Reasons Die Another Day [Blind Channel] (3) [VALMIS] ✔️

8. En haluais tehä tätä [Joonas]

"Hyvä koppi.." sanoin kun Niko otti mut kiinni kun pamahti ja paineaalto meinas kaataa molemmat rapuissa
"Sit vittu ulos.." Niko kasasi itsensä ja veti mua perässään

Kun kaikki oli ulkona, oli lohdutonta katsottavaa miten meidän treenis palo ja liekit löi ikkunasta, tuolla me vielä äsken oltiin ja soitettiin.

Nyt kaikki oli auki, mitä kaikkea tuolta säilyy vai säilyykö mitään? Onneks kaikki sai kuitenkin läppärinsä ja puhelimet mukaan, koska oltiin jo lähdössä.

Vielä samana iltana käytin mun tuttua pakokeinoa jota olin nuoresta asti käyttäny, jos Olli ois kunnossa se tajuais heti mitä teen, mutta kun kukaan ei oikeesti ollu kunnossa.

Vaan Joel ja Tommi oli selvinny ilman traumoja, tosin ne kerkes ulos ehjinä, minä ja Niko, Olli ja Aleksi ei oltu niin onnekkaita vaikka meihin ei sattunu pahasti.

Henkinen puoli oli tässä se mikä koki kolauksen, nyt piti vaan koittaa selvitä edes jotenkin.

Nikosta ei ollu apua, koska se joi ihan kunnolla. Joten olin yksin, ehkä mä tästä jotenkin selviän.

Olin taas vessassa tekemässä normaalia rutiinia, mikä toistu pari kertaa päivässä, nyt istuin vessan lattialla ja pyyhin mun suuta paperiin.

Miten mä olin tähän taas päätyny, siitä oli kauan kun olin näin voimaton ja ahdistunu.

"Jhoonas, tuu authaa.." kuului
"Oota hetki.." sanoin ja nousin ylös

Niko oli taas tapansa mukaan pulassa kun sen voimat ei riittäneet avata pulloa.

"Sä et tuu tos kunnos mun viereen.." sanoin
"Joojoo, mut avaa tää saatana.." Niko sanoi
"Että näin vahvaa, sä et oo kyllä hereillä kauaa.." sanoin

Tuntia myöhemmin Niko olikin sammunu sohvalle ja uskalsin ottaa huikan Nikon pullosta.

Tulkaa joku auttaa, mä en selvii tästä yksin, Niko ei selvii yksin tai mä sen kanssa!

Paha olo oli ympyröiny mut ja Nikon, kumpikaan ei ollu kunnossa, se oli pakko myöntää.

Se mitä tästä eteenpäin jatkuu, oli yhtä tyhjän kanssa. Mut silti jossain näky pieni valon pilkahdus, mutta vaan hetken.

Sinne se hävis muiden ongelmien alle, en edes muista millon olisin viimeks nauranu, käyny ihan ulkona asti parvekkeen sijasta.

Ei ollu voimia käydä ulkona, väsytti ihan liikaa, kaikki millä oli joskus merkitys alko vaan hiipua pois, mikään ei enää huvitanu. Jokin oli muuttunu, elämä ei ollu enää samaa elämää.

... ... ...

Sä oot hiton vanha Joonas, te selviitte Nikon kanssa mistä vaan! Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin <3

375 sanaa, lyhyeks jäi tämäkin!

Vähä etuajassa tän kanssa, mut tuskin ketään hirveesti haittaa? Saatte ihan 100 varmasti jatkoo tänään, jossakin välissä!