Mitä meistä tuleekaan?// One shots

7. Oleksi

Tää on nyt jatkoa mun oleksi kirjaan et jos kiinnostaa ni menkää lukee se eka jos ette haluu mitään spoilereita.

Aleksi

Makaan sängyssä. Tarkalleen ottaen sairaalasängyssä. Minulle on todettu eturauhas syöpä joka on levinnyt melkein koko kehooni. Löytämis hetkellä tilanne oli jo niin paha että mitään ei voitu tehdä.

Tämän viikon olen ollut sairaalassa. Tiedän että loppuni on jo ovella. Kaikki jätkät ovat käyneet joka päivä. Olli on ollut vierelläni melkein koko ajan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen todella rakastunut häneen. En olisi voinut toivoa itselleni parempaa kumppania. Olli on todella rakastava ja ihana kumppani ollut aina. Jos sitä pettämistä ei lasketa. Onneksi selvisimme siitä. Elämäni olisi ollut todella paljon tylsempää jos en olisi antanut anteeksi.

Ovi aukeaa ja sisään astuu Eetu ja Loviisa. ''Moi'' Loviisa sanoo. ''Moi'' sanon. Molemmat istuvat sänkyni viereen. ''Miten sä voit?'' Loviisa kysyy. ''Ihan hyvin tilanteeseen nähden'' sanon. ''No hyvä'' Loviisa sanoo iloisen kuuloisena mutta huomaan ettei kaikki ole hyvin. ''Mikä on muru?'' Kysyn laittaessani käden Loviisan kädelle. ''Mun tekee pahaa kattoa sua siinä'' Loviisa sanoo. ''Miks?'' Kysyn. ''No tuntuu vaan. En mä halua että sä lähdet pois meidän luota'' Loviisa sanoo. ''En mä lähdekään kokonaan. Mä oon aina täällä teidän muistoissa. Mä kuljen koko ajan teidän mukana ja pidän huolen siitä että kaikki järjestyy. Mä lupaan sen'' sanon ja puristan kevyesti molempien lapsieni käsiä.

Time skip päivä

Minulla on todella heikko olo. En jaksa tehdä mitään. Huoneeni oveen koputetaan ja melkein heti se aukeaa. Amelia astuu sisään. Huomaan Amelian sylissä vauvan. ''Moi'' Amelia sanoo. ''Moi'' sanon hiljaa. Amelia tulee istumaan sänkyni viereen. ''Onpa söpö'' sanon. ''Eikö ookin. Näyttää ihan isiltä'' sanon. ''Nii näyttääkin'' sanon. ''haluutko sä pitää?'' Amelia kysyy. ''En mä tiedä. Tai no joo'' sanon. Amelia laskee vauvan syliini. Vauva alkaa heti itkemään mutta pian rauhoittuu kun silitän hänen päätä.

Time skip

Olen hetken pitänyt vauvaa sylissäni. Amelia otti meistä todella monta kuvaa. ''Kuinka sä voit?'' Kysyn väsyneenä ja katsoen lapsen lastani. ''Hyvin. Ei täs mitään muuta kummosta ku et toi pötkylä tuli mun sisältä'' Amelia sanoo. Naurahdan. ''Tää tulee valloittamaan monta sydäntä'' sanon. ''Niimpä'' sanon. ''Meidän varmaan pitää mennä'' Amelia sanoo. Ojennan hänelle vauvan. ''Nähdään. Me tullaan tänään vielä käymään'' Amelia sanoo. ''Okei. Heippa'' sanon. Sitten Amelia poistuu. Kuulen oven läpi kuinka vauva alkoi heti itkemään.

Tunnen kuinka väsymys valtaa koko kehoni. Painan silmät kiinni. Pian kehossani vallitsee rauha. Hetki menee enkä tunne enää mitään.

Amelia

Olen menossa pois käytävältä mutta lääkäri menee papan huoneeseen kiireellä. Menen itse perässä.

Lääkäri katsoo jotain ja sitten kääntää kasvonsa suuntaani. ''Otan osaa'' lääkäri sanoo. ''Onko pappa...?'' Lääkäri nyökkää. Olen shokissa. Lääkäri tulee luokseni. Hän ottaa vauvan syliinsä. Se on ihan hyvä. En olisi ollut varma olisiko vauva pysynyt sylissäni enää kauaa. Menen papan luo. Otan pappaa kädestä kiinni. Hän näyttää todella levolliselta. Siltä kuin nukkuisi.

Silitän papan kättä. Pian ovi aukeaa ja sisään astuu vaari. ''Aleksi'' Hän sanoo ja tulee luokseni. Kyyneliä alkaa valumaan poskilleni. Vaari ottaa minut halaukseen ja silittää selkääni. ''Aleksilla on nyt parempi olla'' Hän kuiskaa. Tunnen päänipäälle tippuvan kyyneliä. Tiedän että papalla on nyt hyvä olla mutta en olisi halunnut hänen kuolevan.

Kuulen huoneen oven aukenevan. Pian tunnen 4 käden kiertyvän ympärilleni. Katson varovaisesti kenen kädet ympärilläni ovat ja ne kädet ovat Juuson ja Veetin.

Minua alkaa ahdistamaan. Lähden pois huoneesta. Istun penkille papan huoneen lähelle. Pian vaari tulee viereeni ja vetää minut kainaloonsa. Itken siinä jonkin aikaa.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Sanoja: 569

Sori et täs on taas ollu niin pitkä tauko julkaisemisesta.