Reasons Die Another Day [Blind Channel] (3) [VALMIS] ✔️

22. Mä autan sua

Niko:

Joonas oli aamulla valittanu huonoa oloa, koitin helpottaa tuon oloa parhaani mukaan.

Mitään hirveetä määrää lääkkeitä en uskaltanu antaa ettei sama toistu uudestaan.

Joel oli tullu käymään, vähän se ihmetteli mitä tapahtu, mutta tajusi lopulta olla hiljempaa kun pari kertaa sanoin.

"Huono olo.." Joonas valitti
"Mä autan minkä pystyn.." sanoin hiljaa, Joonaksella oli mojova päänsärky mikä ei ottanu helpottaakseen.

Joel ei uskaltanu olla kauaa ettei tuu ite kipeeks ja lähti. Tommille se oli laittanu viestiä, en tiiä uskoko se oikeesti.

"Koita nukkua ees vähän, mä oon kokoajan sun luona, enkä mee kauas.." sanoin

Nyt testattiin mun kärsivällisyys, eihän mulla mitään ongelmaa vielä ollu, mutta tällä hetkellä oli suuri mahdollisuus että voisin ratketa uudestaan juomaan, tätä taistelua pullo ei voita! Joonas oli mulle 100 kertaa tärkeämpi!

"Kylmää.." Joonas valitti, kömmin tuon viereen ja otin halaukseen ja koitin lämmitää tärisevää Joonasta.
"Shh, nuku vaan jos pystyt.." sanoin hiljaa

Pian Joonas nukku sikeesti, mun puhelin tärähti pöydällä, ehkä ryhmä, ehkä Watsapp, ehkä joku muu.

"Onks muutoksia?" -Tommi
"Sinnitellään, ei huonommaks voi enää mennä.." -Niko
"Lääkäriin jos olo sen vaatii.." -Tommi
"Kyllä me selvitään.." -Niko

Tommi oli Tommi ja se tarkisti välillä että kaikilla oli kaikki hyvin jos ryhmässä ei kuulunu mitään. En ollu hetkeen käyny siellä, ehkä pitäs kun porukka alkaa olla taas paremmassa kunnossa.

Ehkä ryhmän vois taas herättää henkiin.

Joonas:

Mulla oli ihan hirvee olo, sairaala keikka, porukoiden epäilyt ja nyt oon sit kunnolla kipee.

Mulla oli ihan jäätävä jysäri, huone pyöri ja oli kylmä. Niko teki parhaansa että mulla oli hyvä olla edes hetken.

Joel oli jossain välissä käyny, mutta lähteny heti. Aleksi laitto pari kertaa päivään viestiä ja kyseli mun vointia.

Ollikin laitto lopulta viestiä, ensin se pyyteli anteeks että oli epäilly sitä mitä oli käyny, josta muuten väännettiin pitkään sen mitä mun olo kesti.

Sen jälkeen viestit muuttu tutuiks ja turvallisiks, ehkä me tästä noustaan, meillä oli bändin ja puolisojen tuki.

"Yhtään parempi?" Niko kysyi kun huomasi mun heränneen
"Ehkä vähän, mut aika napakka päänsärky vielä.." sanoin
"Jos annan sulle yhen särkylääkkeen, sanot heti jos tulee outo olo.." Niko sanoi

Vaan hetki kun lojuin uudestaan Nikoa vasten ja odotin että olo helpottuu, tällä kertaa pahin särky menikin pois.

Nukuin muutaman tunnin ja kun heräsin Niko edelleen mun vierellä, tosin sekin nukku tai heräs kun liikuin.

"Um, tekipä hyvää.." sanoin
"Um.." Niko önähti, no nuku sit, mun pitää päästä vessaan.

Nousin varovasti ja vilkaisin Nikoa, se oli pyörähtäny jotenkin mahalleen kun olin noussu. Hiivin kohti vessaan ja sytytin valot.

Tuijotin vessan peiliin, mun paino oli lähteny hitaasti nousuun ja se alko näkyä kasvoilla, puna poskilla ja jonkunlainen hymyilevä tyyppi tuijotti takas.

Tosin nyt mukana oli flunssan eri sävyt, punanen nenä ja väsyneet silmät, ehkä tää tästä kun hetken huilaa.

En ees lopulta tiiä miten pääsiin niinkin pohjalle, niinkin nopeesti mitä olin. Mun ongelmat hukku muiden ongelmien alle, eikä kukaan kiinnittäny huomiota.

"Mihin menit?" kuului makkarista
"Vessassa.." huusin, kohta Niko ilmesty mun taakse ja otti haliin takaapäin.
"Sä oot kyl aika kipeen näkönen.." Niko sanoi
"Siltä tuntuuki, mut ehkä tää tästä.." sanoin.
"Sä oot söpö tollee just heränneenä.." sanoin ja virnistin peilin kautta Nikolle
"Entäs sä sit, hiukset kun milläki peikolla.." Niko naurahti

Iskin tuota lekkisästi kylkeen ja virnistin, älä sä ala mulle vinoilla tai tiedät vinoillees.

Hetki siinä tuijoteltiin, mut oli pakko päästä pitkälleen. Siirryin sohvalle ja Niko toi mulle lämmintä juomista, palvelu ainakin pelaa.

Olin pari päivää vielä kotona, ennen kun voitiin edes puhua treeneistä tai muusta sekopäisestä.

Kulu muutama kuukaus edellistä romahduksista, Ollin tilanne oli rauhottunu, mun paino lähti hyvään nousuun ja Aleksi oli normaali ittensä, Niko oli pystynyt selvänä myös sillon kun oltiin ulkona.

Niko pysy miedoissa ja ei ottanu paljoa, paitsi sillon kun oli kunnon bileet, millä oli seurauksia toisinaan. Yleensä kaikki suju hyvin.

Ehkä kaikella oli joku tarkotus, ehkä meidän neljän piti kärsiä hetki ja kahden muun auttaa taas jaloilleen.

Elämä satuttaa ja kantaa, välillä tulee kunnon seinä vastaan johon hakkaa päätään, sit joku tulee väliin ja auttaa parhaansa mukaan.

Kiitos elämä että välillä potkit ja sitten päästät taas irti!

... ... ...

Alkoholismi, ahdistus, syömishäiriö! Mikään noista ei oo leikin asia, aina pitää puuttua jos tietää jonkun joka oireilee!

Tuntu että tää loppu vähän kesken, olihan tässä pari rankkaa kohtaakin, joten ehkä tää pehmee epämääränen lopetus oli kuitenkin se paras!

710 sanaa

Semmonen sitte, edelleen vähän kökkö lopetus..

Uus kirja ihan nurkan takana, pidän ns. viikonloppu tauon ja uus kirja ilmestyy sit maanantaina johonkin aikaan! ;)