So, it's gonna be forever?|| (Niko x Joonas)

Luku 15

Pliis ig tajusin vasta nyt että unohin ne Nikon perkeleen kepit😭 Sen jalka on nyt jo kunnossa ja se heitti ne kepakot menee sovitaanko näi.

~Niko~
Herään hiljaiseen tuhinaan. Siristelen vähän silmiäni ja näen sitten allani makaavan Joonaksen. Emmekai me taas? Ei. Tuskin. No, antaa sen nyt olla. Katselen Joonaksen upeita kasvoja kun hän nukkuu. Hän on aika suloinen nukkuessaan. Söpöin olento koko maailmassa. Hän tuhisee jotakin unissaan. Naurahdan hiljaa ja painan pääni hänen rintakehälleen jossa se lepäsi herätessäni. Pian nukahdankin uudestaan.

"Niko." Kuulen hiljaisen äänen unieni läpi. Mumisen vihaisesti jotakin ja jatkan uniani. "Niko hei, meijän pitäis nousta nyt." Joonaksen ääni tunkeutuu taas uniini. Hieron silmiäni ja availen niitä varovasti. Näen taas allani makaavan Joonaksen kasvot. Tietenkin näen myös hänen kauniin hymynsä joka on hänen yllään. Se saa pakostikin hymyilemään takaisin. "Ei jaksa nousta vielä" Mumisen unisena. "Pakko. Pitäis ehtii syödä jotain ennen treenejä" Joonas hoputtaa. "Okei noustaan kohta" Mutisen. Joonas vain naurahtaa minulle. Vien itseni vähän eteenpäin lähemmäs hänen kasvojaan ja annan pienen suukon hänen huulilleen. "Nyt voidaan nousta" Ilmoitan, ja kierähdän pois Joonaksen päältä. En ole varma miten tämä hitaasti eteneminen onnistui meidän kohdalla, mutta antaa olla. Nousen ylös sängyltä ja vedän shortsit jalkaani. "Sano jooko et sulla on särkylääkettä", Joonas inisee. "Tietty on. Kyllä mulla itelläki särkee aivan helvetisti pää" Vastaan. Joonas nyökkää vaivautuneena. En juuri nyt jaksa pukea paitaa. "Teenkö sulle kahvia?" Huudan Joonakselle makuuhuoneeseen päästyäni keittiöön. "Jos siitä ei oo vaivaa" Hän vastaa. Hän on kyllä maailman ajattelevaisin ihminen koko maailmassa. Kehtaattekin kysyä miksi alunperin koskaan ihastuin häneen. "Ei tietenkään oo" Vastaan.

Pistän kahvin valumaan ja nappaan kaapista pari särkylääkettä. Pian Joonas kävelee myös keittiöön hymyillen. Aina hän vain jaksaa olla iloinen. Olen minäkin tällähetkellä aika onnellinen. Hetki sitten toivoin makaavani kuolleena ojan pohjalla... Annetaan nyt menneiden olla ja keskitytään tulevaan! Kuten Joonaksen kanssa olemiseen. Kahvi on valmis ja kaadan sitä kahteen kuppiin josta toisen annan Joonakselle. Annan hänelle myös yhden särkylääkkeen. Toisen vedän itse. "Tiäkkö yhtään mitä meillä on tänää suunnitelmissa treeneissä?" Kysyn. "Sun pitäs kai äänittää pari laulu kohtausta koska et oo ollu nyt vähään aikaan treeneissä" Joonas kertoo. Nyökkään.

Olemme jo studion ovella kunnes se pamahtaa auki. "Hui saatana!" Huudahdan. Oli sitten pakko pelästyttää. Edessämme seisoo huvittunut Olli. "Oliko pakko?" Joonas tuhisee. "Onko noin kova krapula?" Hän kysyy vähän lässyttäen. "Mistä tiesit et ollaan juotu?" Ihmettelen. Ei toisaalta ole mitään muistikuvaa eiliseltä illalta. "Sun ig kuvasta päättelin" Olli naurahtaa. Voi jumalauta. "En ees haluu tietää mitä siinä kuvatekstissä lukee" Sanon pieni huvitus äänessäni. "Siinä luki suunnilleen jotain 'Jhoonaksen ianssa byaarissa' " Joel huutaa sohvalta naurahtaen. "Mä jotenki uskon" Mutisen itsekseni. Joonas työntää kännykän eteeni jossa on kyseinen postaus. No. Oli se aika lähellä Joelin versiota. Siinä lukee: Bar night with this mf. Olin minä ilmeisesti tuon postatessani vielä selvinpäin. Luojan kiitos noinkin järkevä teksti... "Taisitte sitte pitää yökylänki" Aleksi sanoo tullessaan keittiöstä. "Kui nii?" Kysyn muka tietämättömänä. "No päättelin vaan ku Porkon auto oli studion pihassa mut jätkää ei näkyny missää" Aleksi vastaa. Hyvä pointti. "No joo" Joonas myöntyy. "Ei se alunperin tarkotus ollu. Me mentiin meille suoraan studiolta mutta sitte päätettiinki mennä baariin ja ilmeisesti Joonas tuli sitte ihan yökski meille" Selitän.

~~~
Sanoja 521

Paskaa sanon minä