Lost & Bleeding [Young Channel] (2) [VALMIS] ✔️

24. Omaan kotiin

Timeskip

Aleksi:

Oli tullut aika sanoa hyvästit nuorisokodille, ikä tuli vastaan ja meidän oli aika lähteä omillemme.

Oltiin menty kihloihin Ollin kanssa, joten matka yhdessä jatkui edelleen, samoin Niko ja Joonas oli kihloissa. Tommi ja Joel veteli edelleen sinkkuina.

Oltiin löydetty kiva kerrostalo kämppä, yllätys että kyseisessä talossa oli muutakin tyhjiä asuntoja.

Asuttiin Ollin kanssa A-rapussa, Niko ja Joonas B-rapussa kun taas Tommi ja Joel C-rapussa, joten oltiin edelleen lähellä toisismme (tiiän miltä toi kuulostaa! :D)

Joonas oli onnistunu pitämään Nikon kuivilla, Joel oli rauhottunu huomattavasti mitä se oli ollu ja Tommi oli se jonka luokse kaikki hakeutu jos oli joku pulma tai ongelmia paratiisissa.

Joonas:

"Nikoo, ootsä miss.., ei vittu sori!" sanoin kun menin vessaan.

Nikolla oli vähän kyseenalainen toimenpide kesken ja tulin  just sopivasti keskeyttää (päättäkää ite pervot mitä tapahtuu :D)

Tämän seurauksena lähdin aika nopeesti karkuun, tai no ei mun ois tarvinnu ihan muuten vaan lähdin kohti Aleksin ja Ollin kämppää

Niko huusi mun perään jotakin, mut mulla oli kiire karkuun.

Kun pääsin ovelle, Olli päästi mut sisään ja päädyin olkkariin istumaan, miten kivasti tää oli kalustettu, toisin kun mun ja Nikon. Elettiin vielä pahvilaatikoiden keskellä.

"Mitä sä nyt teit?" Olli kysyi uudestaan, kyllä mun naamasta näky varmasti, jotenkin tilanne oli kiusallinen mut silti luonnollinen. Ehkä mä koputan seuraavan kerran kunnolla.

Olli:

Vihdoin koitti vapaus, ei enää ylimäärästä hössöttystä mitä sai tehdä ja mitä ei. Vihdoin voitiin alottaa Aleksin kanssa yhteinen elämä.

"Mä en päästä sua enää mihinkään.." sanoin ja pussasin Aleksia
"Enkä mä sua.." Aleksi sanoi
"Tästä alkaa uusi elämä, yhdessä.." sanoin

Ovikello soi, tai no joku pahoinpiteli sitä huolella. Lähdin avaamaan, yllätys Joonas

"Piilottakaa mut!" Joonas nauroi
"Mitä sä nyt teit?" kysyin
"Älä kysy, päästä mut sinne.." Joonas jatkoi

"Moi Aleksi!" Joonas sanoi kun pääsi eteiseen
"Anna kun arvaat, sä teit jotaki Nikolle ja lähdit karkuun?" Aleksi kysyi
"Jotain sinne päin.." Joonas nauroi edelleen

En ees kerenny vetää ovea kiinni kun Niko ilmesty
"Joonas tais tulla tänne?" Niko kysyi
"No tuu kattoo.." naurahdin
"Joonas perhana.." Niko naurahti ja koppasi Joonaksen syliin

"Joojoo, sori! En voinu tietää!" Joonas nauroi Nikon sylissä
"Anna olla viimenen kerta.." Niko sanoi
"Öö, mitä tapahtu? Pitääks hälyttää Tommi?" Aleksi nauroi
"Um, tää nyt keskeytti mut ja lähti sit karkuun.." Niko sanoi
"Älä kerro enempää.." sanoin
"Juu en, mut mitäs tänne? Ootte saanu järjestyksen toisin kun me.." Niko sanoi
"Nojoo, pakko jos tulee yllätysvieraita.." sanoin

Niko:

Jäätiin hetkeksi kylään, lopulta kerroin mitä tai minkä Joonas keskeytti, mikä nauru siitä syntykään.

Myöhemmin illalla, istuttiin koko jengi kerrostalon takapihalla ja muisteltiin menneitä, mitä kaikkee olikaan sattunu ja tapahtunu.

Mut me kuus tullaan aina olee kavereita, meidän väliin ei tuu kuukaan! Ehkä ollaan yhdessä vähän, tai siis aika kaaottisia, mut jos joku puuttus me ei oltas me.

Bring it on life! We are ready!

Tommi:

Musta oli tullu joku isähahmo näille viidelle, jos joku halusi puhua, yleensä mun ovikello soi. Jotenkin olin saanu luottamuksen ja mulle pysty puhuu mistä vaan.

Kun Joel purki sen ajatuksia koitin pysyä mukana, ei sillä etten ois pysyny, Joel nyt vaan välillä selitti asiat hassusti.

Rakastan elämää, rakastan sitä että mulla oli vihdoin oma koti, koti missä sain ottaa omaa aikaa ja vaan olla.

Menneisyys kummitteli välillä, mut siitäkin pääsin yli.

Välillä palasin ajatuksissa siihen kun olin kadulla ja miten onnellinen olin kun mut löydettiin ja sain katon pään päälle ja että mun onnistu saada hyviä kavereita jotka oli edelleen mukana, kaikkine vikoineen ja muine olemuksineen.

Kiitos elämä että annoit haasteita, niistä tuli selvittyä ja nyt suunta on kokoajan kohti parempaa ja uusia juttuja.

Joel:

Nautin edelleen siitä että sain olla omassa rauhassa, mutta nautin myös siitä että mulla oli nykysin viis parasta ystävää ja onnistuttiin löytää asunto näinkin läheltä toisiamme.

"Joel, heitä tänne.." kuului, meillä oli perinteinen korispeli, mut ihan vaan omalla porukalla
"Olli!" huusin
"Älä sä tuu isottelee siihe.." Aleksi nauroi kun Tommi oli edessä
"Niko!" kuului
"Joonas tee kori!" huusin

"Hähää voitettiin.." Olli puhisi
"Tuurilla.." Joonas sanoi ja istu maahan
"Tää oli niin kivaa, muistoja ja sit ei hyviä muistoja.." sanoin
"Eiks se just se kerta kun ekan kerran juteltiin ja Aleksille tuli haava polveen.." kysyin
"Just se, Niko ja Olli autto mut sisälle.." Aleksi sanoi
"Siitä se sit lähti ja tässä ollaan edelleen.." Tommi sanoi
"Jep, se oli joku kohtalo, mut oman osansa siitä on nää kaks paria.." sanoin

Aleksi hakeutu Ollin haliin, Joonas istu muutenkin jo Nikon sylissä, mut söpöjä nää oli silti.

Se miten erilaiset oli kaikkien syyt päätyä nuorisokotiin, se miten osa läheni todella nopeesti, se mitä tapahtu. Oli kaikki sen arvosta.

Minäkin olin rauhottunu huomattavasti siitä mitä olin ekana päivänä kun tulin Aleksin kanssa uuteen paikkaan.

Katselin näitä viittä rakasta idioottia, mitä meistä tulisi vielä? Muuttaisiko joku jonnekkin muualle ja yhteys katkeaa?

Nyt me kaikki kuus nautittiin täysillä elämästä, täysillä ajasta nuorisokodin jälkeen, kohti aikuisuutta ja vastuuta!

... ... ...

Semmonen lopetus tälle, kiitos kun luitte ja tykkäilitte <3

810 sanaa vielä kerran!

Se oli sit siinä, kaikki hyvin loppu hyvin! <3