Eien no Yoru / Ikuinen Yö

Luku:6. Ryan 'Key' Doruki.

(HUOM! Key ja Joshua ovat PetrovaFire97:n hahmoja)

-Daichin pov-
Ilmestyin heti kotiin, omaan huoneeseeni. Äskeinen keskustelu. Oliko kaikki totta? Oliko Deri perillinen? Ja Daisuke ja Takeru syntyneet laboratooriossa? Puriko isä todella äitiämme tämän omasta tahdosta? En tiedä enään mitä uskoa! Otteeni Rikistä vain tiukentui. Riki oli vaiti ja takertunut halaukseeni. En ollut hellittänyt otettani lainkaan. Riki... Rikikin oli ollut vasta muutaman kuukauden vanha äidin kuollessa. Ei hän olisi mitenkään voinut muistaa äitiä. Onhan hän äidistä kysellyt. Miltä hän näytti, millainen äiti hän oli. Ei sellaisiin kysymyksiin voi kuitenkaan noin vain vastata. Olin kyllä kuvaillut häntä ja näyttänyt kuvia. Kirjahyllyssäni oli paljon kirjoja, mutta myös kehyskuvia ja ennen äidille kuuluneita keräilypatsaita. Pöydällä ja yöpöydällä oli myös kuvat koko perheestä. Olen nykyään ainut elossa oleva, naispuolinen Cainen suvun jäsen. Muut elossa olevat jäsenet ovat enään isämme, veljeni, isoisämme sekä kaksi setäpuoltani.
"Riki...?" Kuiskasin hiljaa ja huomasin istuvani jo polvillani halatessani Rikiä. En saanut edes hillittyä ääntäni kunnolla.
"Älä välitä jos joku haukkuu tai kiusaa siitä, että olet ehkä heiveröisempi kuin ikäisesi. Äläkä välitä niistä, jotka kiusaavat siitä, että äitisi oli aivan tavallinen ihminen... Juuri ne asiat tekevät sinusta ainutlaatuisen, jollaista ei ole missään muualla." Sanoin vaisusti, Rikin nyökätessä. Irtaantuen vihdoin halauksesta ja katsoin pikkuveljeäni silmiin. Hänen kirkkaat safiirisilmät hohtivat hiukan yliluonnollisesti. Pitkien silmäripsien alta näkyi utelijaisuus, mutta myös epävarmuus.
"Jos joku joskus kiusaa sinua tai jokin ahdistaa niin kerrothan minulle? Kiltti?" Pyysin vielä. Riki nyökkäsi toistumiseen.
"Joo...?" Riki vastasi ja halasin häntä vielä, päästäen hänet sitten suukotettuani hänen otsaansa. Tartuin pyyhkeeseen, lukitsin oman kylpyhuoneeni oven sisälle päästyäni ja riisuin. Äiti ei halunnut meidän suravan. Olin ainut tyttö koko perheessä ja hän taisi tietää sen syntyessäni, että myös tulisin olemaan ensimmäinen ja viimeinen. Äiti opetti minua heti tekemään yksinkertaista ja helppoa ruokaa, käteviä siivousvinkkejä, tapa hoitaa pyykit ja tiskit nopeasti. Kun äiti kuoli yritin itse pärjätä yhtä hyvin.
Kun kuuma vesi osui iholleni suljin silmät, ajatuksiini vaipuneina. Astuin suihkun alle kastellen nyt myös hiukset. Kun nostin kättä kosketin hiuksiani. Sain värin isältä, äiti kehui aina niitä. Kun oli pieni hän letitti hiuksista osan tai sitoi ne muuten kiinni. Mansikalta, vanilijalta ja ruusuilta tuoksuva shampoo oli sama, mitä äiti käytti. Nykyään käytin sitä itse. Äiti oli ollu meille kaikille tabu. Hän kosketti kaikkia puolin ja toisin, mutta kukaan ei missään vaiheessa sanonut hänen nimeään ääneen. Se, joka sanoi laukaisi kireän ilmapiirin.
