The Chosen One||Aleksi & Reader

Viola Kaunisvesi

Aleksin pov

Saana hiipii ohitseni vaatekaapille, eikö se huomaa että oon hereillä? Sytytän valon. "HUI SAATANA" Tuo huutaa kun valot syttyvät. "Oi, anteeks. Mitä sä täällä" "Siis en mitään, kaikki on ihan fine" Tuo sanoo ja nyökkään tuolle. Huomaan kuitenkin pian kun joku pieni tippa verta valuu tuon jalkaa pitkin. "Aukesko sulla haava, tarviitko apua?" Kysyn tuolta. "Ei? Miten niin" Tuo kysyy katsoen minua hämmentyneenä. "Mut sulla valuu verta jal- oooooh. Auts, sori" Miten en heti tajunnut. Ei hemmetti Aleksi sä oot välillä tyhmä.

"Noh, tota. Sori kun sun piti nähä toi" Tuo sanoo samalla pyyhkäisten tipan pois. "Siis häh, sehän on ihan normaalia" "Niin on mut aattelin vaan sanoa" Tuo kertoo. "No tarviitsä jotain?" Kysyn "Särkkäri ois ihan jees" Tuo vastaa joten nousen ylös ja lähden suunnistamaan kohti keittiötä.

"Tossa" sanon ja ojennan tuolle Buranan ja tuo nielaisee sen. "Voidaaks käydä huomenna kaupassa?" Saana kysyy. "Miks?" "No en ollu varautunut niin ei oo mitään, noh, siis niitä juttuja" Tuo änkyttää. "Ai siis tamppooneja?" "Ei kun niitä toisia" Tuo kuiskaa. "No joo, voidaan käydä. Onhan sulla nyt jotain?" Kysyn ja tuo pyörittää päätään. "Tule" sanon tuolle ja vien hänet vessaan.

Avaan alimman laatikon jossa on avaamaton paketti siteitä. "Tossa on jotain mun siskon vanhoja mitä se on tänne jättänyt. En kyllä tiedä voiko niitä käyttää, ne on ollu siellä varmaan vuoden." Selitän tuolle sillä mulla ei ole mitään tietoa noista asioista. "Noh kai mä näillä ens yön selviän" Tuo tuhahtaa. Katson Saanan kasvoja vähän tarkemmin ja huomaan hänen silmien alusten näyttävän vähän turvonneilta, onko se itkenyt?

"Onko sulla kaikki oikeasti Okei?" Kysyn tuolta kun tuo tulee vessasta. "On joo, miten niin?" Hän vastaa ihmetellen kysymääni. "Älä valehtele, oot itkeny. Miks?" "No usko tai älä oon tosi huono kestämään pitkäkestoista kipua. Just Menkat on mulle tosi rankkoja, eli joudut todellakin varmaan hermoromahduksen partaalle." Tuo vastaa väsyneenä.

Saanan pov

Yritän olla paikallani sohvalla, tää tekee ihan perkeleesti kipeää varsinkin kun se särkkäri ei oo auttanut. Yritän olla mahdollisimman hiljaa että Aleksi sais nukuttua. Mä en edes tiennyt että sillä on sisko. Kuulen oven avautuvan ja askeleita, voi ei herätinkö mä sen. "Anteeks kun herätin sut" kuiskaan ja käännyn tuohon päin samalla kun pari kyyneltä tipahtaa poskelleni. Minkä takia mä edes Itken?

Tuo istuu viereeni sohvalle ja silittää päätäni. "Etsä herättänyt, tulin vaan kattoo sun vointia. Taitaa oikeesti olla tuskallista" No mitä luulet. Aleksi on kyllä ihana kun se huolehtii musta. Mut tykkäänkö mä siitä, en, ehkä, joo? Voi luoja, miten tästä voi tulla tällästä näin nopeasti? Eihän me olla tunnettu kun itseasiassa tasan kaksi viikkoa. KAKSI VIIKKOA! Ja tämä niin fiksu Saana on jo ihastunut Aleksiin, ei hyvän päivää. "No on tää kyllä paskaa" vastaan vaisusti. "Ootsä varma että et tarvii jotain. Mä kuulin joskus et lämmin auttaa niin haluutsä että teen vaikka teetä?" Tuo kysyy ja katson tuota hetken vähän ihmeissäni. "Siis kello on joku kolme yöllä ja sä aattelit tehä teetä?" "Noh mä en ainakaan pysty nukkumaan ja ei huomenna edes ole mitään niin valvotaan yö ja mennään sitten huomenna aikaseen nukkumaan. Pidetään huomenna sellanen löhö päivä." Tuo vakuuttaa minulle ja se kuulostaakin hyvältä. Korjaan vain yhden jutun. "Tarkotit varmaan tänään?" "Älä näsäviisastele" Aleksi sanoo vähän kiusoitellen.

Noh, se oli sitten sovittu. Ilmeisesti valvomme koko yön koska emme kyllä saa untakaan. Tuijotan vain seinää yrittäen miettiä mitä tunnen Aleksia kohtaan, samalla Aleksi häärää keittiössä jotain ihmeen yllätystä. Erittäin vaikeata on se että en muista olenko ikinä ollut edes rakastunut. Myös haluan laskea itseni neitsyksi joten ISO onglema. Olemme kyllä luonteeltamme aika samanlaisia mutta emme näytä yhtään samalta. Aleksilla on mustat hiukset ja siniset silmät, minulla on mustan ruskeat hiukset mutta vihreät silmät. Aleksi on minua päätä pitempi ja näyttääkin vanhemmalta, toisaalta Aleksi on jo 23 ja mä oon vasta 21.

