Kaikuvat kuiskaukset

Luku 5: Soturilaki?

Oranssitassu, parantajaoppilas, oli jättänyt potilaansa ja rynnännyt siskonsa ruumiin luokse itkien, samoin kuin Ruskosydän ja Ohrahäntä, näiden vanhemmat.

Taittokorva, ja loput klaanista, juoksi myös paikalle, ja kissat kohahtivat, kun näkivät Sypressitassun pään olevan murskattu terävää kiveä vasten.

Seuraavana päivänä, kun Sypressitassun valvojaiset olivat ohi, kaikuklaanilaiset supisivat, kuka oli toteuttanut niin kylmäverisen murhan. Kukaan ei tienny sitä varmasti, johtolankoja ei ollut.

Kun Tippukivitähti oli peruuttanut Tiikerisiiven uhraamismenot, epäilykset kohdistuivat välittömästi naaraaseen. Parin päivän päästä Tiikerisiipeen kohdistuva viha oli pakkottanut tämän lähtemään klaanista omille teilleen. Ennen niin rauhaa rakastava klaani oli muuttunut epäluottamuksen ja pelon pesäkkeeksi.

Niin hiljaista, Taittokorva mietti syödessään siipeä lepakostaan yksin sivuluolan pimeässä suojassa. Pakottava tarve löytää ja ilmiantaa murhaaja paloi hänen sydämessään kuin liekki joka roihuaa loputtomasti syödessään palavaa metsää. Taittokorva tiesi että murhaajan tappaminen oli pakkomielle kaikille nuorille sotureille klaanissa.

"Jokainen pimeimmissäkin tunneleissa suunnistamaan kykenevä tulkoon Vesikuopan rannalle klaanikokoukseen!" kajahti Korkeakalliolta.

Taittokorva säntäsi ulos metsästysluolista lepakon siipi edelleen roikkuen suupielistään suoraan jo aukiolla istuvan Valkotupsun viereen.

"Mites päivä?" Valkotupsu kysäisi. "Ainakin lepakko näyttää maistuvan." Kolli naukaisi, nyökäten kohti Taittokorvaa, naurahtaen.

"Joo, ihan hyvin-" Taittokorva imaisi loput lepakosta nielaisten sen nopeasti. "Kuunnellaan nyt."

Tippukivitähti yskäisi pari kertaa, ja sitten ilmoitti: "Tänä yönä kaikki klaanin jäsenet menevät nukkumaan Kaikujen luolaan. Pyydämme yhdessä vastauksia Aurinkoniityn kissoilta."

"Sehän on lain vastaista!" henkäisi Pilkkutäplä, harmaa naars jolla oli epätavallisen paljon kaiken mahdollisen värisiä- ja kokoisia laikkuja. "Emmehän me tavalliset kissat joilla ei ole yhteyttä Aurinkoniitylle mennä puhumaan heidän kanssaan, puhumattakaan Kaikujen luolassa nukkumisesta!"

"Muistakaa, että soturilain mukaan päällikön sana on soturilaki-" Tippukivitähti yritti.

"Eihän ole jos sen takia rikotaan soturilakia!" Lepakkotassu huudahti.

"Tai jos usutat koko klaanin rikkomaan soturilakia!" Sinitassu jatkoi.

"Niinhän minä juuri sanoin!" Lepakkotassu tiuskaisi.

"HILJAISUUTTA KIITOS!" Tippukivitähti huusi, ja Taittokorva jähmettyi paikalleen, etutassu ilmassa, ja käännähti katsomaan Korkeakalliolle.

" Me menemme, ja sillä selvä. Parantajan pesään mars!" Tippukivitähti komensi.

Nurisevat kissat lähtivät kävelemään jonossa, Katajamarja, klaanin parantaja, ja Oranssitassu edellään.

"Miksi me menemme parantajan pesään?" Sinitassu kysyi Taittokorvalta.

"Etkö ole muka kuullut, höpsö! Parantajan pesästä johtaa ainut reitte kaikujen luolaan!" Taittokorva naurahti.

"Itse olet höpsö!" Sinitassu nauroi ja lähti loikkimaan Lepakkotassun luokse.

"Onkohan tämä Tippukivitähden järkevin ajatus?" Valkotupsu kysäisi yhtäkkiä.

"Ei todellakaan!"

Kaksi ystävystä nauroivat koko matkan.