Ollaanko lumienkeleitä

3.

Kello oli jotain 15.00 kun lähdettiin rinteestä hotellille päin. En olisi ikinä uskonut, että laskiessa voi tulla näin hikiseksi, joten lähdin suihkuun taas kerran. Suihkusta tullessani kello on jo 16.00, joten puen jotain rentoa ja alan meikata illallista varten. Puhelimen oli simahtanut pakkasen takia, joten olin laittanut sen lataukseen ennen suihkuun menoa. Olin saanu uuden Snäpin Kiralta.

Vastaan:

Lasken puhelimen pöydälle ja rupean tekemään meikkiäni. Noin 30 min päästä meikkini on valmis ja vaihdan vaatteeni. Olen ensin laittamassa päälleni söpön valkoisen mekon, mutta onnistun sotkemaan meikki voidettani sen rinnuksiin. Kaivan matkalaukkuani ja löydän lyhyemmän mustan mekon eli sillä siis mennään tämä ilta. Lisään vielä vähän koruja ja pari suihkuista hajuvettä kaulaani. Ja sitten olen valmis.

(Ette osaa arvatakaan kuinka kauan mulle kestää löytää näitä asuja)

Kävelen keittiöö, jossa Milo katsoo puhelinta kun saavun huoneeseen. Hänellä on päällään tumman sininen college huppari ja vaalean siniset farkut. Haistoin Jean Paul Gaultierin La Male hajuvettä ilmassa, joten veikkaan hänen olevan tänään oikea hurmuri.
"Onko ny ehkä vähän liian lyhyt mekko. Mee vaihtaa", hän sanoo katsahtaessaan minuun päin.
"Siihen valkoiseen meni mekkivoidetta, joten en voi käyttää sitä ja tää on ainoo mikä on puhdas."
"Ei se haittaa ei kukaan kato sua siellä. Me mennää jonnekki pimeeseen nurkkaan kuitenki istumaan nii kukaan ei ees nää sua." Milo jatkaa
" Ensinnäkin mua kiinnostaa pidänkö likaisia vai puhataita vaatteita päällä ja toiseks en kerkee enää vaihtamaan vaatteita." Vastaan
" No hyvä on, saat pitää tota vaan yhellä ehdolla. Et juttele kellekään pojalle tänä iltana."
" Noh ei se oo vaikeeta ku kaikki varmaa luulee et me ollaan pari." Vastaan
"Haha", hän vain naurahtaa " Eikö lähettäisi nyt sinne ravintolalle päin ku varaus on klo 17.30"
Nyökkään ja menen hakemaan puhelimeni ja avainkortin, jonka jälkeen menen laittaman kengät ja vetoketjullisen hupparin päälle. Ravintola on onneksi samassa rakennuksessa kuin hotellimme, joten en jäädy ulkona pakkasessa.

Saavumme ravintolaan ja tarjoilija ohjaa meidät pöytään. Pöytä johon hän ohjaa meidät on liian näkyvällä paikalla, joten kysyn onko missään syrjemmällä pöytiä.
"Joo kyllä tuolla seinien vieressä on pari pientä loosia, mutta ne eivät ole oikein suosiossa revenneen nahkapäällysteen takia ja vielä syrjemmällä on yksi pitkä pöytä, joka on varattu melkeen täyteen." Tarjoilija tokaisee.
"Me haluttaisiin sitten sinne pöytään, jos mahdutaan." Milo sanoo.
Tarjoilija ohjaa meidät pöydän luokse ja me seuraamme perässä ja asetumme istumaan eripuolille pöytää.
"Mitäs juomia haluaisitte" tarjoilija kysyy.
"Mulle Pepsi Max jäillä kiitos" Sanon
"Mulle cherry Cola" Milo sanoo ja vinkkaa silmää antaessaan pehmeän hymyn tarjoilijalle.
Tarjoilia kiittää ja lähtee punastuneena baari tiskin luo.
"Ihan vaan tiedoks mulla on silmät päässä eli nään kun yrität flirttailla ihmisille." Huomautan Milolle.
"Juupajuuh." Hän vastaa.
Juttelemme vielä noin 8min kunnes juoma tuodaan pöytään.
Hörppään Pepsi Maxistani ja olen jo tippua tuolilta sen hyvän maun ansiosta. Milo näyttää myös nauttivansa omasta cherry colastaan.
"Mitä muuten aijot syyä? Mä tiedän ainakin oman tilauksen." Kysyin
"Ajattelin ottaa yhen pippuri pihvin. Entä sä?"
"Mä ajattelin ottaa vegetarian pitsan" vastaan
"Okei, maksetaan nää sitten puoliks, ku muuten mulla ei tuu riittää rahat bensoihin" Milo sanoo
Vastaan että se sopisi minulle.
Havahdun ajatuksistani, kun näen että joku perhe on tulossa meitä kohti tarjoilijan opastuksella ja huomaan kaksi asiaa.
Siinä on Toivo ja se poika hissistä. Kuinka iso todennäköisyys tämmöiseen yhteen sattumaan edes voi olla? Toivo selvästi muistaa minut moikatessaan minua.
Moikkaan tietenkin takaisin hyviä käytöstapoja noudattaen.
"Mistä tunnet ton" Milo kysyi
" Kysyin apua miten pääsee sinne parkkiin" Sanon "Oon muuten Sofia ja sä taisit olla Toivo jos nyt muistan oikein."
" Mukava tavata taas Sofia. Tässä on mun perhe Äiti, Isä ja Isoveli Matthew, mut kaikki kutsuu sitä Mattiks". Toivo kertoo.
Tervehdimme Milon kanssa kaikki ja katseeni jää ehkä vähän liian pitkäksi aikaa Matthiin.
"Moi oon ite Milo" Milo myös tervehtii muita.
Toivon perhe asettuu istumaan viereemme ja tarjoilija ottaa heiltäkin juomat ylös. Kuulen että Matt ottaa Pepsi Maxin jäillä. Mikä sattuma.

En tiiä kannattaako mun kirjottaa preesensissä vai imperfektissä tätä tarinaa, joten saatan vaihdella niitä huomaamattani kesken lukua. Anteeksi siitä :)