Väänsin hanan kiinni, vaihtaen vaatekaapista ottamani alusvaatteet, kietouduin kylpytakkiin ja kuivasin hiuksia vaaleanpunaiseen pyyhkeeseen, johon oli painettu valkoisi ja punaisia ruusuja. Se oli ollut myös se äidin. Päästyäni takaisin omaan huoneeseen, kuulin Rikin alkaneet touhuta omiaan naapuri huoneessa. Raotin ikkunaan, jotta vesihöyry pääsisi ulos sillä muuten palohälytin voisi alkaa huutamaan. Se oli tarpeeksi herkkä muutenkin. Vetäisin pyjaman vaatekaapista ja kävelin sängyn luo napittaen napit paidasta rintaliivien päälle. Emme saa käyttää voimiamme ihmisten maailmassa. Se olisi riski. Opettelemme elämään kykyjemme kanssa, kun kuka tahansa 'ihminen'. Siksi joudumme ajoittain muuttamaan ja henkilöllisyyttä pitää vahtia ettei meitä tunnisteta.
Heittäydyin makaamaan sängylle huokaisten. Suihku kyllä rentoutti kunnolla, olkapäällään eivät olleet enään jumissa. Jos kerran sulkisin silmät nukahtaisin todennäköisesti heti. Käänsin kylkeä. Ehkä äiti tiesi alusta asti, että joutuisi meistä eroon jo varhain tai tiesi ettei voisi koko ajan olla kanssamme? Ehkä hän jätti meille jotain mitä emme vielä huomanneet?
Olin jo sulkenut silmät, kun tunsin hellän, mutta viileän kosketuksen poskellani siirtäen osittain kuivuneita hiuksiani pois silmiltä ja poskelta korvan taakse. Jonkun kosketus, jonkun toisen käden? Joku toinen? Joku toinen oli huoneessani?!
Käännyin äkkiän tarttuen tyynyn alle piilottamaani tikariin, mutta samassa ote tiukentui painaen minut olkapäistä vasten sänkyä.
"Wow! Rauhallisesti Dai. Ei tarvitse käydä väkivaltaiseksi."
"Key?" Kysyin yllättyneenä ja hämilläni. Yläpuolellani oli itseäni vanhempi poika, jonka yönmustien hiusten seassa oli violetteja raitoja. Hiukset hulmusivat puolen yön tuulessa, joka sai hänet näyttämään vanhemmalta ja vaarallisemmalta mitä hän ei todellakaan ollut. Nuorukaisen kasvot olivat sirot ja virheettömät, täydelliset. Hänen silmänsä olivat kauniit, tummat. Yllään hänellä oli tavalliset mustat farkut ja tummanpunainen ihonmyötäinen hihaton paita, jonka päällä tumma hihaton nahkaliivi. Farkkujen vyön lenkeistä roikkuvat ketjut kilahtivat sointuvasti yhteen.
"Mikä nyt on, kun heti päälle käydään?" Key hymyili.
"Aijotko omaa poikaystävää hakata?"
"Pää kiinni..." Mutisin. Kyllä hänen ulkonäkönsä oli hurmaava. Mikä kyllä teki hänestä epäilyttävän täydellisen: Key oli puhdasverinen vampyyri. Hän kuuluu Dorikin perheeseen. Hänen isänsä, Joshua Doruki on alamaailman senaatin johdossa. En ole tavannut häntä kuin muutaman kerran. Hän ei hyväksy niitä joiden veressä virtaa ihmisverta. Puhdasveriä sukuja on olemassa nykyään vain kourallinen meistä, sillä aina jostain kohtaa sukua löytyy jonkunverran ihmisverta. Puoliveriset jotka on muutettu puhdasverisen vanhemman puremalla lähes täysin puhtaiksi, kuten mm. Minä ovat hänen epäsuosiossaan. Miten sopivaa. Seurustelen puhdasverisen kanssa.
