Rakkautta ensi silmäyksellä || Jere & Bojan

5. Sydän surut

Jeren pov.

Olin nyt matkalla ulos hotellin aamupala ravintolasta Bojan perässäni. Olin pyytänyt häntä puhumaan kanssani, jotta asiat selviäisivät. Pysähdyin ovien viereen ja odotin että Bojan pääsee luokseni. Olimme molemmat hiljaa hetken kunnes Bojan veti syvään henkeä ja sanoi: "Look Jere, if you are mad at me i'm sorry. I didn't mean to do that so randomly and it was stupid and i'm so sorry if you felt weird or something and i hope we could be still friends.." hän lausui nopeasti. Luotin Krisiin ja siihen mitä hän sanoi. Mutta hän oli siis väärässä. Ei Bojan minusta nyt oikeasti pidä. Miksi edes yllätyin. Huokaisin hiljaa niin että Bojan ei kuulisi.

Bojan pov.

"Umh, yeah.. I'm not mad at you, don't worry. And we can be still friends of course. It was just friendly act.." Jere vastasi vaisusti samalla vääntäen tekohymyä naamalleen. Kuulin hänen äänestä pettymyksen. Olisiko minun pitänyt kertoa totuus? Pitikö Jere minusta sittenkin? Mutta miten..?
No se on nyt jo myöhäistä. Jere katsoi minuun vielä kerran, ja lähti nopeasti hisseille päin. Jäin niille sijoilleni ja katsoin Jeren menoa. Hän pääsi hissiin ja kääntyi painaakseen nappia. Katsoin häntä ja hän näytti siltä että.. olisi itkenyt?

Istuin takaisin pöytään missä bänditoverini istuivat. Kaikki katsoivat minua toiveikkaasti. "How did it go?" "Did you tell him?" "What did you talk about?" jokainen esitti vuorollaan kysymyksen. "Soo?" Kris sanoi kun kysymys tulva loppui. "I messed up. I made him cry.." vastasin pettyneenä itseeni. Minun olisi pitänyt kertoa totuus. Nyt Jere luulee etten pidä hänestä ja... Huokaisin. Muut katsoivat minua hämmästyneenä. "What happened?" Jan kysyi. Kerroin heille koko jutun. Kun lopetin pysyin vain hiljaa ja odotin että he sanoisivat jotain. "I told you to tell him the truth." Kris sanoi. "I know but I was scared if he doesn't like me back and then he would think i'm weird." vastasin haudatessani kasvojani käsiini. "Ok so. Tonight at the Pre-party you tell him that you like him." Kris sanoi päättäväisesti. "But then he-" hän keskeytti lauseeni tukkimalla suuni kädellään. "You tell him that you were afraid how'd he would react and thats why you didn't tell earlier." hän sanoi napakasti. Tiesin että se oli juuri se mitä minun pitäisikin tehdä. Mutta pystynkö siihen?

Jeren pov.

Lähdin pikakävellen hisseille, sillä en halunnut olla siinä kaikkien nähtävänä juuri nyt. Bojan oli juuri kertonut että se suudelma oli pelkkä vahinko. Eli hän ei pitänyt minusta. Kris valehteli. Uskoin niin kovasti siihen mitä hän oli sanonut mutta.. aina ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee. Varsinkin jos se olisi liian hyvää ollakseen totta. Pääsin hissiin ja murruin. kyyneleet tippuivat silmistäni hissin kylmälle lattialle. Käännyin painaakseni nappia ylempään kerrokseen. Juuri kun hissin ovet olivat sulkeutumassa näin kaukaa Bojanin järkyttyneen ja samaan aikaan pettyneen ilmeen. Hän siis näki kyyneleeni.

Pääsin huoneeseeni ja pamautin oven kiinni. Nojauduin ovea vasten ja liu'uin siitä lattialle istumaan. Painoin kasvot polviini ja itkin. Eihän hän sitä suoraan sanonut ettei pitäisi minusta, mutta silti se sattui. Luulin että tästä tulisi hyvä päivä. Että voisin kertoa hänelle tunteistani. Ja voisimme ehkä jopa olla jotain enemmän. Mutta kaikki toivo oli jo mennyt. Tällä hetkellä Bojan istui bändinsä kanssa aamupalalla ja minä täällä yksin hotelli huoneeni lattialla itkemässä. Tänään olisi toiseksi viimeinen Pre-party täällä Madridissa. Minulla olisi tänään esityskin. Mutta en tahdo mennä. En vain pysty. Bojan oli tietämättään rikkonut sydämmeni..
------------------------------------------------------
En tiedä kauanko olin siinä lattialla ollut ja vain itkenyt. Olin ilmeisesti päätynyt makuu asentoonkin jossain vaiheessa. Kuulin ovelta koputusta. "Jere! Jere, hei ooksä siellä? Avaa ovi!" kuulin oven takaa. Se oli Matti. Keräsin itseni ja nousin ylös. Pyyhin kasvojani käsilläni ja avasin sitten oven. "Hei Jere mit- Wow! Mitäs sulle on käyny? Onks kaikki ihan ok?" Matti kyseli kun näki punaiset juovikkaat kasvoni. "Joo, on vaan vähän huono olo.. Mitä muuten kello on?" vastasin ja kysyin heti perään. "Ööh.. 17.49" Matti vastasi ja tunki puhelimensa takaisin taskuunsa. "Meiän pitäis lähtee kohta sinne Pre-partyihin." hän sanoi. "No mä en taida tulla. On vieläki vähän huono olo ja sillee." vastasin yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. "Mut sullahan on esitys tänään, sun on pakko tulla. Ja se sun kaveriki haluis varmaa nähä sut." sydäntäni kouraisi kun Matti mainitsi Bojanin. En pystynyt enään ajattelemaan mitään muuta. Huokaisin. "No jos tuun sit siihen esitykseen ja tuun sen jälkee takas tänne hotellille." "No kai se sopii. Älä myöhästy, sun pitää olla jo siel viimeistään 19.15." Matti vastasi ja lähti kohti omaa huonettaan. Suljin oven hänen lähdettyään. Menin vessaan pesemään kasvoni viileällä vedellä. Katsoin itseäni pelistä. Silmäni olivat punaiset ja posket juovikkaat kyynelistä. Minä en saisi nyt itkeä enää ennen esitystä, sillä en halunnut huolestuttaa ketään muuta.
________________

Sanoja: 761