Eien no Yoru / Ikuinen Yö

1. Luku: Me olemme...

Vartija kääntyi, kun hän kuuli jotain liikettä hänen takanaan. Hän hiljeni, kun hän kuunteli. Paras koko alueen oman väkensä varjojen hiipijöistä, eikä hän ei ollut koskaan aikaisemmin jäänyt kiinni kenellekään. Ja hän ei aikonut tänään jäädä ensimmäistä kertaa kiinni. Punainen välähdys ja vartija vedettiin ilmaan.
"Mitä?" Hän ehti tuntea vain miekan viipaloivan koko hänen ruumiinsa. Kun hän putosi velttona, häntä iskettiin rintaan tuntemattomalla voimalla.
Viisitoista vuotta vanha poika käveli ohi ruumin. Verisen punaiset hiukset putosivat hänen safiirin sinisille silmilleen ... vaikka hän oli nuori maata hipoi punainen viitta, jota yön pimeydestä hohtava kuun valo valaisi ja paljasti hopeiset pilvet. Kaulassaan oli veren punainen skorpioni kiinnitetty ketjuun, vaikka se oli piilotettu hänen viittaansa
Pojan nimi oli Caine Deri. Toisiksi nuorin poika Caine Sasorin ja Caine Dianan. Hänen jälkeensä, lähellä hänen takanaan oli toinen 15-vuotias poika, viinin punaiset hiukset ja smaragdi silmät. Ensimmäiset napit hänen viittansa olivat laittamatta, paljastaen rintansa ja vihreän lohikäärme roikkui kaulassa. AkasunaNo Ryo ei ehkä yhtä taidokas ja metsästäjien jäsen, mutta hän oli silti erittäin ammattitaitoinen. Hän eli myös sellaista elämää, jota nämä pojat elivät.
"Ryo, tavataan Terya alhaalla pohjoisella käytävällä."
Caine Terya, Derin veli joka oli täydellinen kopio Derista. Ryo nyökkäsi,
"Selvä. Minne Deirasu ja Rara menivät?" Hän kysyi. Deri aloitti kävelemään alas itäistä salia. "He lähtivät länteen etsimään demonien piiloja, joita tässä paikassa on." Ryo nosti kulmiaan. "Se ei kuulu tehtävään Deri." Hän sanoi seuraten. Deri naurahti.
"Nyt kuuluu Ryo!
Ryo nauroi Derin päättäväisyydelle. Miten lapsi tiesi, miten metsästää ja löytää olentoja, uudesta paikasta ensimmäistä kertaa. Siten ehkä, että he olivat the Devilin luotettu Derin johtama joukko. Ja loput heistä luottivat Deriin, suorittaen jokaisen tehtävän elossa. Deri katsoi alas vartijoihin, jotka seisoivat katsellen ovella. Kiitos ilmanvaihtojärjestelmien ja tarpeeksi pienin kokonsa he käyttivät niitä. Oletettavasti nuori punapää, liukui vartijoiden takaa ja katsoin alas kohteeseen.
Huone oli pimeä, kun mies siellä seisoi vauhdikkaiden olentojen ympärillä.
"the Devilin joukot on pian täällä. No, ei väliä, en tiedä miten käsitellä niitä. Ne eivät pääse ohi turvallisuus-toimieni." Hän mutisi itsekseen. Deri virnisti. Tämä mies luultavasti odotti hänen isänsä tulevan ja yritti tappaa hänet. Ainakin ne, joilla ei ollut aavistustakaan heitä olivat helpoimmat kohteet... Nuori punapää veti pienen neulan hänen pussista. Nyt oli aika lopettaa tämä ja löytää hänen joukkuetoverinsa...
-Toisaalla.-
Terya pyöritti tikaria, hänen sormensa ympäri. Hän vilkaisi muita teinejä, kun he odottivat tiettyä punapäätä.
"Olisit sanonut, että menitte tuonne!" Deirasu murisi.
