Rakkautta ensi silmäyksellä || Jere & Bojan

8. "I like you too"

Bojan pov.

Heräsin siihen kun ikkunasta paistoi auringon valo suoraan silmääni. Nousin hitaasti ylös ja hieroin kasvojani. Eilen oli mennyt vähän liiankin lujaa. Tunsin vieressäni liikettä ja tajusin missä olin ja mitä eilen oli tapahtunut. Käänsin hitaasti pääni vasemmalle ja katsoin nukkuvaa Jereä vieressäni. Ensin olin hämmentynyt miten olin päätynyt sen jutun jälkeen tänne, kunnes muistin vielä mitä jatkoillamme oli tapahtunut. En tiedä mitä tunsin sillä hetkellä kun tajusin, mutta sen tiesin että minun oli äkkiä lähdettävä ennen kuin Jere herää. Nousin hitaasti ylös sängystä ja hiivin vaate kasani luokse. Puin vaatteeni niin nopeasti kuin vain pystyin. Tarkistin vielä oliko minulla kaikki tavarani ja lähdin kohti ovea. Juuri kun olin avaamassa ovea tunsin jotain olallani. Voi ei. Jere. Käännyin varovasti ja katsoin häneen. Muistin kaiken mitä oli tapahtunut ja se häiritsi minua. Jere ei edes pitänyt minusta ja nyt menin sitten menettämään neitsyyteni hänelle. Hän näytti siltä kuin olisi halunnut sanoa jotain mutta sanat eivät vain tulleet ulos. Olin jo kääntymässä takaisin ovelle, kun Jere sanoi: "I like you too". Olin selin häneen joten en nähnyt hänen ilmettä. Mitä. Ei-ei voi olla totta. "Really?" kysyin niinkuin en uskoisi sitä mitä hän juuri sanoi. "I know I made a mistake when I didn't respond and made you cry and i'm so sorry that i got you feeling bad but.. Its true. I like you more than as a friend." hän vastasi. Käännyin takaisin ja katsoin häntä silmiin. Hän oli taas sanomassa jotain muttei ehtinyt, kun painoin huuleni hänen omille. Hän vastasi suudelmaan. Irrottauduin suudelmasta ja katsoin Jereä nyt silmiin. Hänkin katsoi minua. En voisi tällä hetkellä olla onnellisempi.

Tuijotimme toisiamme hetken. Hän nojautui takaisin minuun ja painoi huulemme vastakkain. Suudelma loppui ja Jere kietoi kätensä ympärilleni. Halasin häntä takaisin. Painoin silmäni kiinni. "Does this mean... umm that we're.. uh boyfriends?" hän kuiskasi hieman epävarman kuuloisena korvaani. "If you want to.." vastasin melkein yhtä epävarmasti. Tunsin kuinka Jere tiukensi otettaan minusta. Tunnen kuinka taskussani värisee jokin.. puhelimeni. Jere päästää minut pois syleilystään. Kaivan puhelimen taskustani ja katson kuka minulle oikein soitti. Voi ei. Kris. Vastasin puheluun. "HEY WHERE ARE YOU WE SPENT THE WHOLE MORNING LOOKING FOR YOU!!" Kris karjui puhelimeen. "O-oh.. I'm sorry. I slept at uh.. Jere's room..." vastasin melkein kuiskaten. En tiedä vielä mitä muut ajattelisivat siitä, että ensin Jere sai minut ihan pois tolaltaan ja nyt olemme jo yhdessä. Luulisin kyllä, että Kris jos joku ymmärtäisi, mutta silti.. "And are you ok? Last night was.. uhh you know. I don't know if you even remember all what has happened but.." Kris kysyi nyt rauhallisemmin. "Um yeah everythings fine. And I do remember... Uh i'll tell you at the breakfast" sanoin ja lopetin puhelun. Käännyin takaisin Jereen. "So? Who was that?" hän kysyi. "It was Kris and we have to go to breakfast." vastasin. Jere nyökkäsi ja meni etsimään vaatteet itselleen.

Hissin ovi avautui ja astuimme ulos. Pääsimme aamupala ravintolan eteen. Vedin syvään henkeä ja käänsin katseeni Jereen. Hänkin katsoi minuun. Hän tarttui käteeni. Aloin automaatti-
sesti hymyillä. Hänen kosketus antoi minulle voimaa ja rohkeutta. Astuimme sisään. Katselin ympärilleni löytääkseni pöydän, jossa bänditoverini istuisivat. "Hey, there." Jere sanoi ja osoitti pöytää missä he istuivat. "Nyt olisi vielä mahdollisuus karata" ajattelin. Vedin syvään henkeä ja lähdin kohti bändini pöytää. "Umm, hey guys." tervehdin hieman epävarmasti kun pääsimme pöydän luo. Kris nousi ylös ja halasi minua. En osannut varautua tähän. Kris päästi irti ja katsoi minua silmiin. "We were so worried-" hän lopetti lauseensa kesken. Nyt hän hymyili todella omituisesti, jopa pelottavasti. Hän istui takaisin pöydän ääreen ja hörppi kahviaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mietin hetken mistä se olisi voinut johtua. Käänsin kysyvän katseeni Jereen. Hän osoitti kaulaansa ja tajusin mistä oli kyse. Muutuin sekunnissa yhtä punaiseksi kuin tomaatti. Käänsin katseeni maahan ja menin pöytään istumaan. "Is there something you have to tell us?" Kris kysyi hyvillään. Olin varma, että hän tiesi jo. Todennäköisesti kaikki muutkin.
"Umm-" mumisin, kun en tiennyt mistä aloittaisin. Käänsin katseeni Jereen. "Do you want me to tell them?" luin hänen huuliltaan. Pudistin päätänä pienesti. "Jere and me- uhh.. We are together." ilmoitin samassa painaen pääni pöytään. "Congratulation!" Kris huusi ja nappasi minut taas halaukseensa. Kaikki muutkin nousivat ylös. "Just so you know, we all already knew." Kris kuiskasi ja päästi minut taas pois halauksestaan.
____________________

Sanoja: 712