totta ja voisimme olla yhdessä. Ajatuksissani huomaan kuitenkin kun Saana hivuttautuu lähemmäs ja antaa suudelman poskelleni enkä voi olla hymyilemättä.

Vaikka Saana on todella kevyt silti huomaan kuinka voimani alkavat pikku hiljaa loppua ja lasken Saanan sängylle. "Hei, voitko sä mysteeri poika tuoda mulle kossua" Saana kysyy tarraten kädestäni kun olen lähtemässä. "Mä tuon sulle vodkaa" Sanon ja nään kun Saana hymyilee. Kävelen keittiöön, otan lasin ja täytän sen vedellä. Otan itsellenikin yhden lasin vettä ja juon sen ennen kuin lähden viemään tuota 'vodkaa' Saanalle.

Avaan makkarin oven ja huomaan kun Saana onkin jo untenmailla. Kävelen hänen viereensä ja jätän vesilasin yöpöydälle. Minua säälittää jo nyt kuinka paha hänen aamunsa tulee olemaan. Sillä valehtelematta en ole varmaan ikinä nähnyt että joku olisi noin kännissä, vaikkakin Saana joi paljon. Silti tiedän että tälläisenä päivänä Saana tarvitsi sitä enemmän kuin koskaan.

Saanan pov

Herään aamulla jostain, entä tiedä edes mistä. On vielä niin pimeää että en nää mitään. Päähäni sattuu aivan järkyttävästi, tunnen huonovointisuutta. Yhtäkkiä tulee todella paha olo ja lähden juoksemaan toivoen että löydän vessan ajoissa. Nään pian oven, avaan sen ja minun onnekseni se onkin vessa. Avaan pöntön ja oksennan. Tuntuu siltä että se ei vain lopu, tuntuu siltä kun oksentaisin sisuskaluni ulos. En edes muista eilisestä mitään, mitä ihmettä mä olen tehnyt itselleni? Yritän jossain vaiheessa laittaa hiuksiani kiinni pompulalla joka minulla oli ranteessa mutta se ei onnistu.

Tulee hetken tauko jolloin istahdan pöntön viereen nojaten seinään. Nojaan päätäni seinään samalla hieroen otsaani kädelläni. "Muistatko sä mitään eilisestä?" Ääni kysyy. Katsahdan sivulleni ja nään Aleksin joka nojaa ovenkarmiin. Pyöritän päätäni samalla kun tunnen uuden lastin nousevan kurkkuani pitkin. Nousen polvilleni oksentaakseni ja annan sen vain tulla. En ole juonut näin paljon aikoihin, en edes muista onko minulla ollut näin pahaa darraa ikinä.

Hiukseni ovat pahasti edessä. Tunnen kun Aleksi tulee taakseni pitelemään hiuksiani. Nostan käteni hennosti toivoen että Aleksi tajuaisi siinä olevan pompulan. Lopulta Aleksi tajuaakin sen ja ottaa sen pois ranteestani. Aleksi laittaa hiukseni sievälle nutturalla varoen että ei tukistaisi minua. Sitten hän vain lähtee jonnekin samalla kun minä tyhjennän sisuksiani.

Hetken tuntuu siltä että se olisi loppunut ja toisena tunnen vain lisää tulevan. En edes ymmärrä miten näin iso määrä on mahdollista.

Noin 10 minuutin jatkuvan oksentelun jälkeen minua ei enää sillä tavalla okseta. Vedän pöntön ja siirryn istumaan seinää vasten. Ovelle ilmestyy Aleksi joka istahtaa viereeni ja antaa minulle vesilasin sekä pienen pillerin. "Onks tää särkkäri?" Kysyn vaisusti sillä ääntä ei vain yksinkertaisesti lähde.

"Eikun huumeita" Aleksi hymähtää. "Ai, eli sen lisäksi että oot antanut mun päästä tälläseen kuntoon aiot nyt kaiken päälle huumata ja raiskata mut vai?" Sanon sarkastisesti. "Voi ei, nyt sä arvasit mun suunnitelman. Pitää kait kaivaa tainnutus vehkeet käyttöön" Aleksi sanoo yrittäen ylidramatisoida tilannetta eleillään. Meinaan tukehtua veteen kun kuulen loppu osan tuosta lauseesta. "Wou, nyt oli kyllä väärä sanavalinta" Naurahdan vähäsen.

"Mutta miks ihmeessä sä oot päästänyt mut tälläseen kuntoon? Mä just heräsin ja tuntuu jo siltä kun palaisin helvetissä" Jatkan kääntäen katseeni häneen. "En tiedä mitä kaikkea muistat eilisestä mutta sä tarvitsit sitä. Voin kyllä sanoa että sulla oli hurjin känni mitä oon ikinä nähny, mä en ymmärrä mitä näkyjä sä oot nähny mutta juttelit aika paljon outoja juttuja" Aleksi nauraa minulle.

Toivon vain että en olisi sanonut tai tehnyt jotain todella tyhmää. En keksi mitä olisin voinut lipsauttaa mutta tässä kunnossa pelkästään ajatteleminen on vaikeata. "Voi vitun kännit" Huokaisen vielä lopuksi, sen jälkeen molemmat hiljenemme. Talosta ei kuulu enää mitään muita ääniä kuin Rillan satunnainen tassuista kuuluva töminä.

Mitä mieltä ootte uudesta albumista? Itse tykkään siitä suunnattomasti! No toivon että olette tykänneet kirjasta ja luvuista joihin valitettavasti harvoin panostan. No ensikertaan sitten.
T:Weirdlilbitch.