Tommi pov:
Olimme tulleet jätkien kanssa meille, söimme ja istuimme sohvalle. Puhelimeni alkoi soida joka oli sairaalalta. Otin puhelimen nopeasti ja vastasin puheluun
Lääkäri: Hei.. onko Tommi Lalli puhelimessa?
T: Kyllä on
Lääkäri: Olen Y/nin lääkäri Sanna sairaalasta
T: Onko Y/nistä vielä mitään tietoa??
Sanna: Niin, juuri Y/nistä oli asiaa..
T: Mitä??!
Sanna: Y/nh.. En tiedä miten selittäisin tämän.
T: Mit- Ei.. E-ei.
Sanna: Olen pahoillani, yritimne kaikkemme.
Kun kuulin nuo sanat, sydämeni kirjaimellisesti lopetti lakkaamasta, puhelimeni tippui kädestäni ja jäin vain tuijottamaan seinää.
"Tommi?"
joku jätkistä huusi nimeäni, olin niin shokissa etten kuullut kuka huusi minua.
"Y/n.. Se-se.. K-kuoli"
Sain sanottua suustani kunnes rysähdin lattialle, syvä hiljaisuus valtasi huoneen, kukaan ei sanonut sanaakaan tai tuskin hengistystäkään kuului keneltäkään. Sen kuitenkin rikkoi taas Aleksi joka ryntäsi eteiseen, otti avaimet ja painui ulos
"Aleksi minne sä lähet??"
Niko kystyi itkun seasta
"Mä lähen katsomaan Y/niä"
Aleksi huusi meille ja lähti autolle päin, tietenkin tulimme hänen perässään ja lähdimme sairaalalle. Etsimme jotenkin Y/nin huoneen ja menimme odottelemaan sohvalle Y/nin oven eteen.
"Vittu voisko joku nyt tulla!"
Joonas huusi kärsimättömänä mutta myös samalla todella surullisena, tajuankin miksi olivathan he todella hyviä ystäviä Joonaksen kanssa jo pitkään.
"En saisi antaa teidän olla täällä mutta olen pahoillani mitä Y/nille tapahtui, haluaisitteko käydä katsomassa vielä häntä nopeasti?" Sanna sanoi ja tietenkin menimme katsomaan Y/niä.
Aleksi pov:
Mentiin jätkien kanssa katsomaan vielä Y/niä vielä kerran kuin voimme, nuo kasvot saivat minut aina niin onnelliseksi ja saavat edelleen vaikka tuo onkin poissa. Hän näytti niin lumoavalta ja siltä että hän pelkästään nukkuisi. Hän on aivan upea.
"Hei, saisinko hyvästellä Y/nin vielä tässä rauhassa?"
"Joo tottakai" Sanna sanoi ja ohjasi jätkät ulos huoneesta
"Y/n, mä en oikeasti pärjää täällä ilman sua. Sä oot mun tuki ja turva, nyt mulla ei oo sitä. Sä oot maailman ihanin, mukavin, kaunein, ihastuttavin ja upein ihminen kenet oon koskaan tavannut, olin maailman onnellisin sun kanssa. Sä et saa lähteä nyt, sä et saa jättää mua yksin? Okei? S-sä et saa lähteä.. Mä rakastan sua kaikkein eniten,
Hyvästi rakkain.."
Sanoin tuolle ja annoin vielä suudelman tuon huulille jonka tiesin jäävän viimeiseksi. En voi ajatella että Y/n on poissa?
" Aleksi, tuutko käymään täällä?" Sanna sanoi minulle, nyökkäsin ja lähdin kävellään hänen peräänsä
"Y/n jätti sulle tälläsen lapun kun se oli vielä hereillä.."
Sanna sanoi ja ojensi lapun minulle jonka luin saman tien
"Rakas Aleksi. Tää oli oikea päätös, oikea päätös lähteä. Sanon sulle että älä jää kaipaamaan mua vaan siirry elämässä eteenpäin. Älä mieti mua, oon aina sun kanssa vaikka en ihan siellä. Pidä huolta Tommista ja muista jätkistä, pidä huolta niistä joihin mä en pystyny. Siirry eteenpäin. Etsi itsellesi juuri se oikea ketä voit rakastaa ja kenen kanssa voit olla onnellisin. Oon aina sun kanssa täällä ylhäällä, suojelen sua täältä. Mä rakastan sua ❤️: Y/n"
Mut sä oot mulle se oikea.." Mietin päässäni. Se oli sitten tässä. Ei Y/niä. Rakastan tuota nyt ja aina, mikään ei muuta sitä. En vain voi käsitellä tätä, miten voisin koskaan löytää parempaa kuin Y/n? Eihän sellaista edes ole
