Lost & Bleeding [Young Channel] (2) [VALMIS] ✔️

3. Ystävä vai vihollinen

Aleksi: perheväkivalta, otettu huostaan kiirrellä

Olli: vanhemmat kuollu, siirretty nuorisokotiin

Joonas: itsetuhoinen, masentunut ja ahdistunut

... ... ...

Aleksi:

En pitäny yhtään mitä tapahtu, säikähdin kun äänen taso nousi, mun oli pakko lähtee pois. Nousin ja juoksin mun huoneesen ja menin nurkkaan.

Mun koko kroppa tärisi ja oli paha olla. Äkkiä joku koputti oveen ja tuli mun luokse.

"Aleksi, Olli tässä.. Mikä sulle tuli?" Olli kysyi, kohta olin Ollin halissa ja itkin tuota vasten.

"Shh, kukaan ei tee sulle pahaa.." Olli sanoi
"Jos sä haluut kertoo mulle, niin oon tässä.." Olli jatkoi

Kohta kuului uusi koputus ja joku tuli sisään.

"Aleksi, tossa ois sulle lääke.." Silja sanoi, tän tunnistin
"En haluu tunkee liikaa, mut voin koittaa antaa ton.." Olli sanoi
"Mun pitää olla tässä kuitenkin.." Silja jatkoi
"Aleksi, ota tää niin sun olo paranee.." Olli sanoi

Ei menny kauaa kun mua alko väsyttää ja Ollin tukemana päädyin mun sänkyyn ja nukahdin siihen.

Olli:

Sain annettua Aleksille lääkkeen, ilmeisesti rauhottava, olinhan itsekkin niitä saanu. Aleksi nukahti todella nopeesti ja lähdin Siljan kanssa huoneesta.

"Miten musta tuntuu että Aleksi luottaa suhun, parin tunnin tuntemisen jälkeen.." Silja sanoi
"Sä voisit koittaa saada Aleksin puhumaan, sitä en voi kertoo mitä on tapahtunu, mut sulla tuntuu oleva joku yhteys.." Silja jatkoi

"Kai mä sit voin yrittää.." sanoin ja lähdin mun huoneeseen.

Kaaduin sängylle ja mietin mitä just tapahtu, olinko saanu toisen luottamuksen näin nopeesti?

Itseasiassa kulu vajaa viikko ja Aleksi olin mussa kiinni kun joku takiainen, ei siitä ollu mulle haittaa.

Hyvä ettei nukuttu samassa huoneessa tai syöty samalta lautaselta, sanaakaan tuo ei kuitenkaan sanonu. Mulla oli oma padi mihin Aleksi välillä kirjotti jos sillä oli asiaa.

Myös talon ohjaajat käytti välillä samaa kikkaa, edes jotain hyvää tästäkin.

Joonas:

Olin ollu täällä kauan, kun musta tuli ongelma mun porukoille ne hylkäs mut ja jätti tyhjän päälle, siitä se alamäki alkokin ryminällä.

Ensin masennuin ja aloin viillellä, mukaan tuli ahdistus ja turvaton olo. Onneks Tiina löys mut ja tavallaan pelasti mut, aloin luottaa siihen ja siitä tuli mun oma ohjaaja

Seurasin paljon muiden touhuja, mutta pysyin omissa oloissani, Olli oli yrittäny jutella mulle mutta lähdin karkuun.

Edelleen välillä mun käsissä oli uusia jälkiä, ruoka ei aina maistunu ja olin laihtunu, ehkä liikaakin.

Nyt olin taas päässy syömään, istuin Ollin ja tän uuden kaverin, Aleksi? lähelle. Sen toisen uuden sijainnista mulla ei ollu mitään tietoa.

Myös kakkosen Niko ja Tommi oli tulleet syömään, niillä oli joku erikois lupa liikkua kertosten välillä.

"Voi nyt saatana.." kuului ja säpsähdin, mutta Aleksi vielä enemmän ja se lähtikin vauhdilla pois.

Tässä kohtaa vilkaisin Ollia ja tuo mua, ensimmäinen katsekontakti toiseen asukkaaseen hetkeen.

Olli huusi Timolle jotain, itsekkin nimittäin lähdin vauhdikkaammin pois omaan huoneeseen.

Piilouduin peiton alle, kohta kävi ovi
"Joonas, onks kaikki hyvin?" kuului, Tiina
"Ahistaa.." sain sanottua
"Niin arvelinkin, otatko puolikkaan rauhottavan?" Tiina kysyi
"Joo.." sanoin ja tulin esiin sen verran että sain lääkkeen
"Tuu hakee toinen puolikas jos siltä tuntuu.." Tiina sanoi ennen kun lähti

Nopeesti mun olo rauhottu, kaivoin mun kuulokkeet ja puhelimen, etin mun soittolistan, pistin sen päälle ja jäin vaan lojumaan.

... ... ...

Tää on vähän sairaalamainen nuorisokoti, kyllä siellä varmaan lääkkeitä on kaiken varalle, mut tuskin kuitenkaan näin miten kirjotan. Mutta ei tartuta siihen kovin tarkasti!

523 sanaa!

Ettepä arvanneet että mä tuun täältä ja julkasen uuden luvun näinkin nopeesti, saatte vielä kolmannen osan myöhenmin tänään! Sit alkaa kirjassa tapahtua enemmänki ;)