Meidän aikamme on pysähtynyt (Ville Valo Loophole esiosa) [suomeksi]

Kysymättä enempää

Seuraan epävarmana Eeron perässä sisään suureen tiilirakennukseen. Tarjouduin toki auttamaan tavaroiden kantamisessa, mutta se on kuulemma Mikan hommaa ja tämänpäiväisen käytöksensä takia myös ansaitsee hoitaa hommansa yksin. Kysyin myös miksi heillä ei ole toista roudaria, mutta sain vastaukseksi vain ärähdyksen Mikalta ja kylmän katseen Eerolta. Sen jälkeen ymmärsin olla kysymättä enempää.

Saavuttuamme lavalle ja moikattuamme muutamaa työntekijää, Eero taluttaa minut lavan taakse. Siellä minua tervehtii kasa johtoja, pöytiä ja laatikoita. Katson röykkiötä kylmän kauhuissani.

-Enhän mä nyt... alan änkyttämään.

Eero koskettaa minua ymmärtäväisesti olalle ja en vieläkään voi olla säpsähtämättä yhtäkkisestä fyysisestä kosketuksesta. En silti viitsi läimäistä miehen kättä pois.

-Nämä laitetaan kyllä valmiiksi. Ennemminkin haluaisin, että auttelisit muita sitten keikan aikana, Eero selittää, ja tunnen hänen hengityksensä kieppuvan korvani ympärillä.

Sitten Eero on kadonnut. Hänen lämpönsä polveilee vieläkin olkapäälläni ja korvallani. Jään häkeltyneenä tuijottamaan kasaa ja backstagen pimeää seinää.