"Älä änge huoneeseeni noin." Mutisin ja käännyin pois päin. Key hymähti ja kumartui suukottamaan poskeani.
"Mitä? Aika karkea tervehdys näin pitkän ajan jälkeen..." Hän kuiskasi kumartuen nyt korvaani ja kaulaani.
"Viime kerrasta on viisi päivää..." Mutisin. Tunsin hänen lämpöisen hengityksensä ja myös terävien hampaiden kosketuksen, kun ne hipaisivat kaulaani. Suljin silmät, kun Key vetäisi minut lähemmäs. Hän oli se joka painoi ensin omat huulensa omiani vasten. Kun erkanimme annoin hänen upottaa hampaansa minuun. Hengähdin terävistä hampaista. Emme ehkä ole samoja kuin ihmiset, mutta tunnemme yhtälailla kipua kuin he.
"Key..." Kuiskasin vaisusti, jolloin hän päästi irti. Kerroin hänelle saman mitä olin itse kuullut. Se oli helpointa, hän ymmärsi. Hän oli itse kasvanut isänsä kanssa, hänen äitinsä ei ollut kuulunut hänen elämäänsä oikeastaan koskaan. Hän ei kuulemma edes muistanut äitinsä kasvoja. Meillä ei kummallakaan ollut äitiä, mutta hänen isänsä ei kiinnittänyt häneen huomiota. Kumpikin Doruki oli ollut kuulemma aina kaikesta napit vastakkain.
"Helpottiko kun kuulit totuuden?" Key kysyi hiljaa.
"En tiedä. En tiedä enään mitää." Puuskahdin ja nojasin selkääni Keyn rintaan.
"Loppujen lopuksi isäsi oli rehellinen." Hän pohti ääneen.
"Sanoit itse, että hänen mielestään oli parempi että hän itse kertoo totuuden kuin se, että kuulette sen jollakulta ventovieraalta ihmiseltä."
"Ihmiseltä?" Naurahdin. 'Ihminen'? Meidän huumoriamme. Key naurahti ja takertui pitämään minua vyötäisiltä tiukemmin.
"Älä viitsi käyttää tuota vertauskuvaa Key."
"Miksi? Hei, lähdetään käymään Texran baarissa. Hän on palannut Idrienistä, jossa kävi." Key hymyili ja suuteli huuliani hellästi. Suutelin takaisi ja Key painoi minut sänkyä vasten samalla, kun kiedoin käteni hänen kaulaansa.
"Riki on viereisessä huoneessa..." Muistutin ennen kuin tilanne eteni siihen pisteeseen. Key irvisti hiukan.
"Pitääkö sen pikku pennun olla aina pilaamassa kaikki? Ihme ipana."
"Hän on vasta satavuotias." Muistutin. Key vain tuhahti ja kumartui painamaan huulensa kaulaani.
"Veljeni tappaa sinut jos hän saa tietää..." Mutisin. Samassa kumpikin meistä pysähtyi, kun askeleet lähestyivät oveeni. Daisuken tuoksu. Key ponnahti sängyltä kääntyen ovelle, kun taas itse napitin paitani avautuneet napit.
"Vaatekaappi!" Sähisin ja tönin Keyn vaatekaappiin, juuri kun Daisuke avasi oven. Hän näytti siltä kuin olisi haistanut jotain inhottavan vastenmielistä ja tiiraili ympärilleen. Istuin sängylle kuivaten hiukset loppuun ja tartuin harjaan.
"Onko kaikki hyvin veli?" Kysyin mahdollisimman viattomana. Daisuke kohautti harteitaan ja rypisti otsaansa.
"Huomasin epämiellyttävän halun. Ja se tuli täältä päin." Hän totesi yksinkertaisesti. Joskin kulmiani.
"Epämiellyttävän? Ehkä se johtuu uudesta hajuvedestäni tai ikkunasta. Sieltä tulee toisinaan ärsyttäviäkin tuoksuja ja hajuja."
