20.7.2015
Maanantai
- Harry! huudan pojan korvaan niin kovaa kuin pystyn ja häneen tulee jonkin näköistä liikettä.
- Eh, ei viel, hän mutisee ja vetää peiton korvilleen. Pyöräytän silmiäni ja hoidan nopeasti aamutoimet pois alta. Suihkussa käynti ja niinedelleen.
Viimepäivät ovat olleet ihan mukavia. Ei ole tapahtunut mitään kovin erikoista, paitsi se, kun Louis lähetti minusta ja Harrystä kuvan instagramiin. Kuvassa olemme molemmat sängyssämme käsikädessä, kuolavaluen. Suutuin silloin kyllä ihan toden teolla, eikä Louis tai kukaan pojista ole sen enempää lisännyt minusta kuvia instagramiin.
Havahdun lopulta mietteistäni, kun Harry nostaa päätään sängystä ja hymyilee minulle leveästi. Vastaan hänen hymyynsä ja vilkaisen itseäni valtavasta peilistä. Minulla on päälläni vaaleat farkut, jotka ovat keritty lahkeista hieman ylöspäin. Lisäksi minulla on valkoinen löysä toppi, jossa on mustia sulkia kuvioina. Siinä paidan päällä on auki oleva vaalea farkkupaita. Ripsiväriä sipaisin vähän ja suihkautin päälleni vaniljan tuoksuista hajuvettä.
- Mitä kello on? Harry kysyy unisena ja vastaan: - 10.51. Pelästyn Harryn ilmettä ja kysyn: - Mikä on? Harryn naama on vitivalkoinen ja väri on muuttumassa vihreäksi.
- Meillä alkaa harkat 11.00. Tuijotan Harrya ainakin viisi sekuntia ja puuskahdan: - Vauhtia sitte! Alan viskomaan Harrylle napitettavaa paitaa, ja farkkuja. Harry pukee ne päälleen ja juoksee alakertaan portaat rymistäen.
- Mishä mun harjja onn? Harry huutaa suu täynnä leipää. Juoksen hakemaan hänen harjansa ja Harry harjaa hiuksensa nopeaan tahtiin.
- Stadion on tos lähel, ehk kolmen minan kävely matka, Harry sanoo ja pukee mustat tennarinsa jalkaan.
- Aurinkolasit! muistutan tomerasti ja laitan jalkaani valkoiset converset.
Juoksemme pitkin katuja ja muutama ihminen katsoo meitä kysyväst. Vihdoin saavumme stadionille muutaman minuutin myöhässä ja pojat katsovat meitä virnuillen: - Mikäs noin kesti?
- Nukuin pommii, Harry tokaisee ja kuiskaa minulle: - Mee tonne jonnekki kattoo, jos haluut. Riennän lavan viereen seisomaan ja harjoitukset alkavat. He aloittavat 18-kappaleella ja silmäni luultavasti loistavat laulamisen halusta. Rakastan itsekin laulamista suuresti ja katson Harrya lumoutuneena, kun hän laulaa. Samassa mieleeni nousee kysymys missä Ada on, mutta jätän sen myöhemmin mietittäväksi.
- Jessy! Harry huudahtaa ja huomaan hämilläni, että he ovat vetäneet kaikki biisit läpi, jotka tulevat keikalle.
- Haluuks tulla meidän kans laulaa sen 18-biisin? Harry kysyy hymyillen. Suuni venyy aivan äärimmilleen hymystä, kun kiipeän lavalle ja kuiskaan Harrylle: - Oot ihana. Harry katsoo minua ja hakee minulle mikin. Samassa biisi alkaa ja otan Zaynin osiot kappaleesta. En muistakaan, että en pidä laulamisesta, kun muut katsovat. Laulan vain ja, kun kappale loppuu, kaikki pojista taputtavat käsiään.
- Upeeta! Liam hihkuu ja halaa minua Harryn silmien alla. Lehahdan tulipunaiseksi ja Louis sanoo ihaillen: - Sulla on upee ääni. Harry katsoo minua kasvot loistaen ja sanoo innostuneesti: - Sä oot upee! Meiän pitää pojat hankkii piano! Pojat nyökyttävät päätään myöntymisen merkiksi ja samassa Louis sanoo, kuin muistaen jonkun asian: - Öh, Jessy. Oot varmaan huomannu, että Ada ei oo tääl. Nyökkään ja katson uteliaasti Louisia, joka jatkaa surullisen oloisena: - Sen mummi kuoli viime yönä, nii se otti aikase lennon Suomee ja ei palaa tänne ainakaa vähää aikaa. Suupieleni vääntyvät alaspäin ja sanon surullisena: - No ollaan sitte viidestää.
- Jep, Niall tokaisee ja jatkaa ilkikurisesti: - Viidestää.
Kiitos, että luit tän luvun! Pahoittelut siitä, että luvusta tuli vähän lyhyt, mut ilmoitelkaa sit virheistä ja muusta!
