Kello on nyt 18.15 ja Isac Elliotin pitäisi aloittaa lämppärinä. Isac on ihan hyvä laulaja, mutta eniten odotan poikia. Kun Isac sitten lähtee, tulee toinen lämppäri, joka on ihan okei. Vaihdan kärsimättömänä painoa jalalta toiselle. Kaivan sinisestä repustani vesipullon ja hörppään siitä. Kello tikittää kohti puoli yhdeksää minuutti minuutilta. Kuinka kauan tässä joutuuu odottamaan?
Olen Adan kanssa aivan lavan vieressä. Kun pojat kävelisivät lavaa pitkin aivan päähän, olisimme siellä. Kello lyö tasan puoli yhdeksän. Korvia huumaava kiljunta alkaa, mutta poikia ei näy missään. Missä he ovat? Kello on jo kymmentä yli puoli, missä he viipyvät? Luultavasti Harry on vain varastanut Louisin kalsarit ja he juoksentelevat takahuoneessa pää kolmantena jalkana.
Kello yhdeksän kaikki alkavat kiljua, kun näytölle ilmestyy videoita ja kuvia pojista. Poikia ei näy missään. Yhtäkkiä kaikki alkavat kiljua entistä kovempaa: solistit kävelevät lavalle. Pojat ovat varmaan sittenkin erittäin pitkällä pissatauolla. Huomaan kuitenkin pian, kuinka korvia huumaava meteli täyttää stadionin. Nelikko juoksee paikalle. Tuntuu, kuin stadioni repeäisi kohta kaiken kiljunnan takia. Kyllä meistä Suomen tytöistä lähtee myös ääntä!
Kaikki laulavat kappaleiden aikana ja kiljuvat aina niiden loputtua. Kun Night Changes alkaa soida, kukkameri täyttää stadionin. Pojat katselevat näkyä ja ihmettelevät sen kauneutta. Viimeisessä kertosäkeessä kaikki laulavat niin kovaa, kuin vain jaksavat. You And I kappaleen aikana Niall ihmettelee ääneen valkoista sydäntä, joka on ilmestynyt valkoisten lappujen takana seisovien fanien ansioista.
Kun viimeinen kappale, eli Best Song Ever alkaa soida, Harry kääntyy meihin päin laulamaan. meidän katseemme kohtaavat ja tuntuu, että tuo, jos mikä olisi rakkautta ensisilmäyksellä. Harry kuitenkin antaa katseensa lipua muihin faneihinsa, mutta kohta tapahtuu taas se sama, kun Harry katsoo minuun ja minä häneen. Viimeiset ilotulitteet räjähtävät ja meistä kumpikin havahtuu nykyhetkeen.
Keikka oli mahtava ja etenkin se, kun minun ja Harryn katseet kohtasivat.
- Ada lähetääks sinne hotellille mis ne yöpyy? kysyn Adalta.
- Joo mennää!
Niinpä me lähdemme Adan kanssa juosten hotellille, missä pojat yöpyvät. Menemme fiksuina hotellin takaovelle ja kohta hotellin taakse saapuukin auto, jossa on tummennetut lasit. Arvaamme heti, että pojat saapuvat siinä. (kohta kun nää puhuu näide poikie kaa, nii ne puhuu englantii vaik kirjotan suomeks)
- Harry! huudahdan, kun hän astuu autosta.
- Louisss!!!! Ada huutaa hysteerisenä Louis paralle. Hymähdän ajatuksissani. Liam ja Niall katsovat minua ja Harrya uteliaina. Louis ei ehdi katsoakaan, kun Ada on jo hänen kimpussaan. Minä ja Harry tuijotamme toisiamme typerinä kädet sivuilla. Minä teen aloitteen ja juoksen halaamaan häntä.
- Harry, sä et tiedä kuinka iso juttu tää on mulle, sanon liikuttuneena ja niiskautan nenääni.
- Hei, etkai sä ala nyt itkeä? Harry kysyy huolestuneena ja työntää minut pois itsestään.
- No miltäs näyttää? naurahdan ja pyyhin kyyneleet hihaani. Tajuan samassa, että näytän varmasti aivan hirveältä. Kaivan nopeasti puhelimeni esiin ja peilaan siitä itseni. Näytän aivan pandalta. Henkäisen kuuluvasti ja peitän kasvoni käsilläni. Harry katsahtaa minua huolestuneena ja kävelee luokseni.
- Mikä hätänä? hän kysyy. Otan käteni pois kasvoiltani ja irvistän.
- Mä näytän ihan pandalta ja mun idoli katsoo muo hämmentyneenä, naurahdan ja Harrya alkaa jostain kumman syystä naurattamaan.
- Voi kuule, oon mä ennenki nähny noita pandoja keikoilla, että älä huoli, et oo ainoa.
- No toihan helpotti! huudahdan ja itseänikin alkaa naurattamaan. Jopa Ada tuijottaa minua Louisin kanssa hämmentyneenä, kun me Harryn kanssa nauramme, kuin maailman loppu olisi tulossa.
Noniin, siinäpä olisi sitten toinen luku. En oo varma kirjotanko tänään kolmatta, mutta katsotaan. Sanokaapa sitten taas k-virheitä ja parannuksia!!
