Lost & Bleeding [Young Channel] (2) [VALMIS] ✔️

21. Mä haluun äidin luokse!

Aleksi:

Olin jossain hämärän rajamailla, unen ja valveen välissä. En tienny mitä ympärillä tapahtu ja kuka millonkin oli vieressä. Ainoa josta olin täysin varma oli Olli, se ei liikkunu mihinkään mun vierestä

"Äitii.." nyyhkytin hiljaa
"Haluun äidin luokse.." nyyhkytin

"Shh, ei oo hätää.." Olli sanoi ja piti halissa
"Sulle tuli vieras alhaalta.." Olli jatkoi
"Moi Aleksi, Silja tässä.. Kuulin mitä tapahtu ja oli pakko tulla kattoo sua.." tunnistin Siljan äänen

Olin joku ihme mytty Ollin halissa, liikuin todella vähän mihinkään, oli niin paha olla.

"Voi sua Aleksi, päivä kerrallaan.." kuulin Siljan sanovan, olin todella väsyny joten nukahdin taas levottoman uneen.

Olli:

Aleksille oli todella kova paikka kun sen isä kävi riehumassa ja kun vielä paljastu että sen äiti oli kuollu vammoihinsa.

Aleksi nukku suurimman osan ajasta mun kyljessä ja nyyhkytti välillä jotain sen äidistä.

Asta kävi parin tunnin välein meidän luona, vielä suurempi yllätys oli että Silja tuli käymään, ihan vaan Aleksin takia

"Tämmöstä tää nyt on ollu, koittanu vaan olla tukena.." sanoin
"Tää repi kyllä Aleksin pieniin palasiin, menee hetki kerätä kaikki taas yhteen.." Silja sanoi
"Sitä mä täs pelkäänkin, hiljenee taas kokonaan.." sanoin
"Kuule, selvittelin asioita ja löysin paikan missä Aleksin äiti on haudattu, voisitte käydä siellä.." Silja sanoi
"Oikeesti, kiitos.. Kunhan tää nyt jaksaa niin todellakin lähdetään, Aleksi tarttee tän.." sanoin

"Äitiii.." Aleksi valitti unissaan
"Ei oo hätää, oon sun kanssa kokoajan.." sanoin
"Jätin Astalle pyynnön että pitää mut mukana Aleksin voinnista, tekin saatte tulla alas jos siltä tuntuu.." Silja sanoi, ennen kun lähti

Jäätiin lojumaan sänkyyn, pidin Aleksin niin lähellä kuin mahdollista ja silittelin tuon selkää, välillä otsaa.

Aleksi:

Pari päivää myöhemmin aloin tulla ulos mun kuoresta, Asta ja Silja sopivat että lähdetään käymään äidin haudalla, nyt saisin vihdoin vietyä tän kaiken loppuun.

Autossa olin vaan hiljaa, mulla oli punanen ruusu jonka halusin jättää äidille.

"Ollaan tos vähän matkan päässä, mut saatte mennä kahdestaan.." Silja sanoi

Käveltiin vähän matkaa ja eteen tuli kivi, kyykistyin kiven eteen ja koskin sitä, samalla hetkellä joku lämmin meni mun läpi.

"Anteeks etten oo käyny, sain tietää vasta miten sulle kävi.." sanoin
"Täs on Olli mun poikaystävä.." jatkoin
"Moi anoppi.." Olli sanoi
"Mä lupaan pitää Aleksista huolta, se ei oo enää ikinä yksin, tai kukaan ei satuta sitä.." Olli sanoi

Laskin ruusun ja kynttilän haudalla, jotenkin mun olo keveni, mut ei tää silti mikään helppo juttu ollu.

"Tos on muute sama päivä kun äiti kuoli, siis sama päivä kun tulin nuorisokotiin.." sanoin
"Eli sun äitis on varmistunu että oot turvassa ja lähti vasta sitten.." Olli sanoi

Mulle tuli äkkiä kylmä, siis oikeesti kylmä, eikä ollu ees talvi.
"Lähetään, mulle tuli ihan karseen kylmä.." sanoin
"Jos sä haluut.." Olli sanoi
"Kiitos äiti.." sanoin ennen kun lähdettiin

"Helpottiko?" Asta kysyi
"Vähän, nyt tää tuli sit päätökseen.." sanoin, Olli otti mun sivuhaliin ja piti siinä.

Kun oltiin takas nuorisokodilla, nukahdin heti kun pääsin sänkyyn, rankat pari päivää ja viimenen visiitti imi hyvin voimia.

Nyt halusin vaan nukkua, Olli kömpi mun viereen ja me vaan oltiin, ei muita kuin me kaksi.

... ... ...

Semmonen, ei mulla muuta :o

Ps. mä EN itke tälle!

504 sanaa!

Kolme lukua jäljellä, että todellakin vähiin käy ennen kun loppuu ;)