"Menimme sisälle ja ihmiset melkein näki meidät!" Punapää vain kohautti olkapäitään ennen kuin virnisti punamusta tukkaiselle teinille. Hän vain halusi aiheuttaa sekaannuksen ja hämminkiä. Deirasu pyöräytti safiiri silmänsä ja katseli vanhinta jäsentä, Densetsua. Sinihiuksinen ja sinisilmäinen kuusitoistavuotias huokaisi. "Minulla ei ole valvonta vuoroa, Deirasu. Turha katsoa tänne, Deri on yksin vastaavana tehtävästä tänään, en minä."
"Siinä paha, missä mainitaan." Deri laskeutui alas katolle, hänen pimeänpuolensa ja oranssimusta tukkaiselle, Raran väliin.
"Ja, koska Paholaiseksi on synnytty, siksi on myös tultava." Hän käänteli päätään puolelta toiselle ja näki Deirasun pyöräyttävän kerran. "Minähän käskin Raraa hätiköimästä!" Hän murisi. Rara vain irvisti ja Deri nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Selvä. Niin kauan kuin sinä ja Rara pystytte osallistumaan parina tehtävään, en todellakaan välitä kumpi määrää."
"Tietenkin välität, Deri. En vaarantaisi tehtävää omasta viihdytyksestä. Paholaisen poikana on hyvä ja kuole vapaasti." Densetsu sanoi. Deri nyökkäsi, kun ryhmä nousi katosi yöhön.
"Hei! Katsuyo tulee olemaan helvetin innoissaan, kun saimme hänelle lisää Sorru haheneja/Sielun sirpaleita!" Rara totesi virnistäen. Densetsu nyökkäsi.
"Yeah. Isä on ollut aikeissa ottaa häneen yhteyden. Viimeisten kolmen kuukauden aikana!"
"Ja tietysti Lucifer on ajatellut samaa ja samoin Deri, viimeiset kymmenen minuuttia." Sanoi Ryo virnistäen, kääntäen katseensa Deriin. Deri pelkästään jatkoi, katoilla juoksemista.
Hän oli tottunut kiitoksiin, joita hän sai hänen taidoistaan. Mitään ylimääräistä ei hänen tarvinnut sanoa, jos hän pyysi heitä lopettamaan riitelyt ja nahistelut. Se oli myös merkki, heidän tiimissä hyvästä yhteishengestä. Niinpä hän päätti, että oli parasta pysyä hiljaa, kun aihe tuli esille. Kukaan pojista ei löytänyt, mitä he olivat juuri tehneet väärin tai outoa millään tavalla. He olivat varttuneet opissa, miten tulla paras S-luokan Sorun-metsästäjiksi mitä Alamaailmassa oli koskaan nähnyt. Paras oli tosin heidän opettajansa, Akakumano Katsuyo. Koska he olivat itsensä, legendaarisen Katsuyon opissa olleita, heiltä odotettiin paljon ja he eivät halunneet pettää muiden odotuksia...
"No. Nähdään huomenna, me lähdemme tänne." Deirasu sanoi pysähtyen Raran kanssa ja kääntyi vielä ryhmään.
"JES! Saadaan riehua päivällä ja ensi yönä!" Rara virnisti, aikeissa kääntyä.
"Ei..." Kaikki muut kääntyivät Deriin, jonka kasvoille muodostui itsevarma virne
"Kuten aina muistetaan, keitä me todella olemme: Päivällä ihmisiä, yöllä Paholaisia..."
-Tuntematon, kuka tietää.-
Punapää nukkui, edelleen välittämättä metelistä. Kello lähestyi, jo kahdeksaa... Mitä siitä?!
"Hei, avatkaa ovi!!" Punapää mutisi jotain samalla, kun hänen silmänsä aukenivat.
"Nnng..." Poika kuuli, jonkun lyövän oveen:
"Oletteko jo hereillä, prinssini?" Punapää sulki silmänsä, kiroten:
"Painu pois, Dark!!" Ovelta kuului, itseppäinen hymähdys:
"Hhm... Isänne haluaan tavata teidät. Hänellä on asiaa, prinssini..."
"Minä tulen, minä tulen!" Punapää käänsi katseensa kelloon ja hänen silmänsä laajenivat: Yli kahdeksan?! Voi, perhana: Koulu!
"Miksi et herättänyt minua?!" Teini huusi, hypäten sängystä ja tarttuen paitaansa.
