Rakkautta ensi silmäyksellä || Jere & Bojan

6. Totuus

Bojan pov.

Olimme kävellen matkalla Pre-party paikalle. Päätimme tällä kertaa olla hyvissä ajoin. Kello oli noin kymmentä vaille. Pääsimme perille ja meidät päästettiin sisään etuajassa. Nyt kello oli jo lähemmäs viittä vaille. Katselin ympärilleni jos Jerekin olisi sattunut tulemaan ajoissa. En nähnyt mitään, joten seurasin bändiäni juoma tiskille. Kaikki tilasivat juomat ja lähdimme etsimään istuma paikkaa. Löysimme mukavan nurkka sohva paikan ja valtasimme sen. Jure oli nyt jo puoliksi Janin sylissä, joten innolla odotin miten tämä ilta heidän kohdallaan jatkuisi. Olimme jutelleet jo noin puoli tuntia ja päätin mennä Nacen kanssa hakemaan lisää juotavaa. "So are you going to tell him?" Nace kysyi päästyämme tiskille. "Yeah. Thats the thing i need to do right now if i wanna move this somewhere." vastasin. Saimme juomat ja suuntasimme takaisin sohville.

Esitykset olivat alkaneet. Ja olimme ehtineet hakea jo kolmannetkin juomat. Tiesin että nyt Jere olisi jo täällä ja minun pitäisi etsiä hänet. Istuskelin siinä vielä hetken ja päätin sitten lähteä. "I'm going to find Jere now." ilmoitin kaikille ennen kun lähdin pois sohvilta. "Good luck!" Nace huusi perääni. Aloin kiertelemään permannolla. En löytänyt häntä joten päätin suunnata tiskille. Ei täälläkään. Kiersin koko hallin ympäri, mutta en löytänyt häntä mistään. Olin menossa jo takaisin sohville, kunnes näin Matin, Jeren ystävän. "Hey, sorry! Do know where Jere is?" kysyin kun sain hänet kiinni. "Oh um, he is still at the hotel. He said he was not feeling very well.." Matti vastasi. "Oh okey. Thanks." kiitin ja lähdin samantien kohti hotellia.
Pääsin 3 kerrokseen ja etsin huoneen numero 216. Pääsin oven eteen ja tuijotin sitä. Nyt olisi aika kohdata Jere. Vedin syvään henkeä ja koputin.

Jeren pov.

Makasin sängylläni ja tuijotin hiljaa kattoa. Minulla ei ollut mitään motivaatiota mennä juhliin mutta kai se oli sitten pakko. Nousin istumaan ja hieroin kasvojani. Olin väsynyt. Yhtäkkiä kuulen koputuksen. En jaksaisi mennä avaamaan se on kuitenkin vain Matti joka tuli hätyyttelemään minua. "Hey! Jere!? It's me Bojan. Open the door.." kuulin oven takaa. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun. Mitä Bojan täällä teki?! Nousin seisomaan ja suuntasin askeleeni ovelle. Huokaisin syvään. Päätin avata oven. En minä kuitenkaan ikuisesti voisi häntä vältellä. Näin Bojanin hieman huolestuneet kasvot. "Hey u-um.. I have something to tell you." hän sanoi vähän epäröiden. Pysyin hiljaa merkiksi, että hän voisi jatkaa. "Look Jere i'm so sorry for not telling because i was afraid how'd you react and stuff but now I tell you that.." hän piti tauon. Mitä se voisi olla. Niin tärkeää että hän tulisi tänne asti kertomaan kasvotusten. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, aikaisemman takia. "I like you more than as a friend." hän sanoi nopeasti ja käänsi katseensa maahan. MITÄ!? Hänkö.. Piti minusta?? Kuulinko oikein? Ei. Ei, miten se muka kävisi mitenkään järkeen? Hän käänsi vihdoin katseensa minuun. Siinä minä vain seisoin, suu auki järkytyksestä ja hämmennyksestä. "Umhh.. So I just wanted you to know cause I acted stupid earlier and- uh.. I'm gonna just.. go now." hän sanoi nopeasti ja lähti kohti hissiä. Hissin ovi avautui ja sulkeutui. Suljin huoneeni oven ja istahdin sängylleni. Mitä. Juuri. Tapahtui? Hän siis oli pitänyt minusta koko ajan, mutta ei kertonut koska pelkäsi reaktiotani. Yritin prosessoida sitä mitä oli juuri tapahtunut, kunnes muistin että minunkin pitäisi lähteä.

Saavuin paikalle kävellen. Halusin hetken ajatella asioita raittiissa ulkoilmassa joten päätin tulla kävellen. Menin sisään ja siellä oli parhaillaan esiintymässä Italian edustaja Marco Mengoni. Katselin ympärilleni jos näkisin jotkut tutut kasvot. Lähinnä siis Bojan ja muut bändiläiset. Minua jäi vaivaamaan kun en vastannut Bojannille mitään. Nyt hän luulee etten pidä hänestä takaisin. Huokaisin ja kävelin tiskille. Tilasin juoman ja lähdin etsimään istuma paikkaa. Saavuin sohville ja näin jotain joka sai sydämmeni pysähtymään. Bojan.. Itkemässä... Bojan istui sohvalla kasvot haudattuneena käsiinsä. Kris silitti hänen selkäänsä ja sanoi jotain. Sitten he kaikki halasivat häntä. Siinä minä taas seisoin suu auki järkytyksestä. En tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Mennä heidän luokseen vai vain lähteä pois paikalta? Olin ajatuksissani jäänyt tuijottamaan Bojania. Pudistin päätäni, jotta olisin taas kunnolla tietoinen todellisuudesta. Sitten.. Bojan nosti kasvonsa käsistään ja katseemme kohtasivat. Näin sen järkytyksen hänen kasvoistaan, kun hän tajusi että olin nähnyt kaiken. Pysyin vieläkin paikoillani. En pystynyt liikkumaan. En tiedä mitä tekisin. Olin paniikissa, joten pakotin itseni liikkeelle. Käännyin ja suuntasin nopein askelin vessoille.
____________________________________

Sanoja: 700