So, it's gonna be forever?|| (Niko x Joonas)

Luku 18

~Joonas~
Istun yksin aamupalapöydässä. Olimme päättäneet että Niko menee ihan omaan kotiinsa yöksi. Hänen kanssaan on niin täydellistä. Toivon etten menetä Nikoa koskaan. Miksi olin koskaan niin idiootti? Miksen kertonut tunteistani heti? Nikokin olisi ehkä välttynyt siltä kolarilta... No, nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja keskitymme vain tulevaan.

"Moi!" Hihkaisen astuessani sisälle. "Terve", Tommi tokaisee jostakin päin studiota. Muita ei ilmeisesti ole paikalla. "Missä ihmeessä oot?" Kysyn. "Vessassa olen", Tommi vastaa. Naurahdan vähän. "Aivan", hymähdän. Läsähdän sohvalle makaamaan. Pian Tommikin tulee ulos vessasta. "Mikä meno?" Kysyn. "Mitäs tässä", Tommi vastaa. Nappaan puhelimen käteeni ja menen instagramiin. Jotenkin sitä taas päädyttiin stalkkaamaan Nikoa. Mielummin katsoisin häntä livenä, mutta siihen asti kunnes hän tulee joudun tyytymään vain tähän. "Kannattaisko sunki vaikka virittää valmiiks toi kitara?" Tommi kysyy. "Mmh joo", vastaan ajatuksissani. Vittu Niko näyttää hyvältä. Melkein yhtä hyvältä kuin livenä.

Yhtäkkiä Tommi nappaa puhelimen kädestäni. "Hei!" huudahdan. "Miks katot Nikon iigeetä?" Hän kysyy. "Katonpahan vaan. Anna takas se puhelin!", käsken ja nappaan puhelimeni hänen kädestään. "Onks teillä jotain?" Tommi kysyy virnistäen. "Öö ei", tuhahdan. "Joopa joo", Tommi mutisee ja lähtee pois. Jatkan kuvien katsomista vieläkin. Kuitenkin pian Tommi tulee uudestaan luokseni ja nappaa puhelimen taas kädestäni.
"Tommi!" Puuskahdan. "Katsotaas teidän keskustelut jos sieltä löytyis jotain kiinnostavaa", hän sanoo. "Et! Ne on mun yksityisasioita!" Huudan. Nousen sohvalta ja yritän kurkotella puhelintani takaisin. Tommi nostaa puhelimen ylös jotta en saisi sitä. Vittu kun hänen pitääkin olla niin pitkä! "Hahaa. Rakas, tuutko tänään meille jos katotaan leffa?", Tommi lukee viestejämme. Hitto.
"Teillä siis on jotain! Miks ette oo kertonu?" Tommi ihmettelee. "Anna se vittu!" käsken. Lopulta Tommi antaa puhelimeni ja sitten näenkin jo neljä muuta bändin jäsentä ovella katsomassa meitä ihmeissään. Katson heitä vähän nolostuneena. Kuulen Tommin naurua takaani, mutta lyön häntä hellästi kyynärpäälläni. "Au!" hän tuhahtaa. Nyt minä alan puolestani nauraa. "Kenen kanssa Joonaksella on jotain?" Aleksi kysyy. Hymyni hyytyy heti kysymyksen jälkeen. Vilkaisen Tommia anelevasti. "Yks tyyppi vaa", Tommi kertoo. Luojan kiitos. "Älkää sitte kertoko", Joel tuhahtaa. Hymyilen vittumaisesti ja lösähdän puhelin kädessäni taas sohvalle.

"Porko! Tuutko äänittämään sun osuuden", Aleksi pyytää. "Joo", vastaan ja nousen ylös sohvalta. Kävelen Aleksin perässä äänitys koppiin kitara mukanani. "Haluisiks muuten kertoo että kenen kaa sulla on juttuu?" Aleksi kysyy virnistäen. Voi jumalauta. Tästä syntyy vielä todella iso soppa. "En. Alotetaan vaan nyt", sanon. "Miks?" Hän jatkaa utelemista.
"Koska en voi kertoo", kerron. "Jaa miks et voi?" Aleksi kysyy taas. "Lopeta toi kyseleminen. En voi kertoa", tuhahdan. "Okei okei. Alotetaan sit", hän lopulta antaa periksi. Nyökkään ja pistän kitaran soittokuntoon.

Kävelen ulos kopista ja siitä suoraan keittiöön. Nyt tarvitaan bisseä. Avaan jääkaapin ja nappaan sieltä yhden tölkin. Kääntyessäni ympäri pelästyn keittiöön tullutta Nikoa. "Et sä voi tolleen säikytellä!" Huudahdan. Niko naurahtaa. "Voinpas", hän sanoo. Pyöräytän vain silmiäni huvittuneena ja annan Nikolle pienen suukon. "Mitä se sun ja Tommin säätö oli oikee ku tultiin muitten kaa studiolle?" Hän kysyy. "No Tommi otti mun puhelimen ja luki meijän viestejä saadakseen varmistuksen siihen että meillä on jotain", selitän. "Eli Tommi tietää meistä, vai?" Niko kysyy. Nyökkään. "Eikai se haittaa?" varmistan. "Ei tietenkää", hän vastaa hymyillen. Nyökkään hymyillen ja lähden takaisin muiden luokse.

~~~
Sanoja 512