"Minä yritin." Ääni ovelta sanoi, pirteänä: "Mutta, ette suostuneet heräämään..." Samassa ovi lennähti auki, teinin juostessa ulos ja lähtiessä juoksemaan käytävää, kohti salia.
"Tämä muistetaan, senkin kirottu demoni!" Punapäinen teini huusi, kääntyen vielä korppi hiuksisen, demonin suuntaan. Dark virnisti, kadoten tuttuun tapaan, tuulen puuskassa. Deri kääntyi takaisin eteensä ja samassa törmäsi johonkin.
"Khh!" Kummankin hahmon lennähdettyä kumoon, Deri nosti katseensa ja muuttui samassa punaiseksi. Daichi istui veljeään vastapäätä, pyyhe päällä ja piti nyt pyyhkeestä kiinni, jottei se tippuisi rinnan ympäriltä. Deri tunsi poskiensa helottavan, kun Daichi kääntyi häneen muristen.
"Derii!" Samassa Deri oli vähällä saada nyrkistä, mutta onnistui siirtämään päänsä pois tieltä. Teini hyppäsi pystyyn ja lähti täyttä juoksu kohti isänsä työhuonetta. "Derii! Tämä muistetaan, senkin vihoviimeinen idiootti!" Daichin ääni kirkui ja Deri puri huultaan tietäen olevansa pulassa siitä, mitä juuri äsken teki ja näki...
-10 minuuttia myöhemmin.-
Sasori huokaisi, turhautuneena: Hän istui, osassa työhuoneessaan pöydän ääressä ja oli syventynyt töihinsä. Mietteliäänä, Paholainen siirsi paperejaan samalla, kun kuuli juoksu-askelien lähestyvän. Samassa, punapäinen teini ilmaantui, oven suuhun.
"Sinulla oli asiaa, isä?" Sasori nyökkäsi, kääntämättä katsettaan. Hän oli kutsunut poikansa puheilleen, hyvästä syystä. Pieni huokaus ja mies kääntyi, kohdaten safiiri silmät.
"Tämä tuli eilen, koulusta..." Paholaisen äänensävy tihkui myrkkyä, heristellessään paperi nippua pojan kasvojen tasalla. Punapään silmät laajenivat, värin valahtaessa kasvoilta nähdessään mikä se oli. Hänen todistuksensa! Mies nousi ja astui nyt askeleen, seisahtuen uhkaavan lähelle pojan eteen. Punapää nielaisi, nostaen katseen Paholaiseen: Tämä ei voinut, tarkoittaa mitään hyvää...
"Luuletko todella." Sasori aloitti, katsoen alas lyhyempää punapäätä ja sitten todistusta. "Että en huomaisi? Arvosanasi ovat tippuneet, lähes kaikessa ja vielä kaksi- kolme numeroa..." Hän katsahti poikaa.
"Ole kiitollinen, ettet käy koulua 'vain' Maassa. Muuten olisit todellisissa ongelmissa, ymmärrätkö Deri?" Deri nielaisi, mutta nyökkäsi.
"Kyllä, ymmärrän..."
"Tarkoitan ymmärrätkö todella, kuinka vakavasta aiheesta on kyse!" Sasori murisi nyt, astuen suoraan pojan eteen. "Vaikka käytkin koulua Maassa ja Underworkissä. se ei tarkoita, että voisit reputtaa toisen. Ihmisten parissa sinun on osattava tulla toimeen ja pärjättävä. Niin kykyjesi kanssa kuin ilmankin." Hän selitti.
"Kun sinun aikasi koittaa, astua valtaan oletan, että olet jo tarpeeksi kypsä ja oppinut..."
"Olenkin! Ja kuka on sanonut, että haluan ottaa paikkasi?!" Deri keskeytti korottaen ääntää, mutta katui tekoaan heti.
"Anteeksi!" Sasori huusi niin lujaa, että Deri sai vakavasti pitää kasvonsa peruslukemilla vaikka rehellisesti pelkäsi!
"Hei isoveli! Vauhtia tai joku myöhästyy koulusta!" Deri ja Sasori kääntyivät nähden ovella kymmenvuotiaan blondin pojan. Siististi harjatut hiukset laskeutuivat, hieman yli olkapäiden. Hiukset kasvoivat kokonaan vapaana. Otsahiukset peittivät vain otsan ja kumpikin safiiri silmät näkyivät.