Mutta minkä takia mietin ulkonäköä? Miksi meidän pitäisi näyttää samalta? En ymmärrä edes itseäni aina välillä, päässä liikkuu aina nyt vähän mitä sattuu. Pian uusi kyynel valahtaa poskelleni, minkä takia mä itken? Saana mikä homma, eihän mua sureta? Se voisi johtua hormooneista mutta en usko, ei se ole ikinä ollut tälläistä. Pian minua naurattaa oma käytös ja tuhahdan vähäsen. Mistä toi tuli? Niinku tunne muuttu sekunnissa, oonko mä sairas? Mitä niissä Aleksin särkylääkkeisää oli? Vai onko ne ne pillerit jotka sain sairaalalta? Yritetäänkö mut huumata vai mitä tapahtuu. "Saana kuuletko?" Aleksi kysyy asettaen kätensä olkapäälleni vähän ravistaen minua ajatuksistani. "Mitä?" Kysyn edelleen tuijottaen kohtaa minua vastapäätä olevassa seinässä. "Että se Tee on valmista" Aleksi vastaa vihdoin ottaen käden pois olkapäältäni. Hymähdän tuolle vähän mutta silti Tuo kohta seinässä kiinnostaa minua jotenkin paljon enemmän, en vain saa katsettani irti siitä. En halua katsoa Aleksia, en vain halua.

"Mitä mietit" Nyt jo vieressäni istuva Aleksi kysyy. "Mä, mä en taida tietää" vastaan tuolle. Tuntuu vähän siltä kun keho ois lukossa, vähän niinku ei pystyis liikkumaan. Välillämme on pieni hiljaisuus kunnes saan käännettyä katseeni Aleksiin ja jähmetyn paikalleni tuijottaen tuon sinisiin silmiin. Wau, vatsassani on perhosten sukukokous ja se mitä tunnen on sanoinkuvaamatonta. "Ai et tiedä vai?" Aleksi tuhahtaa samalla hymyillen minulle. Voi luoja se on söpö, mitä mulle edes tapahtuu. Alan pikku hiljaa hymyilemään pian kuitenkin peittäen suuni kädelläni ja katsomalla jalkoihini. "Kyl mä tiedän mitä ajattelin" kuiskaan hiljaa ja otan käteni pois suuni edestä. "Saat kertoa mulle mutta entä jos ensin mentäs sen teen ääreen?" Aleksi sano ja nousee ylös, sitten hän ojentaa kätensä minua kohti auttaakseen minut ylös. Otan Aleksin kädestä kiinni ja lähdemme keittiöön jossa on teetä ja patonkia kynttilän äärellä.

Aleksin pov

"Ei vitsit mitä patonkia toi on" Saana huikkaa kun pääsemme keittiöön. "Siinä on itseasiassa kahta. Siin on yrtti- ja valkosipulipatonkia, sellasia pakaste mitä tein uunissa" Niin tosiaan rakastan niitä, ne on nii helppoja tehä sekä niin hyviä. "Ei oo totta mä rakastan näitä!" Saana vastaa. "Ei vitsit niin mäkin. No hyvä että varmana tulee ainakin syötyä kun nyt tein" tuhahdan tuolle ja Saana onkin jo ottanut haukun yhdestä palasta. "Mä en muuten tienny että sulla on sisko" Saana kysyy ja ilmeeni muuttuu sekunnissa. "Oli" vastaan tärisevällä äänellä. "A..Aleksi mä oon tosi pahoillani" Saana sanoo hänen ääni väristen. "Siis ei mitään, tai, kun. Noh mulla on ehkä edelleen sisko joka on about sun ikänen ja tota, se katos neljä vuotta sitten" Vastaan katsoen vain ruokaani.

Hiljaisuus laskeutuu yllemme kunnes Saana nousee ja kävelee luokseni. "Nouse" Hän kuiskaa ja niin teenkin. Tuo kietoo kätensä ympärilleni ja halaan häntä ensin vähän hellemmin takaisin kunnes tiukennan otettani. Pääni lepää Saanan olkapäällä kun halaan häntä, tähän voisi jäädä ikuisuudeksi. Saana on vain pyörinyt mielessäni kaiken aikaa mutta olen vihdoin alkanut saada tykkäämis ajatukseni pois mielestäni. Haluaisin pysyä kavereina vaikka tykkäänkin ellen rakasta tätä tyttöä, en vain saa. Tuntuu kamalalta mutta niin sen on mentävä, en halua pilata uutta ystävyyttämme jo tässä vaiheessa.

"Saanko kysyä mikä sun siskos nimi on" Saana kysyy irrottautuen halista. "Viola" Vastaan samalla katsoen kun tuon ilme muuttuu vähän järkyttyneeksi. "Asuiko se täällä Vihdissä?" Saana kysyy. "Siis joo. Me asuttiin itseasiassa tässä talossa yhdessä mut kun muutin stadiin Viola jäi tähän asuntoon yksin. Sitkun se katos niin muutin takas ja möin sen stadin asunnon. Sen takia mä muutin takas Vihtiin koska oisin varmaan muuten pysyny stadissa" Vastaan vähän hämmentyneenä ja sitten nään vain kun Saana ottaa puhelimensa ja etsii jotain intensiivisesti.

Pian tuo löytää kuvan ja näyttää sen minulle. "Tossa on mun vanha tuttu ja kerkesin olla sen kaveri varmaan kuukauden ennen kun se 'katos.' " "Toi näyttää Violalta aika paljon mut mikä sen nimi oli" Kysyn järkytyksestä jäykkänä kun kuvassa toden totta seisoo tyttö joka näyttää aivan Violalta, mutta pahin on tulossa kun Saanan suusta kuuluu nimi. "Sen nimi oli Viola Kaunisvesi"