En nähnyt valoa, en nähnyt taivasta. Olin uponnut syvemmälle mitä ajattelin. Makasin yhä valkoisessa puusängyssäni, äidin tekemän tilkkutäkin suojassa. En ollut vieläkään päässyt kunnolla yli asiaa, jota en halunnut ajatella. Päätin nousta ja lampsin läppärilleni. Päätin selailla lempi bändini jäsenten kuvia. Bändin jäseniä oli enää neljä, se sattui kovasti, kun kuulin, että yksi bändin jäsenistä oli lähtenyt. Silmäni osuivat bändin jäsenistä suosikkiini: kihara tukkaiseen, vihreä silmäiseen Harry Stylesiin. Maailmani kirkastui hetkessä Harrysta, sekä siitä, että muistin lauantain olevan lähempänä mitä kuvittelin.