"Ei se ole sellaista. Se on tuttu, olen haistanut sen ennenkin..." Samassa hän oli jo kääntymässä ympäri, mutta pysähtyikin ja astui lähemmäs vaatekaappiani. Voi helvetti. Ei ei ei! Daisuke tuijotti hetken kaappia ja kohotti kätensä sen nuppiin, mutta juuri silloin suihkautin uutta hajuvettä ilmaan jolloin Daisuke irvisti peittäen nenänsä.
"Mitä ihmettä oikein teet?!" Veljeni tivasi ja irvisti. Joskus liian tarkka nenä oli huono juttu. Tässä se kyllä toimi.
"Se haju tulee varmaan tästä. Tai itseasiassa ostin toisenkin, joten se voi tulla...?"
"Okei, riitti. Selväksi tuli." Daisuke keskeytti ja marssi ovelle.
"Muuten, muista sulkea ikkuna ettei tänne eksy ketään." Ja hän sulki oven perässään.
"Uuh..." Huokaisin romahtaessani taas sängylle Keyn päästessä kaapista.
"Hitto mikä korppikotka tuokin on." Hän tuhahti ja vilkaisi kädessään piteleviään rintaleevejäni. Kiskaisin ne itselleni.
"Anna olla. Mennäänkö käymään yökerholla tänään tai huomenna?" Ehdotin riisueesani pyjaman paidan ja vetäessä rintaliivit päälle Keyn maatessa sängylläni.
"Ei ole oikein sellainen fiilis." Hän totesi ja kääntyi suuntaani vetäisten minut lähemmäs, kun napitin nappeja pyjamasta kiinni.
"Mutta eri asia on jos voin nähä sinut."
"Jaa nyt sitä ollaan taas niin herrasmiehiä?" Kiusasin, mutta Key ehti jo kierähtää päälleni.
"No, tämä herrasmies tarjoaa omaa, vastustamatonta ja komeaa itseään arvon neidin seuraksi." Hän julisti ja tunsin hänen kätensä pyjaman paidan alla. Hymyilin.
"No, eiköhän tämä neiti ota tarjouksen vastaan..."
---
En voinut olla hymyilemättä, maatessani Keyn rinnassa. Hän makasi kyljellään, toinen käsi työtärölläni ja toinen pään ja tyynyn välissä. Hän näytti oon ihanalta myös nukkuessaan. Hänen kasvonsa oli ilmeettömät. Ne muistuttivat nukkuvan lapsen kasvoja varsinkin, kun hänen huulensa olivat hiukan toisistaan erillään. Tunsin hänen viileä ketjunsa kaulassa paljasta ihoani vasten. En muista milloin hän olisi ottanut sitä pois. Olemme seurustelleet ja olleet yhdessä kohta kolmevuotta. Olin kaksitoista, hän kolmetoista. Ennen Keytä, tapailin toisinaan yhtä toista. Jonathania, jonka kanssa homma ei toiminut sillä hän oli liian... Voisiko sanoa omistushaluinen. Hän halusi vahtia kenelle lähetin viestejä, kenen kanssa puhuin, ketä tapasin ulkona. Se oli yksinkertaisesti liian ahdistavaa, Key näki sen myös. Pelkäsin tuolloin, että Jonathan tekisi jotain jos yrittäisin edes ehdottaa eroa, mutta Key rohkaisi minua. Kun jätin Jonathanin, aloin kiinnostua Keystä. Hän oli komea, kohtelias, hauska, tiesi paljon asioista. Rento, ystävällinen ja tulimme hyvin juttuun. Key on ehke omalla tavallaan osa senaattia, mutta pääsi jotain kautta kiertelemään sääntöjä päästen kirjautumaan TDSHU:n ja sieltä harjoittelemaan. Tiedän, että hän toivoo voivansa jonain päivänä ylittää isänsä ja astua isänsä tilalle senaattiin, laittaakseen koko hallinnon uudenlaiseksi. Olen nähnyt mihin hän pystyy, eikä se ole aina vain pientä.