Mitä meistä tuleekaan?// One shots

1. mummo

Tw täs puhutaan jonkin verran kuolemasta
...

On perjantai ilta. Sain tänään tiedon että mummoni keuhkosyöpä on levinnyt hänen toiseen keuhkoon. Äiti sanoi että oli työpäivän aikana käynyt katsomassa mummoa ja mummo oli voinut ihan hyvin mutta hän oli ollut väsynyt. Lääkärit eivät tiedä kuinka paljon mummolla on elinaikaa. Toivottavasti vielä pitkään.

Sunnuntai

Kello on 18.15. Kuljemme sairaalan käytävillä. Äiti johdattaa meitä koska hän on käynyt katsomassa mummoa ja on sairaalassa töissä.

Pääsemme mummon huoneeseen ja siellä on pappa myös. Hetken juttelimme kunnes pappa lähti. Huoneeseen jäi mummo ja meidän perhe. Vierailuaika kuitenkin alkaa päättyä. Sairaanhoitajan odottaa joidenkin juttujen kanssa ovella. Meidän pitäisi lähteä. En haluaisi.

Menen halaamaan mummoa. Mummo silittää selkääni. ''Nähdään'' mummo sanoo ja silittää poskeani pehmeällä sormellaan. ''Ihan varmasti nähdään'' sanon ja pidättelen kyyneliä. Yritän esittää vahvaa vaikka uskon mummon huomaavan kohta alkavan itkuni. Itkuni siitä että tämä voi olla viimeinen kerta kun näen mummon elossa. Sitten veljeni ja vanhempani halaavat mummoa, sanomme hepat ja lähdemme.

Kyyneleitä vierii poskilleni kun kävelemme sairaalan käytävillä autolle. En pysty estelemään niitä. Muistelen mummoa ja yhteisiä hetkiämme.

Mummo on taistellut keuhkosyöpää vastaan jo 2 vuotta. Kyllä hänen vielä pitää taistella. Tiedän että mummo kuolee pian mutta en ole valmis siihen.

Tiistai

Tulin koulusta kotiin. Menen omaan huoneeseen tekemään läksyjä. Joku koputtaa oveen. Käännän katseen ovelle. Ovi aukeaa. Isi. ''Mummon kunto on mennyt huonommaksi'' iskä sanoo. Purskahdan samantien itkuun ja menen halaamaan isiä. ''Mummon lääkitystä on jouduttu nostaa ja mummo on nukkunut oikeestaan koko päivän'' iskä kuiskaa. Itken siinä hetken ja sitten isi lähtee jatkamaan töitä ja minä alan katsomaan puhelimelta jotain sarjaa.

Keskiviikko

Herään herätyskellooni. Nousen ylös ja vaihdan yöpaidan päivävaatteisiini. Menen keittiöön juomaan vettä. Kuulen jonkun tulevan taakseni ja sanovan nimeni. Tiedän heti että mummo on kuollut. ''Mummo on kuollut'' Isi sanoo. Menen halaamaan häntä kyyneleet poskilla.

Vanhempani varmistelivat että olen ok kun lähdin kouluun. Olisin saanut jäädä kotiin mutta halusin lähteä kouluun. Kotona miettisin liikaa mummoa ja tänään on ruotsin koe jonka haluan tehdä heti ettei sitä tarvitse tehdä myöhemmin.

Perjantai

On teknisen työn tunti. Sitä pitää lv:ni. Menen kyseenalaistamaan mihin tarvitsen kyseistä tavaraa jota olemme tekemässä. ''Sä voit antaa sen vaikka sun mummolle'' lv sanoo. Auts tuo sattui. Menen jatkamaan työn tekoa kyyneleet silmissä joita yritän pitää myös siellä ettei ne tule poskilleni.

Time skip hautajaisiin

On ensimmäiset hautajaiset ikinä kohdallani. Tai olen ollut hautajaisissa kerran mutta olin silloin parin kuukauden ikäinen enkä muista mitään sieltä.

Istumme kirkossa. Pappi kävelee alttarille ja koskettaa arkkua. Kyyneleet vierii poskilleni. Istun vanhempieni välissä ja veljeni ja toisen veljeni tyttöystävä istuu takanani.

Pappi alkaa puhumaan. Itkettää. Itkettää todella paljon. Pyyhin kyyneliä paperiin vähän väliä. Iskä ottaa kädestäni kiinni. Toivon tämän olevan ohi. Äiti ottaa myös toisesta kädestäni kiinni.

Pappi lopettaa puhumisen ja viemme kukat haudalle. Mummo oli halunnut että jokainen lapsenlapsi vie keltaisen ruusun. Se myös toteutui.

Pappi puhuu vielä hetken ja haemme kukat pois. Sitten menemme pukemaan ulkovaatteet päälle.