Mitä meistä tuleekaan?// One shots

11. jouluaatto

24.12.2023

Herään meluun joka tulee keittiöstä tai olohuoneesta. Katson puhelimestani kelloa. Se on 8.15. Nousen ylös ja vaihdan vaatteeni. Laitan kollarit ja hupparin. Menen sen jälkeen vessaan. Kastelen hammasharjani ja laitan siihen hammastahnaa. Alan harjata hampaitani.

Menen olohuoneeseen vessassa käynnin jälkeen. ''Huomenta'' mummi ja isi sanoo. Mummi on tullut tänne jo aikaisin tekemään perunalaatikkoa. Hyi. En pidä siitä. Veljeni ja äitini on varmaan kaupassa.

Menen kalenterilleni. Avaan sen. Siellä on mandariini. ''Tosi hauskaa'' sanon isille. ''Mikä?'' Isi kysyy. ''Ette mitää muuta keksinyt kun mandariinin'' sanon. ''En se minä ollu vaan tonttu'' Isi sanoo. Pyöräytän vain silmiäni ja vien mandariinin muiden mandariinien sekaan. Enhän minä enää mihinkään tonttuihin usko. Minulla on siis kalenteri johon isi tai äiti joka ilta laittaa jotain seuraavaa päivää varten.

Alan avaamaan paria lahjaa jotka olen jo saanut aiemmin. Ensimmäisestä tulee piparisuklaata ja lahjakortti jungle Juice baariin. Toisesta tulee lahjakortti New yorkkeriin. (En osaa taivuttaa noita ku noi on englanniksi ni noi nyt kuulostaa vähän hassuilta) ja viimeisestä tulee 20€ intersporttiin. Intersport on varmaan kallein urheiluvaate kauppa. Ja 20€ sieltä ei varmaan saa muuta kuin parin sukkia. En muista edes koska olisin käynyt Intersportissa. Silloin jos olen käynyt siellä on matka jäänyt lyhyeksi hintojen takia. Ei minulla ole varaa kalliisiin vaatteisiin.

Menen sohvalle. Laitan äidille viestin. 'Missä mun koriste on?' Äiti lukee sen muttei vastaa. Voi vittu. Alan katsomaan telkkarista lastenohjelmia. Tai ei sitä katsomiseksi voi laskea koska olen tik tokissa mutta kuuntelen. Pian äitini ja veljeni tulee kaupasta. ''Missä mun koriste on?'' Kysyn heti. Pian äiti tulee olohuoneeseen luokseni ankan kanssa jossa on nimeni ja 2023. Se on siis joulukuusen koriste. ''Äitiii'' sanon. ''Mitä?'' Hän kysyy. Katson koristetta. ''Vielä jos kuusi saatais ni ois aika kiva'' sanon. Isi menee hakemaan kuusta. Veljeni auttaa sen laitossa. Veljeni laittaa tähden. Sitten alamme laittaa siihen valoja veljeni kanssa. En pidä tästä. Sitten veljeni lähtee pihalle lumitöihin ja minä joudun laittaa nauhat yksin. ''En mä saa näitä yksin'' sanon. Mummi tulee luokseni. ''Mä autan sua'' Hän sanoo ja alamme laittaa nauhoja. Ensin hopea ja sitten kultainen. ''Toi ankka oli vitsi. Tässä on sulle oikee koriste'' Äiti sanoo ja antaa minulle toisen koristeen. ''Kiitos'' sanon. ''Kelpaako se?'' Äiti kysyy. ''Joo'' sanon. ''Mitäs tolle ankalle tehään?'' Kysyn. ''Se on myös teidän tän vuoden koriste'' Äiti sanoo. Nyökkään vaan.

Otan laatikon sohvalle viereeni jossa on joulukuusen koristeita. Alan etsiä sieltä omiani. En pidä enää joulukuusen koristelusta. Pienenä se oli kivaa enää ei. Laitan kaikki koristeeni aikajärjestykseen. Haluan varmistaa että kaikki ovat siinä. 1 puuttuu. Missä se on? Ainiin. Se on isillä kaapissa. Ärsyttävää. Isini keräilee pikkuautoja. Tai no tiettyjä pikkuautoja. Hänellä on 2 kaappia täynnä niitä. Pidän asiaa ihan tyhmänä mutta en voi asialle mitään. Ja koriste on juuri sitä autonmerkkiä mitä isi keräilee joten sen pitää olla kaapissa eikä se saa olla kuusessa. Menen katsomaan koristeen vuosiluvun. Joo. Juuri se joka puuttuu.

Menen takaisin sohvalle ja alan koristella kuusta. Mummi toi meille jotain ikivanhoja koristeita. Onneksi hän laittoi ne. Itse en olisi jaksanut.

Laitan koristeita kuuseen. Laitoin kaikki muut omat koristeeni paitsi 3. Yksi sen takia koska se on kaapissa. Yksi sen takia että se on lasia ja se on pudonnut joten se on rikki ja siinä on terävä reuna. Yksi sen takia että se on lasia myös ja veljeni samanlainen koriste on mennyt rikki.

Menen huoneeseeni. Otan vaaleanpunaisen pehmeän päiväpeiton ja laitan sen sänkyyni. Samalla kuitenkin muistan että se on liian lyhyt. Otan sen pois ja heitän lattialle myttyyn. Alan etsiä toista päiväpeittoa. Minulla on jossain äitin tekemä päiväpeitto. En kuitenkaan löydä sitä. Vittu kun joku on käynyt laittamassa sen johonkin. ''Missä se äitin tekemä päiväpeitto on?'' Huudan. Äiti tulee huoneeseeni. ''Öö nyt en tiiä. Mä oon kyl nähny sen lähiaikoina'' Äiti sanoo. Hän katsoo vaatekaappini laatikoista. Siellähän se oli. Vituttaa sekin että en voi pitää vaatekaappini laatikoissa sitä mitä haluan vaan niihin on laitettu vaikka mitä turhaa paskaa jonka minun mielestä voisi heittää roskiin esim vanhat kuvistyöni mutta isille se ei käy joten ne sitten pitää säilyttää MINUN huoneessa. Samoin noissa laatikoissa on kaikkea muuta paskaa ei edes minun tavaroita. Pitäisi varmaan heittää ne hiiteen ja laittaa omia tavaroita noihin.