"Oho! Joku saa huutia~"
"Riki! Alakertaan, heti!" Sasori huusi niin lujaa, että valot alkoivat välkkyä ja ilma alkoi kylmetä. Deri antoi murinan, Rikin vilkaistessa häntä uudelleen. Samassa poika liikutti ääneti huuliaan, muodostaen sanat: Sinä olet kuollut.
"Riki alakertaan ja sinä!" Sasori sanoi kääntyen Deriin.
"Vauhtia, samaa matkaan alas!" Deri antoi vaisun murinan seuratessaan nuorempaa veljeään.
Hän huokaisi kävellessään omaan huoneeseensa ja alkaen pakata kirjoja laukkuunsa. Hänen ajatuksensa pyörivät koulussa, Alamaailmassa ja Underworkissä. Deri rypisti otsaansa pysähtyessään ja suoristi selkänsä. Hän katsoi rannettaan ja veti hihan ylös, paljastaen punaisen rannekellon. Saman rannekelloin, jolla he kaikki pystyivät olemaan yhteyksissä toisiinsa.
"..." Hän tuijotti kelloa hetken ja kääntyi sitten laatikostoon päin. Teini käveli laatikoston luo ja avasi sen, alkaen siirrellä tavaroita. Hetken pengottuaan hän löysi etsimänsä. Vahvan päiväkirjansa, johon hän oli koonnut kaiken elämästään, kirjoitukset ja jopa valokuvia. Deri selasi kirjaa samalla, kun istui sängylleen ja luki kirjoituksia ja katseli sivuihin kiinnitettyjä kuvia. Hetken kuluttua hänen katseena pysähtyi erääseen kuvaan. Deri laski kirjan syliinsä ja tuijotti koko kuvaa ryhmänsä. Se oli kuva Akagumasta ja kaikista heitä muista!
Derin katse vaelteli kuvassa, ennen kuin se pysähtyi häneen itseensä. Kuvassa hän näki Ryon, itsensä ja Teryan, Deirasun ja Raran kanssa, kädet toistensa olkapäillä. Viisikko virnisti kameralle samalla, kun Takeru oli selvästi raivon partaalla. Deri tuijotti kuvaa. Hän tunsi suupieltensä nykivän ja hymyili katsoessaan kuvaa. Kääntäessään sivua hänen katseensa osui kuvaan, jossa oli hänen lisäkseen koko muu perhe. Teini nosti hymyillen kolmiaan, kun näki kirjoitusta kuvan vieressä:
"Nuorin! Kaikista nuorin, helvetti soikoon Ei vastalauseita!" Teksti osui hänen kohtaansa nuolella Teryan ja Daichin vieressä ja hän vannoi, että kirjoittaja oli ollut Terya, käsialasta päätellen. Hän itse kirjoitti enemmän kiekuraisemmin, Terya taas vähemmän. Daichin käsialasta hän ei meinannut saada selvää, koska ei osannut tunnistaa kiekuroita Teryan kanssa. Daisuken käsiala oli siistiä ja selvää, jonka sekoitti helposti Sasorin käsialaan. Takerun käsiala taas oli omaa luokkaansa, mutta vaihtelevasti helppo lukuista. Rikin taas... No, selvää sai, mutta jos osasi tulkita vanhanaikaista käsiala-kirjoitusta.
Samassa hänen kännykkänsä hälytti. Deri kääntyi iPhoniin ja avasi sen, katsoen viesti. Hänen kasvoilleen levisi hymy, kun näki ensimmäiset viestin merkit: !! Hän lukaisi viestin nopeasti:

!! Huomenta!
Huomenta D! Oletko jo hereillä?
Kuule, tuli menoa.
Nähdäänkö koululla? Äläkä kysy!!
Kaksoset herätti.
Huoma! Muista se veto!
Terveisin R!
