Reasons Die Another Day [Blind Channel] (3) [VALMIS] ✔️

5. Ahdistus [Olli]

Se mitä tapahtu ennen tulipaloa ja paineaaltoa joka paiskasi mut ja Aleksin hetkeksi erilleen muutti mua jotenkin.

Kun päästin samana iltana kotiin meidän somet hiljeni, kukaan ei saanu meitä kiinni. Sitä kesti pari päivää ennen kun ovella alko käydä kuhina, jollain oli huoli meistä.

Heräsin mun omaan huutoon ja herätin samalla Aleksin, heti tuolla alko paniikkikohtauksen oireet ja ehkä muutaman sekuntti kun molemmat haukko henkeä ja koitti rauhottua.

"Et alota säkin tota.." Aleksi sanoi
"Emmä pysty, ahistaa ja puristaa rintaa.." sanoin
"Älä nyt siihen delaa.." Aleksi sanoi
"En en, mut paha olla.. Ehkä me selvitään tästä yhdessä.." sanoin ja vedin Aleksin mun haliin ja pidin siinä, Aleksi puolestaan silitti mun selkää ja rauhotteli mua.

Mulla oli tosi sekava olo, se että mulla oli Aleksi merkkas paljon, ei tarvinnu selvitä yksin vaan oli toinen jolla oli samat oireet, sitä koitti vaan olla läsnä vaikka oma olo oli ihan hirvee.

Ei menny kun pari päivää ja mun olo räjähti käsiin, tärisin ja puhisin kun joku juna keskellä eteisen lattiaa, Aleksi oli poistunu ulos sen verran että vei roskat.

"Ei taas.." Aleksi sanoi ja istu mun viereen lattialle
"MäEnHaluuElääNäin.." puhisin
"Mä oon tässä, auttasin enemmän jos osaisin.." Aleksi sanoi.

Painoin pään Aleksin rinnalle ja vaan olin, Aleksi puolestaan yritti rauhottaa silittämällä mun selkää, tuo oli se mikä autto molempiin suuntiin.

Välillä tuntu että joku istuu rinnan päällä ja vaikeuttaa hengittämistä, siitä yleensä seurasi se että ahdistus nosti päätään ja kohta oli huono olo.

Ehkä nyt ymmärsin paremmin Aleksia ja mitä se koki kun sillä oli paniikkikohtaus päällä, tai en varmaan kokonaan mutta pienen osan ainakin.

Unet oli välillä levottomia, eikä uni sillon tullu, käännyin vaan niin että näin Aleksin ja tuijotin kun se nukkui.

Yks aamu vaan heräsin kun henki ei kulkenu kunnolla, oli huono olla ja huone pyöri. Aleksi ei onneks heränny kun kömmin sängystä vesaaan.

Koitin rauhottua, mutta tyyppi joka mua tuijotti pelistä, ei ollu enää sama, vaan todella ahdistunut ja se näky kasvoilla.

Olin ehkä myös laihtunu ja kasvot rehotti, en vaan jaksanu perehtyä ihonhoitoon, mieluummin kärsin ja koitan selvitä edes jotenkin.

... ... ...

Voi Olli rakas, kaikki kääntyy vielä parempaan <3

355 sanaa, vähän lyhyt tällä kertaa!

Tättärää, vielä vähän iltalukemista ;)