Aleksi pov:
Y/n on sitten poissa. En osannut käsittää vielä asiaa kunnolla, tai edes tajuta tätä koko juttua.
"Aleksi miten meni? Missä y/n?"
"Y/n lähti eikä tuu takas"
"mitä-"
"Tommi se käski sanoo et rakastaa sua"
"mun sisko ei ikinä sano noin normaaleissa "hyvästeissä"
"Eikai se vaan.."
"Y/N!!"
Y/n pov:
Joo fuck it mitä mul on enää tääl? Ei mul oo mitää syyt enää jatkaa, joka kerta oon epäonnistunu ja kaikki on vaa niin paskaa.. Nyt kukaan ei tuu estää mua. Jos taas herään nii yritän aina vaa useamman kerran ettei kukaa oo pelastamassa.
"Voisin kirjoittaa kirjeen jätkille jos ne joskus löytää mut"
Sanoin itsekseni, niimpä tein kirjeen.
Okei jätkät jos näätte tän nii mua ei oo enää. Rakastin teitä kaikkia tosi paljon, etenkin Aleksia mut ei sille ovi enää mitää enkä haluu ikävöidä. Tommi olit maailman parhain isoveli enkä toivon koskaan sua parempaa. Niko ja Joonas olitte mun parhaimmat ystävät ja mulle tärkeimpiä, autoitte mua joka tilanteessa jos kukaan muu ei auttanut ja teille pystyin kertoo kaiken. Joel ja Olli olitte mulle suuri tuki ja teijän kanssa oli turvallista. Kiitos teille kaikille kaikesta, hyvästi.
"No toivottavasti tää on tarpeeksi koska en pysty antaa enempää kellekkään. Anteeks äiti ja iskä, teitä ei varmaan kiinnosta tää pätkääkään ku ei oo koskaan kiinnostanutkaan mikään mun ja Tommin elämässä. Rakastan silti teitäkin, ja Ellalle. Oli parhain ystävä yli 15 vuotta ❤️"
"Noniin nyt on aika lentää.."
"Y/n ÄLÄ TEE TOTA MITÄ OOT JUST NYT TEKEMÄSSÄ"
"Teen. En pysty antaa enempää"
"Mut sä riität just noin"
Aleksi sanoi muiden takaa
"Sulla ei oo mitään asiaa tulla puhumaan mulle. Sä itse jätit mut ja nyt sanot että mä riitän? Ja niin no muuten näin sut sillon ku suutelit jotain toista naista<3 kiitos kun kerroit paitsi että et.."
Selitin Aleksille. Ai mäkö riitän? Vitun valehtelia! Ei oo olevinaa suudellu ketää
"Y/n ei keskustella tästä nyt! Ja mistä sä ton tiedät?!"
Aleksi sanoi kovalla äänellä
"Ehkä varmaankin pitäis, koska kohta ei voi enää, ja mä nyt vaan tiedän!"
Vastasin Aleksille ärsyyntyneenä
"Älä jätä mua yksin.."
Tommi sanoi kyyneleet silmissään takanani.
"Anteeks Tommi, oot rakas.."
Pahoittelin ja samalla sekunnilla sanoin itselleni "I did it."
"EI!!"
Viimeinen sana jonka kuulin..
Tommi pov:
"Äkkiä! Ambulanssi!!"
Huusin jätkille todella nopeasti. En ole ollut koskaan niin suuressa paniikissa, kuin nyt.
Viimein ambulanssi tuli ja lähdettiin HETI sairaalaan.
*Sairaalalla*
Meni noin 30. minuuttia kunnes joku mies lääkäri tuli meidän luokse.
"Hei.. Oletteko te Y/n Erika Lallin ystäviä? Olen hänen lääkärinsä Miko!"
Miko kysyi
"Joo mä oon sen veli! Tommi Lalli"
Vastasin hänelle
"Okei.."
"Miten Y/n voi??"
Kysyin huolissani
"Valitan mutta erittäin huonosti. Y/nin tiedoissa lukee että y/n on yrittänyt ensinnäkin monesti, ja se on tosi huono juttu."
Miko vastasi, siis mitä-
"Sselviääkö Y/n?"
Joonas kysyi takaatani
"Pahalta näyttää.."
Miko vastasi pahoitellen
"Ei.."
"Tiedättekö onko y/n saanut apua?"
Miko kysyi huolestuttavan näköisenä
"Kävi se joskus terapeutilla, mut sit se lopetti kokonaan siellä käymisen"
Vastasin, en edes tiennyt mitä sanoa seuraavaksi. Olo oli liian tyhjä.
"Okei. Me ilmoitamme parhaan mukaan!"
Miko sanoi ja lähti takaisin huoneeseen
"Okei, kiitos.."
Sain vain sanottua, enää en puhunut tunteihin mitään, Nikokin oli todella hiljaa.
*Skip päivä*
Emme kukaan ole juuri puhunut ollenkaan. Niko ei ole päästänyt sanaakaan viimeksi sitten eilisen, olen kyllä huolissani myös Nikosta. Tämä juttu vaikuttaa ilmeisesti myöskin Nikoon todella paljon kun onhan Niko ja Y/n parhaita ystäviä. Toivon vain kaikista eniten että y/n selviää, y/n on minulle ainoa perheenjäsen kun äiti ja isä eivät ole oikeen kuvioissa.
"Hei voisko joku tehä safkaa? Olis vähä nälkä"
Joel sanoi hiljaisuuden keskeltä
"Ei kukaan jaksa tehdä mitään, tilataan jotai"
Olli vastasi
"No okei sitte, Niko mitä otat?"
Joel kysyi, koska Niko ei ollut syönyt moneen tuntiin
"En mitään"
Niko vain vastasi, alkoi huolettaa mutta tiesin että tämä johtui y/nistä niin en jäänyt kyselemään.
"Sun pitää syödä edes jotain!"
Joonas sanoi Nikolle, joonaskin oli todella hiljaa aina välillä joka oli kyllä epänormaalia porkolle.
"Mä meen nukkumaan"
Niko sanoi, ja meni samaan aikaan huoneeseensa.
(ainii ja nyt ne oli niiku läheisessä "mökissä" et siel on kaikki huoneet yms.)
"Tää ei voi jatkua näin"
Sanoin jätkille
"Jatkua miten?"
Olli kysyi
"Hankalaa syödä, puhua, valittaa, kävellä tai edes seistä. Ei pysty tehdä mitään. Kaikki ei oo normaalisti, y/n piti meidät yhdessä ja nyt tämäkin hajoaa.."
Tuo oli viimeisin asia mitä sain sanottua, enää en puhunut taaskaan hetkeen.
"Mitä, vittua, mä, menin, tekemään.."
Aleksi sanoi hieman itkien näkemäni perusteella.
"Toivottavasti huomenna selviäis että selviikö y/n.."
Aleksi sanoi.
"Jos se ei selviä, en jaksa kauaa edes yrittää.."
- Niko..
A/n: Noniin toivottavasti tää oli "tarpeeks" pitkä. Tääki on aika sekava ja nää tulee olee sekavia mut ei mitää sil voi ku ei aivot toimi kunnolla.
