So, it's gonna be forever?|| (Niko x Joonas)

Luku 12

~Joonas~
Istun taas omalla sohvallani ja mietin Nikoa. Miten hän olikin sattunut juuri silloin paikalle... Ja miksi sanoin niin, miten nyt sanoinkin, sen kännipanon jälkeen. Kyllähän se minulle oikeasti merkitsi. Olisi pitänyt jättää sanomatta. Hän tuskin välittää minusta enää pätkääkään. Mutta mietin yhtä asiaa. Tykkäsikö Niko todella minusta? Tai hänhän puhui rakastumisesta... Miten olen niin idiootti.

Pitäisi kohta lähteä studiolle. Olen istunut vain koko aamun tässä sohvalla miettimässä, no Nikoa. Nostan käden eteeni ja vilkaisen kelloani. Äh. Pitäisi lähteä oikeastaan jo nyt studiolle. Nousen ylös ja kävelen keittiöön. Minua ei juurikaan kiinnosta että myöhästyn. Ei huvita edes mennä treeneihin, mutta menempä silti. Aijon kuitenkin syödä ensin. Pistän kahvin valumaan ja nappaan jääkaapista jonkin kanasalaatin jonka sinne olin jättänyt. En tiedä onko se kaksi päivää vai kaksi viikkoa vanha mutta vitut siitä.

~Niko~
Kävelen portaat ylös aina Avian huoneelle saakka. Minun pitää puhua hänelle vielä. Olen juuri lähdössä, mutta en todellakaan aijo lähteä ilman että saan välit selviksi hänen kanssaan. Koputan oveen mutta en saa minkäänlaista vastausta. Avaan varovasti oven ja kurkkaan sisään. Näen vihaisen oloisen Avian sängyllä. "Ootko vieläki vihanen?" Kysyn. En saa taaskaan vastausta. "Kuule. Oon just lähössä, mut ois ihan kiva jos et ois vihanen mulle. Ymmärrän sen ettei olla tehty pitkään aikaan yhessä mitään, mut mulla on paljon ongelmia just nyt mun elämässä. Lupaan et tehään jotain kivaa pian." Selitän. Avia kääntää katseensa minuun. "Lupaatko?" Hän kysyy vaisusti. Nyökkään. Avia on hetken hiljaa epäröiden, mutta vetää minut lopulta haliin.

"Heippa nyt sitte" Sanon vielä ovelta. "Heippa! Tule taas pian käymään sitten." Äitini sanoo. Nyökkään hymyillen ja lähden sitten ulos ovesta. Nyt pitäisi sitten kohdata Joonas... Aijon mennä suoraan studiolle. Tiedän nimittäin, että he pitävät tänään treenit. Tai niin ainakin pitäisi olla. Jos he ovat erikseen sopineet jotakin, niin sitten en tiedä. Kävelen autolleni ja avaan takaluukum. Pistän kassini sinne ja suljen luukun. Seuraavaksi avaan ajajan paikan oven ja istahdan rattiin. Sitten vain kohti Helsinkiä. Olen vähän hermostunut. Mitä minun pitäisi edes sanoa Joonakselle? Vittu.

Saavun studion pihaan. Tiedän, etten joudu vielä puhumaan sen kummemmin Joonakselle, mutta treenien jälkeen. Sammutan auton ja astun ulos. Nyt sitä mennään.

Koputan studion oveen. En nimittäin ottanut avaimia vanhemmilleni ja tulin suoraan tänne. Pian ovi avautuu Aleksin toimesta. "Niko!" Hän huudahtaa ja syöksyy halaamaan minua. "Ei tainnu olla yhtään ikävä." Naurahdan. "Me jo luultiin että häivyit jonnekkin lopullisesti." Aleksi sanoo dramaattisesti. "Olin noin viikon pois." Sanon huvittuneisuus äänessäni. Pian muutkin pojat juoksevat luokseni, paitsi Joonas. Häntä ei näy. "Perskele tulithan sä takas" Joel tokaisee. "Siis käyttäydytte ihan ku oisin ollu monta vuotta pois" Nauran. "Oli vaan ikävä" Tommi sanoo. Pudistelen päätäni ja riisuttuani ulkovaatteet astun peremmälle. Joonas ei ilmeisesti ole täällä vielä. "Joo sori Joonas on vissiin vähän myöhässä" Olli sanoo. Lukiko hän ajatukseni tai jotain? "Juu", vastaan vain vaisusti. Ei mene kauaakaan kun ovi avautuu taas ja sisään astuu väsyneen näköinen Joonas.

~Joonas~
Olen jo todella myöhässä. Kävelen parhaillaan rappusia ylös studiolle. Väsyttää aivan saatanasti. Heräsin aikaisin koska en jaksanut enää yrittää nukkua. En saanut unta kovinkaan helposti kun ajattelin Nikoa. Pääsen studion ovelle, jonka avaan. Astun sisään sanomatta mitään ja suljen oven. Kääntyessäni sohvan suuntaan, yllätyksekseni näen Nikon tuijottamassa minua kohti. Suuni loksahtaa pienesti auki. "Etkö aijo sanoa Nikolle mitään ku se tuli takas?" Aleksi naurahtaa. Pudistan pienesti päätäni tullakseni tähän maailmaan. "Moi" Sanon hiljaa ja riisun ulkovaatteeni naulakkoon. Huomaan sivusilmällä kuinka pojat katsovat toisiaan vähän oudoksuvasti. Okei, olihan tuo aika laimeasti sanottu. Kaikki tietävät että olemme Nikon kanssa parhaat kaverit. Päätän vähän pelastaa tilannetta. Kävelen Nikon luokse ja pistän käteni ohimennen hänen olalleen. "Kiva nähä" Sanon vähän vaisusti ja kävelen seinän luo johon jään nojaamaan. Vähän kiusallista. Tämä tuli pienenä yllätyksenä että Niko onkin jo nyt palannut takaisin. Joutuisin siis puhumaan hänen kanssaan todennäköisesti.

~~~
Sanoja 615

Miks vitussa julkasen tän keskellä yötä? Mun julkasu ajat on aina nii helvetin perfect.