Ryo Akasuna

Deri hymyili vilkaisten yöpöydälleen. Pöydällä oli kehyksissä kuva hänestä ja ystävistään. Ryo tosiaan oli hänelle läheisin ystävä. Hän ei voisi elää ilman Ryoa. Ryo oli ainoita tyyppejä, kenellä hän pystyi puhua avoimesti salaamatta mitään. He lukivat toisiaan kuin avoimia kirjoja. Deri hymyili enemmän kääntyessään iPhoniinsa ja kirjoitti nopean vastauksen.
-Noin 10-15.min myöhemmin.-
"Ettekö syö aamupalaa?" Daichi kysyi kääntyessään, nahistelevista Daisukesta ja Takerusta Deriin ja Teryaan, jotka sitoivat kengän-nauhoja.
"Ei ehdi nyt systeri! Ostetaan vaikka valmiit leivät kioskilta!" Terya huusi vetäen liivin vetoketjun kiinni, avaten oven autotalliin ja kääntyen pyöräänsä.
"Niin, mitä nukutte pommiin?!" Takeru virnisti kääntyen toisin punapäihin ja Rikin suuntaan, joka kurkotti lippikseensä ja hyppi tasajalkaa saadakseen sen.
"Takeru, voisitko olla hetken hiljaa? Yritän kerrata matikan kokeisiin..." Daisuke murisi nenä kiinni kirjassa.
"Joo joo, sinä...! Hetkinen! Onko meillä koe!" Takeru huusi lyöden kädet pöytään. Daichi mulkaisi Takerua ja kääntyi vielä kahteen vanhempaan ja yhteen nuorempaan veljeensä.
"Voin tehdä teille eväät..." Tyttö lopetti puheensa vilkaistessa ikkunasta alkaessa yskien äkkiä. Daisuke kääntyi heti siskoonsa.
"Dai?" Daisuke aloitti, mutta Daichi hymyili.
"Ei hätää veli... Eväänne ovat valmiit ja ... Käyn huoneessa!
"Mene lepäämään, älä yritä liikoja kuin äiti..." Takeru pyysi, joka oli epätavallista kääntyen vielä nuorempii sisaruksiinsa, jotka olivat jo kadonneet...
"Meillä on kiire-... Ei paska!" Terya aloitti nähtyään pyöränsä renkaan tyhjänä. "Loistavaa! Tämä tästä puuttuikin! Vihaan ihmisten maailmaa..." Deri kiroisi tarkastettuaan omansa. Samassa kaksikko kuuli auton torven ja pojat avasivat autotallin oven, nähden limusiinin pihalla.
"Mitä?!"
"Cool!" Riki huusi juosten auton luo. Samassa ovi avautui ja paljasti blondin täsmälleen Derin ja Teryan näköisen pojan, mutta vaaleilla hiuksilla. Blondi virnisti.
"Kaipaako joku kyydin kouluun?"
"Jess! Mogen!" Deri ja Terya huusivat yhteen ääneen, kun blondin takaa näkyi toinen pidempi blondi.
"Hehee! Ajateltiin tulla tätä reittiä!" Mogen virnisti, Jessin takaa. Deri ja Terya virnistivät nousten auton kyytiin, Rikin päästessä kuljettajan viereen.
"Hei! Milloin se teidän uusin levy tulee kauppoihin?" Riki kysyi innoissaan kääntyen penkillään ja katsoi taakseen.
"Tämän alkuviikon aikana. Saat sen ilmaiseksi jos haluat." Mogen vastasi hymyillen.
"Saanko, ihan oikeasti?! Cool!"
"Naama ajorataa päin, kiitos!" Deri murisi mulkaisten veljeään. Riki näytti kieltä ja kääntyi sitten pois päin.
"Hitto! Unohdin matikan tehdä läksyt!" Jess huudahti ja alkoi kuumeisesti etsiä kynäänsä.
"Hmm? Ei se haittaa. Viikonloppu meni studiolla äänityksissä. Ei ihme jos unohdit. Eiköhän koulu hyväksy sen. Ja Lucifer, kun saa soiton vihaiselta opettajalta kotiinne." Deri hymyili, kääntäessään kasvonsa ikkunaan. Hetken kuluttu auto pysähtyi koulun pihaan ja pojat nousivat kyydistä. Deri kääntyi kouluun: Uusi jakso, uudet kujeen...